keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Syksyinen tarhavierailu

Taas tuli Viljandin tarhalla vierailtua. Nopeasta aikataulusta johtuen emme ehtineet tällä kertaa saada kuin Stockmannin lahjoitukset mukaan. Näyttipä se takakontti silti olevan pullollaan ja perä viisti maata...



Tämä sankari tuotiin kesällä aivan kauheassa kunnossa tarhalle. Olikin ihana nähdä, kuinka turkki oli ruvennut paranemaan ja koko koira oli saanut ihan uutta puhtia elämäänsä! Arka hän on vieläkin mutta tulee kyllä rapsuteltavaksi. :)


Tarhalle oli tullut aivan ihania pienokaisia, jotka olivat sisäkopeissa. Pienin emo ja pentu olivat todella arkoja, mutta suostuivat kuitenkin tuttujen hoitajien syliin.







torstai 15. lokakuuta 2015

Kissapopulaatio Uudellamaalla

Suuret kissapopulaatiot ovat ongelma ennen kaikkea maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla. Navetoissa, aitoissa ja piharakennuksissa elää kymmenien, jopa satojen puolivillien kissojen laumoja. Suurissa laumoissa elävät kissat kärsivät usein hoidon puutteesta ja erityisesti sisäsiittoisuuden takia monista sairauksista. Kissalaumojen kohtalo jää usein vapaaehtoisten eläinsuojelijoiden hoidettavaksi.

Elokuussa 2015 Rekku Rescue sai tiedon kissapopulaatiosta Uudellamaalla. Tarkemman kartoituksen yhteydessä selvisi, että pariskunnan pihapiirissä oli asustellut ja vieraillut kissoja jo viitisen vuotta ja kissamäärä oli tuona aikana kasvanut liki neljäänkymmeneen. Pariskunta oli hyvää tarkoittaen ruokkinut kissoja, mutta hallitsemattomasti kasvavan kissalauman elättäminen alkoi käydä työlääksi ja tyyriiksi. Näin ollen pariskunta suostui ehdottamaamme yhteistyöhön ja rekkujen aktiivit aloittivat loukutusprojektin kissojen kiinnisaamiseksi.

Paikan päällä kävi nopeasti ilmi, että suurin osa aikuisista kissoista oli villiintyneitä, eli ne eivät olleet tottuneet ihmiskontaktiin. Kissat olivat pelokkaita, eikä suurin osa antanut edes heitä ruokkineen pariskunnan koskea itseensä. Eläinsuojelutyössä on tärkeää muistaa, että tavoitteenamme on edistää eläinten fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Joissain tilanteissa se voi tarkoittaa sitä, että armeliain vaihtoehto on villiintyneen kissan lopettaminen. Jos kissa ei ole tottunut ihmisiin, on sille todella pelottavaa ja stressaavaa joutua neljän seinän sisään ihmisen käsiteltäväksi. Näiden kissojen kohdalla päätimme toimittaa aikuiset kissat ja vanhimmat pennut väliaikaiseen hoitopaikkaan, jossa niiden käyttäytymistä ja sopeutumista ihmisen läsnäoloon ja käsittelyyn pystytään tarkkailemaan.


Ensimmäisenä päivänä saimme kiinni seitsemän kissaa (kolme aikuista ja neljä pentua), ja pariskunta luovutti mukaamme myös kaksi sisällä kasvanutta pentua. Toisena päivänä loukkuihin jäi yhdeksän kissaa (viisi aikuista ja neljä pentua). Sitä mukaa kun kissoja saatiin loukutettua pihasta, lähimetsistä ja tyhjistä ulkorakennuksista ilmestyi aina uusia tuttavuuksia. Sovimme, että pariskunta jatkaa loukutusurakkaa ja palaamme katsomaan tilannetta parin viikon päästä. Oli hienoa huomata kuinka hyvin yhteisteistyömme pariskunnan kanssa toimi. Kaikilla oli yhteinen päämäärä: kissojen elämänlaadun parantaminen. He ajattelivat kissojen parasta, vaikka pihassa pyörineistä, nimetyistä kavereista luopuminen ei selvästi ollut helppoa.



Loppujen lopuksi pihapiiristä saatiin kiinni yhteensä 37 kissaa. Näistä seitsemän pentua matkasi pääkaupunkiseudulle kotihoitopaikkoihin ja lopulta viisi pennuista oli sijoittamiskelpoisia. Pariskunta halusi itse pitää neljä kissa, jotka leikkautettiin Rekku Rescuen leikkauspäivässä muutama viikko sitten. Nyt on pihan kissamäärä kohtuullinen ja mikä tärkeintä, kaikki kissat ovat leikattuja. Kissapopulaatiot ovat yleensä muutaman vapaana liikkuvan, leikkaamattoman kissan lisääntymisen seurausta. Tämän vuoksi yhdenkin kissan leikkauttamisella on suuri merkitys.

Syksyn ja talven aikana Rekku Rescue ry järjestää leikkauspäiviä eri puolella Suomea. Tapahtumissa omistajilla on mahdollista leikkauttaa kissansa edulliseen hintaan. Samalla kissa voidaan myös siruttaa ja liittää Turvasiru-palveluun. Seuraavat leikkauspäivät järjestetään


tiistai 6. lokakuuta 2015

Pikkuneiti B tuli taloon

Se oli normaali keskiviikko töissä. Puhelinpalaveri alkamassa ja muut osallistujat myöhässä. Palaverin alkua odotellessa surffasin netissä Rekkujen sivuilla. En ole koskaan ennen uskonut kohtaloon tai sen oikean kohdalleosumiseen, varsinkaan koirassa. Mutta siinä se oli, Pikkuneiti B:n ilmoitus. Palaveri alkoi, tosin ilman minua. Olin silloin soittamassa Bellan varaajalle Heidille, että tämä neiti meille. Onneksi en jäänyt odottamaan palaverin loppuun, kuten arvata saattaa, ihastuttavasta pienestä terrieristä oli tullut heti jälkeeni muitakin kyselyjä.

Meidän tiimin tassuluku tulisi kasvamaan neljällä parin viikon päästä. Tarkemmin ottaen 17.11.2012. Tuolta Tallinnan reissulta mukana kotiin tuli pieni 6 kuukautta vanha terrierityttö, joka oli hylätty tarhan porttiin kiinni sidottuna yön pimeydessä. Pari kuukautta kului ihan kotikoirana olemisen perusasioita ja sisäsiisteyttä opetellen eikä kulttuurien yhteentörmäyksiltä voitu välttyä. Esimerkiksi tarhalla Bellalle oli opetettu, että sanomalehti on hyvä nukkumapaikka. Kotona ne olivat pissa-alustana. Pienellä koiralla oli kauhea työ siirtää hesarit lattialta pois etteivät ne vaan likaantuisi kun tekee lätäkön parketille (koirahan ei tee tarpeita sänkyynsä). Pikkuneiti oppi tärkeimmät tavat hyvin äkkiä (tai mami tajusi reaaliteetit): sievä kukallinen koiransänky oli turha hankinta, pikkukoirat nukkuvat oikeassa sängyssä ja niin edespäin. Vaikka meillä saa vetää sikeitä punkassa pikku sorkat ojossa, on talossa kyllä olemassa niitä sääntöjäkin, joita noudatetaan.

Kun Bella oli ollut meillä nelisen kuukautta alkoi ylikiltin koiran luonteen alta löytyä sitä pikku terrieriä (tai pikemmin pörrieriä, pörinä-ärinän määrästä päätellen ). Ilmeisesti Bellan selviytyismiskeino tarhalla oli ollut hirveän kiltti käytös ts. kaikki pitivät hänestä. Nyt neiti oli kotiutunut meille jo niin hyvin, että omat mielipiteet alkoivat löytyä. Hyvä niin. Myöhemmin reilun vuoden ikäisen wanna-be-boss -pörrierin kanssa käytiin muutamalla yksityistunnilla koirakoulussa miettimässä, miten yhdessäelo sujuisi parhaiten. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mahdumme yhä samaan 120 cm leveään sänkyyn.

Bella on ollut aina kovin sosiaallinen pikkuneiti, joka viihtyy ihmisten seurassa. Ja Rekkujen  tapahtumissahan rapsuttajija riittää! Bella aloitti edustamisen noin puolitoista vuotiaana ja samalla mami antoi pikkusormen rekkuilulle. Muutamassa vuodessa rekkuilu on kyllä vienyt mamin kokonaan mukanaan tapahtumista edustamiseen, logistiikan hoitamisesta aina kissojen  loukuttamiseen. Sen verran vannoutunut koiraihminen kuitenkin olen, ettei kissaa vielä ole meille tullut. Mutta never say never.

Pikkuneidin kanssa olemme aina aktiivisesti harrastaneet ja menneet muutenkin sinne minne kuono osoittaa. Tokoa, agilityä ja ties vaikka mitä on harrastettu. Viime kesänä heräsi itselläni innostus Etsijäkoiraliiton toimintaa kohtaan. Rekku Rescue tekee paljon yhteistyötä Etsijäkoiraliiton kanssa. Etsijäkoiranhan voi pyytää avuksi jos lemmikki katoaa ja varsinkin rescue-taustaisilla eläimillä katoamisen riski on suurempi. Yhteistyöllä pyritään ennaltaehkäisemään katoamistapauksia.  Lisätietoja ja hyviä neuvoja löytyy osoitteesta www.etsijakoiraliitto.fi. Meidän tiimi on nyt alkeiskurssilla opettelemassa, miten tulla etsijäkoirakoksi. Jos hyvin menee olemme muutaman vuoden päästä etsimässä kadonneita lemmikkejä ja tekemässä sitä kautta eläinsuojelutyötä.

Nyt ei valitettavasti ehdi pidempää juttua kirjoittelemaan, ulkona voi vielä pelata futista. Eli meidän tiimi lähtee pelaamaan. Oikein hyvää eläintenviikkoa kaikille!


T: Bella & Jenni

Ps. Bellan pitää vielä lähettää erikoisterkut hyvälle kaverilleen Lilla-Hedda -kissalle. Bellan mielestä Hedda on aivan ihana kissa, mutta kun se pitää enemmän villasukista kun futiksen pelaamisesta.