Munaton on harmiton - Maatiaismirrien ja -kollien leikkaustempaus Juvalla

Viime viikolla yhteistyöeläinlääkärimme kertoi tekstissään Suomeakin vaivaavasta kissaongelmasta, johon Rekku Rescue pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan mm. järjestämällä leikkaustempauksia eri puolilla maata. Heinäkuun 19. päivänä vuorossa oli Juva, jossa kymmenen hektisen tunnin aikana leikattiin, rokotettiin ja sirutettiin parikymmentä kollia ja nelisenkymmentä naaraskissaa. Tempaukseen osallistuneet eläinlääkärit, hoitajat ja vapaaehtoiset lahjoittivat hyvään tarkoitukseen työpanoksensa, ja kissansa leikkautettavaksi tuoneilta veloitettiin vain pieni summa materiaali- ja matkakulujen kattamiseksi. Päivän leikkausajat täyttyivätkin nopeasti ennakkoilmoittautumisilla, ja tällaisten tempausten tarpeellisuudesta kertoi se, että kyselyitä tuli Helsinkiä ja Oulua myöten.

Pääkaupunkiseudulta meitä rekkuilijoita lähti Juvalle viisin kappalein, ja omaksi matkaseurakseni sain Katjan ja Jaanan. Takapenkillä kantokopistaan katselivat myös Miisu-, Emuli- ja Hille-emot, jotka olivat hoitaneet kunnialla yksitoista pentuaan luovutusikäisiksi asti ja joiden oli nyt määrä palata kotikulmilleen, leikattuina tietenkin. Kolmisen tuntia sujahti kuin siivillä iloisen pulinan säestämänä upeita maisemia ihastellessa. Matkantekoa rytmitti mukavasti myös Miisu-emo, jolla asiaa riitti noin kymmenen sekunnin välein koko pitkän ajomatkan ajan.

Näissä maisemissa lepäsivät niin silmät kuin sielukin.

Juvalle saavuttuamme ensimmäisenä haasteenamme oli löytää emojen kotipaikka keskellä ei-mitään. Pienen harhailun jälkeen osuimme onneksi oikeaan pihaan, jossa vieraita vastassa tuntui olevan kissa joka nurkalla! Talon emäntäkin, yli kahdeksankymppinen mummo, oli vielä hereillä ja ihasteli kovin hoidossa tervehtyneitä ja kesyyntyneitä kissojaan, jotka nyt päästettiin tutustelemaan uudelleen kotikulmiinsa ja kissakavereihinsa. Haikealta tuntui jättää taakse emot, joihin olimme kiintyneet niiden vierailun aikana, mutta onneksi ne näyttivät sulautuvan takaisin laumaan ilman sähinöitä. Nyt kun niiden ei enää tarvitse uhrata kaikkea energiaansa pentueelle toisensa jälkeen, on niiden elämä varmasti paljon helpompaa ja mukavampaa.

Miisu tutkailemassa kotikulmia.

Aikaa mummon pihalla ihmetellessä menikin niin paljon, että kun lopulta saavuimme yöpaikkaamme yhteistyöeläinlääkärimme Tiiun luokse, melkein heti perässämme pihaan ajoivat myös meitä myöhemmin matkaan lähteneet Minna ja Katri. Loppuilta meni grillaillessa, saunoessa, vaihtaessa kuulumisia ja pohdiskellessa, mitä seuraava päivä toisi tullessaan. Aamulla herätyskello pärähti soimaan aivan liian aikaisin siihen nähden, kuinka myöhään tuli illalla valvottua, mutta pikkuhiljaa saimme kahvin ja aamiaisen voimin silmät auki ja pääsimme lähtemään kohti Juvan eläinklinikkaa.

Majapaikassa olivat arvot kohdillaan.

Klinikalla oltiin jo täydessä touhussa valmistelemassa leikkaussalia ja meidänkin piti laittaa töpinäksi, sillä ensimmäiset ajat oli varattu jo puolen tunnin päähän. Ensikertalaisena minua vähän jännitti, mitä tuleman pitää, mutta kun päästiin työn touhuun, ei jännityksellekään ollut enää aikaa. Pian ensimmäiset autot jo kaartoivatkin pihaan ja kissojen paraati klinikan läpi saattoi alkaa. Ensimmäisenä pysäkkinä oli vastaanotto, joka täyttyi nopeasti kantokopista ja esitietolomakkeita täyttelevistä omistajista. Onneksi papereidenpyörittelyn lomassa ehdittiin myös vähän ihastella seudun kauniita kissoja ja jutustella mukavien ihmisten kanssa.

Jaana ja aamun ensimmäisiä tulokkaita.

Kun vastaanottomuodollisuuksista oli selvitty, kissojen oli aika siirtyä odotushuoneen puolelle. Siellä työskenteli kynä sauhuten Minna, jonka tehtävänä oli täyttää rokotuskortit ja sirupaperit. Lisätunnelmaa Minnan työpisteelle toivat asiakkaamme, joista monelle kantokoppa ja autoilu olivat ennestään tuntemattomia käsitteitä. Niinpä bokseista kuului jos jonkinlaisia äänitehosteita ja nenää hivelivät matkan aikana sattuneiden vahinkojen tuoksut. Erityisen mieleenpainuvan elämyksen tarjosi Matti-kissa, jonka uusi lempinimi Kakka-Matti jäänee huumorintajuisen omistajan ansiosta elämään.

Ranne kovalla koetuksella mutta hymy ei hyydy!

Odotushuoneesta kissat siirtyivät yksi kerrallaan valmisteluhuoneeseen, jossa työskentelevillä oli varmaankin tempauksen jännittävin pesti. Kopan ovea raottava kun ei koskaan voinut tietää, tulisiko sieltä ulos yhteistyöhaluinen kissa vai raapiva ja pureva sähikäinen. Onneksi hankalia asiakkaita ei kovin monta ollut, ja näppärien niksien ja paksujen nahkahansikkaiden avulla vältyttiin suuremmilta vammoilta. Kissa toisensa jälkeen pääsi pienille päiväunille, ja kun vielä leikkausalueelta oli ajeltu karvat pois, kollit ja mirrit olivat valmiita siirtymään leikkaussalin puolelle.

Katja, Tiiu ja jo sikeitä vetelevä potilas.

Leikkaussalissa kävikin melkoinen kuhina, kun kolleja kastroitiin ja mirrejä steriloitiin peräti kolmen eläinlääkärin voimin. Pääsin itsekin seuraamaan paria operaatiota enkä voinut kuin hämmästellä, kuinka nopeasti ja ammattitaitoisesti eläinlääkärimme toimivat. Kolmikon urakka oli huima mutta tällä rutistuksella estettäisiin monien ei-toivottujen pentueiden syntyminen ja helpotettaisiin niin kissojen kuin niiden omistajienkin elämää.

Tehotrio työn touhussa.

Näin siistiä jälkeä tuli, ja tälläkin kisulla ovat nyt hormonihyrinät historiaa.

Leikkauksen jälkeen vuorossa olivat vielä rokotus ja sirutus ennen kuin paperit saatettiin katsoa lopullisesti kuntoon ja kissat kantaa heräämön puolelle. Kantokopissa oli kierroksen loppupäässä vastaanottoon verrattuna huomattavasti rauhallisempia asiakkaita, mutta Katrilla, Puumalasta apuun värvätyllä Jennillä ja allekirjoittaneella riitti kiirettä. Kun päivän pituus lähenteli kymmentä tuntia, suunnittelemamme pizzanhakureissu jäi vain haaveeksi ja lämmintäkin riitti, sai olla tarkkana, että oikeat kissat päätyivät oikeisiin bokseihin oikeiden papereiden kera. Väsymyksen ja kropan kolotukset pyyhkivät kuitenkin pois kissojaan hakemaan tulleiden ystävälliset sanat, hymyt ja lämpimät kiitokset.

Taas on yksi kisu sirutettu.

Sirutarrojen liimailua ergonomisessa työasennossa.

Kello alkoi lähennellä jo seitsemää, kun viimeisetkin kissat oli saatu heräämön puolelle ja allekirjoittaneen, Katrin ja Minnan oli aika suunnata kotia kohti, jossa omat eläimet ja hoitolaiset jo odottelivat. Muut jäivät vielä valvomaan viimeistenkin potilaiden heräämistä, ja Katja ja Jaana palaisivat kotiin vasta seuraavana päivänä metsästettyään mukaan karvaisia tuliaisia. Touhuntäyteisen päivän ja pitkän automatkan jälkeen oli taivaallista kellahtaa omaan sänkyyn muistelemaan reissun tapahtumia. Päällimmäisenä mieleen jäivät matkalla kohdatut mukavat ihmiset ja se, miten kaikesta kuulsi läpi kuinka tervetullut tempaus alueelle oli. Päivän aikana opittiin paljon ja ainakin itse olen taas innolla mukana, kun mahdollisuus siihen tarjoutuu!

***

Tämänkin tempauksen mahdollistivat Kissakesä-keräykseen osallistuneet - lämmin kiitos teille ja kaikille mukana olleille!

Kissakesä-keräys: keräystilinumero FI09 5780 3820 0828 72, viite 5212.

(Rekku Rescue ry:lle on myönnetty keräyslupa 2020/2012/3764 ajalle 8.1.2013-31.12.2014 koko maahan Ahvenanmaata lukuunottamatta.)

Seuraava leikkauspäivä järjestetään Lopella 16.8.2014, lisätietoja täältä.