Tarhareissulla Pärnussa ja Valgassa 19.-20.4.2014

Matkatavarat

Reissu alkoi taas aikaisella herätyksellä, bussi lähti klo 4.15 Hämeenlinnasta kohti Länsisatamaa. Olimme saaneet PetExposta Best Friend Groupilta ison lahjoituksen ja niistä kannoin mukanani yhden kuljetuskopallisen luita koirille. Matkalaukku oli myös puolillaan kissanruokaa, eihän yhden yön reissulle tarvitse paljoa itselleen tavaraa mukaan. Matka Tallinnaan sujui mukavasti ja satamassa treffasin Roosan ja Miikkan, jotka olivat matkustaneet Tallinnaan jo edellisenä päivänä. Pääsiäisruuhkat hankaloittivat hieman laivamatkojen varaamista ja sen takia päädyimme tällaiseen järjestelyyn. 

Tallinnasta lähdimmekin heti ajelemaan kohti Pärnun tarhaa. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja lämmin. Pärnussa meidät otti vastaan tarhan uusi johtaja Mari sekä innoissaan haukahtelevat koirat. Morris-koira oli juoksemassa koulutusalueella ja vapaaehtoiset lenkittivät muita koiria. 

Pärnun koiria vastaanottamassa vierailijoita. Oikealla kotia etsivä Donna.

Toimme tarhalle Virkon S -desinfiointiainetta sekä hieman muuta tavaraa, mistä heillä oli puutetta. Ruokatilanne Pärnussa on hyvä, joten lahjoitusruuat matkasivat tällä kertaa mukanamme Valgaan. Kävimme tervehtimässä koiria ja Roosa ja Miikka lähtivät lenkittämään niitä.

Donna ja Roosa.

Miikka ja kotia etsivä Tuusja.

Itse menin sillä aikaa tutustumaan tarhan kissoihin. Kissoilla on ihanat ulkotarhat käytettävissä ja siellä monet paistattelivatkin auringossa. Vapaaehtoiset Suomesta ovat käyneet rakentamassa molempiin kissatiloihin ulkotarhat.

Kissojen ulkotarha Pärnussa.

Buddha.

Seuraava tehtävä olikin miettiä, mille kissoille olisi järkevää etsiä kotia Suomesta. Buddha-kissa oli todella ystävällinen ihmisille, mutta kiusasi muita kissoja. Cassandra-tyttö on ollut jo pitkään tarhalla ja se näytti hieman pelkäävän muita. Myös Neemo aristeli muita, mutta nautiskeli ihmisen huomiosta paljon. Nämä kaverit pääsisivät siis etsimään kotia Rekku Rescuen kautta.

Pärnun toisen kissatilan kiipeilypaikka.

Njuuton oli seuraavana maanantaina muuttamassa omaan kotiin.

Illalla oli vielä edessä matka kohti Valgaa ja siellä majoittuminen Metsis-hotelliin. Nopeasti kävimme myös kääntymässä Latvian puolella, rajalla kun olimme, ja kaikki eivät olleet siellä käyneet aiemmin. Nyt voi loputkin siis sanoa käyneensä Latviassa! ;)

Miikka tyhjentämässä autoa.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti tarhaa. Ensimmäisenä tyhjensimme autosta lahjoitukset ja tarhalla oltiin erittäin kiitollisia kaikesta, erityisesti laadukkaista kissojen ruuista. Kissojen märkäruoka on toivottu tuliainen tarhoilla.

Seuraavaksi katsoimme läpi tarhalla olevat koirat ja rapsuttelimme niitä samalla, kun tarhan väki kertoi uusista asukeista. Roosa ja Miikka lähtivät taas lenkittämään niitä ja minä suuntasin kissahuoneisiin. 

Roosa ja Miikka tutustumassa koiriin.

Valgassa oli tällä kertaa 6 koiraa ja 9 kissaa sekä pari uutta kissaa vielä eristyksessä. Yksi kissa oli juuri synnyttänyt kevään ensimmäiset pennut ja oli tarhan työntekijän kotona hoidettavana. Kotia etsimään pääsee Miiu, joka kiusasi muita kissoja sekä ystävällinen Iivi, joka on ollut tarhalla jo marraskuusta lähtien.

Yksi Valgan kissojen ulkotarhoista.

Kissat olivat hulluina Best Friendin kuivattuun turskaan.

Kävimme vielä antamassa luita ja leluja koirille ja sitten alkoikin jo kotimatka. Poikkesimme vielä Pärnussa hakemassa kodin löytäneen Nupsu-koiran mukaamme. Nupsu matkusti nätisti vieressäni takapenkillä, vaikka sitä kovasti jännittikin.

Nupsu kotimatkalla.

Tarhareissuilta jää kotiin lähtiessä hyvä mieli, sillä näissä paikoissa eläimiä hoidetaan oikein hyvin. Toki aina tekisi mieli muutama kaveri ottaa kotiin mukaan. Reissun jälkeen on hyvä pitää vähintään yksi vapaapäivä, autossa istuminen ja eläimiin tutustuminen on yllättävän uuvuttavaa puuhaa.

Jos haluat joskus lähteä mukaamme reissulle, niin ota rohkeasti yhteyttä! Yleensä autoon mahtuu yksi tai kaksi ylimääräistä ihmistä ja toki omalla autolla saa myös lähteä matkaan mukaan! Myös julkisilla pääsee helposti niin Pärnuun, kuin Valgaankin.

Rekku Rescue goes Pinup

Miten pinup ja 50-luku liittyy eläimiin? Ei varsinaisesti mitenkään, mutta me laitoimme sen liittymään. Rekku Rescue ja Pin-up.fi aloittivat yhteistyöprojektin, jonka tavoitteena on luoda pinup-henkinen eläinkalenteri vuodelle 2015. Kalenterissa poseeravat yhdistyksemme kautta kodin saaneita eläimiä omistajineen. Ideaa lähdettiin toteuttamaan ja ensimmäinen osa kalenterista on jo kuvattu Hämeenlinnassa Tuuloksessa 29.-30.3. Kuvauspaikaksi saimme yhteistyökumppanimme Tuuloksen Mustin ja Mirrin omistajan Liisan ihan oman kodin. Hän siis toivotti tervetulleeksi kotiinsa ison joukon eläinihmisiä ja eläimiä.

Meillä oli paikalla kampaaja Eija Mäkinen, maskeeraaja Liisa Peltonen, valokuvaaja Marko Hokkanen ja toisena päivänä myös stylisti Jenni Siltanen. Tietenkin myös allekirjoittanut oli paikalla kynsienlakkaajan ominaisuudessa. Kynsistä olen kirjoittanut omaan blogiini ja niitä en sen tarkemmin esittele täällä. Mallien hiukset puunattiin, kasvot maalattiin ja heidät puettiin sopivaan tyyliin. Pukuja oli osa tuonut mukana kotoa ja osan saimme lainaan Luotsin Pukuvuoraamosta.

Eija

Marko

Liisa

 

Jenni

Mira

Tässä paikalla olleet eläimet, nimi on linkki eläimen omalle sivulle:

Aalto-Aatu

Tico

Unto

Vuk

Oiva

Elli

Tässä pientä esimakua, mitä on luvassa, valmiita kuvia emme julkaise ennenkuin kalenteri ilmestyy. Mutta tässä pieniä yksityiskohtia päivästä. Jääkäämme siis odottamaan mielenkiinnolla kalenterin valmistumista.

Messut

Maalaiset messuilla

Siiri

Se tuntuu olevan sääntö eikä poikkeus, kun lähdetään jonnekin, niin nukutaan pommiin. Jälleen kerran kello ei soinut. Varttia vaille seitsemän Roope tuli kysymään, että eikö olisi pitänyt herätä jo, kun on näin valoisaakin. Apua, mitä kello on, meidän pitäisi lähteä kohta! No ei hätää, eväät on tehty, tavarat on pakattu, kyllä se tästä.

Ennen lähtöä täytyi toki ajaa parinkymmenen kilometrin päähän tarkistamaan loukut, onneksi oli tyhjää, tämäkin loukutusprojekti on loppusuoralla.

Nalle

Matka alkoi mukavissa merkeissä, sää ja keli suosivat. Messukeskukseen saavuimme kymmenen jälkeen. Ihmisiä oli jo melkoisesti liikkeellä, varsinkin lapsiperheitä, koska Pet Expon lisäksi oli mm. Lapsimessut alakerrassa. Rekkujen pöydän takana oli täysi tohina, Miracle lakkaili kynsiä, Anneli myi arpoja, Katjalla sekä Pirkolla oli maskottikissat, Siiri ja Nalle, mukana.

Anneli myi arpoja vasemmalle ja oikealle, Teresa ojenteli palkintoja, joita oli monenmoista: Iittalan mariskoolia, muumipelikortteja, pääsiäiskoristeita, rahapusseja ym.. Jokaiselle jotain. Jos arpaonni ei suosinut, saivat lapset lohdutuspalkinnoksi tarroja ja huiveja ja kaikki olivat tyytyväisiä. Miraclella jono kasvoi, Siiriä ja Nallea kävi moni ihastelemassa, Siiri välillä kyllä kävi tarkastamassa onko arpapalkinnot oikein.  Onneksi Siiri ja Nalle ovat tottuneita edustuskissoja, koska ihmisiä kävi sankoin joukoin ihastelemassa ja silittelemässä. Monella oli tarina omasta tai ”naapurin” kissasta.

Päivä meni nopeasti ja kello tuli kuusi, saimme laittaa messuosaston kiinni. Seuraavana päivänä tulisimme paikalle yhdeksäksi.

Sunnuntaiaamu alkoi hiljaisemmissa merkeissä, mutta pikkuhiljaa ihmisiä alkoi virtaamaan myös meidän osastollemme. Arpojen lisäksi sunnuntain yksi myydyimmistä tuotteista oli Rekkujen kangaskassi. Olisikohan ollut niin, että ihmiset olivat ostaneet paljon tavaraa ja sitten tarvitsivat kassin kantaakseen ne kotiinsa. Kissanminttupallot tekivät myös kauppansa, ne ovat yksi Rekkujen myydyimmistä tuotteista.

Messut ovat mukava paikka tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Vaikka on kiire, niin Rekkujen osastolla on mukava tunnelma ja aina ehtii vaihtamaan kuulumisia. Teresakin tapasi Kanan, siis Mariannan, kun hän kävi lakkauttamassa kyntensä.

Vaikka oli kuinka mukavaa, niin meidän oli aika jättää hyvästit ja lähteä kahden aikaan kotia kohti. Siellä odotti koirat, joille ostinkin tuliaisiksi savustetut luut. Voi sitä rouskutusta, mikä kuului seuraavan vuorokauden. Mukava oli käydä, mutta mukava oli palata kotiin. Kotiin palatessamme oli puolet eväistä syömättä, Teresalla uudet kynnet, metrilakua ja toffeeta.

Maanantaimiittiin on aina avoimet ovet!

Jokaisen kuun toisena maanantaina kokoonnutaan Rekku Rescuen maanantaimiittiin sekalaisella kokoonpanolla Vantaan Hakunilassa. Tosin nyt miitti oli jo kuun ensimmäinen maanantai, eli 7.4., jotta saatiin kaikki kuntoon ennen PetExpoa, mutta näitä muutoksia ei ole tainnut miitin historiassa olla kuin muutama kaikkien näiden vuosien aikana. Ensimmäisen kerran treffattiin 14.7.2008 joten parin kuukauden kuluttua voidaan viettää jo 6-vuotispäivää!

Tällä kertaa askartelimme matonkuteista tehtyjen koiran vetolelujen lisäksi sytykeruusuja Erjan johdolla sekä pakkasimme jäsenkortteja postitusta varten. 

Tarjolla oli myös mahtavaa täytekakkua, sillä Annelilla oli ollut synttärit juuri ennen tapaamista.

Mukana menossa oli väkeä Hämeenlinnasta asti ja Miracle oli lakkaamassa kynsiä eläinten hyväksi.

 Itselleni halusin ihanat vaaleanpunaiset kynnet mustilla tassukuvioilla. 

Tuliaisena Hämeenlinnan suunnalta saatiin myös heti testikäyttöön päätynyt "Painikaveri" jota hoitokissa Slopestyle innokkaana testasi. Sitä on seuraavakin viikko retuutettu pitkin asuntoa ja jopa Tsarli-koirakin siitä innostui

Tunnelma miiteissä on välitön, ihmiset saavat juoda kahvia ja askarrella omaan tahtiin iloisessa puheensorinassa. Maanantaimiitti on helppo tapa päästä mukaan Rekku Rescuen toimintaan ja auttaa konkreettisesti eläinsuojelutyössä.

Porukka on vaihtunut vuosien saatossa, mutta paikka on pysynyt samana ja ovet ovat avoinna kaikille. Joskus meitä on paikalla vähemmän, joskus enemmän. On sellaisia ihmisiä, jotka käyvät melkein joka miitissä ja sitten niitä, jotka piipahtavat kerran tai vaikka kerran vuodessa. Kaikki ovat tervetulleita! Jos olet allerginen niin kannattaa ottaa allergialääkettä ennen tuloa, sillä menossa on mukana minun kissani ja koirani sekä mahdolliset hoitolaisetkin. Karvoilta vaatteissa ei siis voi välttyä

Lisätietoja maanantaimiiteistä osoitteessa www.rekkurescue.com (etusivulla olevassa linkissä tai keskustelufoorumilla http://www.rekkurescue.com/keskustelu/viewtopic.php?f=8&t=4982)

Matkailua Tallinnassa ja Pärnussa 30.-31.3.2014

Ennen matkaa oli jo jännitystä ilmassa! Ehdimmekö matkaan ajoissa, sillä kelloja siirretiin tunti eteenpäin. Herättääkö kello ajoissa? Jos olisin luottanut oman puhelimeni herätykseen, niin luultavasti matka olisi jäänyt tekemättä. Herätys soi juuri silloin, kun käännyimme kotiportista tielle. Autoon emme tällä kertaa pakanneet lahjoituksia Viron tarhoille, koska siellä on tilanne ruuan suhteen hyvä. Matkassamme lähti neljä kissaa, jotka saivat hoitopaikan Helsingistä.

Olimme sopineet treffit Annelin kanssa Länsisatamaan yhdeksäksi kissojen luovutusta varten ja siellähän Anneli jo odottelikin ajoissa. Jostain syystä sataman liikennejärjestelyt muuttuvat joka kerta, joten ajelimme vähän harhaan ja päin kiellettyä ajosuuntaa. Mutta ystävällinen poliisi totesi Petrin olevan vaan eksyksissaä ja HARJAVALTALAINEN, niin ei hätää! Anneli vielä totesi, että tässä on tällainen eläinsuojelukyyti menossa, niin saimme jatkaa matkaa laivaan.

Päivä Tallinnassa oli kaunis ja suuntasimme heti tarhalle, jossa olikin piha ja tien vieret täynnä autoja, koska viikonloppuna paikalliset käyvät ulkoiluttamassa koiria. Menimme tutustumaan koiriin ja piipahdin myös kissapuolella. Kissojen pääväri näytti olevan se tuttu ja turvallinen musta-valkoinen. Oli toki joukkoon eksynyt muutama raidallinen sekä harmaa.

Koirien kanssa vierähti muutama tovi. Yksi koira oli taas ylitse muiden, Aira-tyttönen. Mustat koirat ovat vieneet sydämeni. Aira on lievästi ylipainoinen, mutta elämäniloinen tyttö. Kyllä hän muutaman juoksuaskeleenkin otti, kun oli oikein mukavaa. Aira odottaa uutta kotia tarhalla ja jos sellaisen haluat hänelle tarjota, niin kilkauttele varaajalle: http://rekkurescue.com/elain.php?id=6491.

Tarha tarjosi myös pentuenergiaa. Yök, koiranpentuja. Kuka sellaisen haluaa, ylisöpö pentu joka pissaa ja kakkaa, mutta ennen kaikkea on söpö. Ulkoaitauksessa oli pentuja ulkoilemassa ja leikkimässä. Onneksi minä olen päässyt jo sellaisesta ohitse.

Matkamme jatkui Pärnuun, josta meille oli varattu hotellihuone. Pärnussa oli tarkoitus käydä kaupassa, ja suunnatonta ihmetystä herätti, etteikö niin isossa kaupungissa ole kun yksi pieni Rimi. Ajelimme ympäriinsä ja aloin jo huolestua, ettenkö ollenkaan pääse ”shoppailemaan”, kunnes silmieni eteen avautui HyperSuper-market. Pieni ostoskierros, josta matkaan tarttui koirille namupaloja sekä muksuille tuliaisia. Hotelliin oli juuri saapunut joukko suomalaisia turisteja, joten sulauduimme joukkoon tummaan. Olimme kuin omiemme joukossa, keski-ikä oli 75 vuotta. Rollaattorit kolisivat pitkin käytäviä ja hissejä, kun ihmiset hakivat huoneitaan ja varasivat hoitoja.

Aamun koittaessa haimme Pärnun tarhalta matkaamme kaksi Suomesta kodin saanutta kissaa, Malliksen ja Bauhofin. Seuraava määränpää oli Tallinnan tarha, jossa vilkaisu vielä koiriin ja melkein vuoden kotia odottaneen Maxsi-koiran kotimatka alkoi. Suomen tullissa odotimme, että meidät olisi tarkistettu, sillä kaikki paperit olivat kunnossa. Kaikki oli laitettu siististi valmiiksi ojennettavaksi tullimiehelle (traces-paperit, eläinten passit, kuljettajalupa jne), mutta ei meitä pysäytetty. Moni luultavasti huokaisee helpotuksesta kun ajaa tullin ohi pysähtymättä, mutta meidän on helppo mennä, kun tietää kaiken olevan kunnossa.

Kissojen luovutus Marian sairaalalla oli vauhdikkaasti ohi: kissat omistajien bokseihin, passien läpikäyminen, sirujen tarkistaminen ja muutama perusasia, hyvän kotimatkan toivotus se oli siinä. Meidän kotimatkamme alkoi Maxsi kyydissä. Maxsin piti tulla ainoastaan yhdeksi yöksi, mutta mutta…. se onkin sitten toinen tarina.

Kotona oli kaikki hyvin, täällä oli omasta laumasta huolehtinut lapset ja anoppi, kyllä kotiin on aina mukava palata.

Rekku Rescuen blogi

Rekku Rescue ry on perustettu syksyllä 2002 ja sen kotipaikka on Helsinki. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää kodittomien koirien, kissojen ja muiden kodittomien eläinten hyvinvointia sekä Suomessa että Virossa.

Yhdistys on perustettu kodittomien koirien auttamiseksi ja uusien kotien löytämiseksi. Auttaminen on vuosien saatossa laajentunut kissoihin ja nyt pääpaino on suomalaisten kissojen auttamisessa. Pyrimme myös vaikuttamaan positiivisesti ihmisten asenteisiin eläimiä kohtaan. Haluamme omalta osaltamme tukea eläinsuojelun ja eläinten hyvän kohtelun edistämistä sekä Suomessa että Virossa. Tavoitteenamme on toimia aktiivisesti eläinsuojelutyön parissa sekä olla esillä erilaisissa tapahtumissa kertomassa ja valistamassa ihmisiä eläinten hyvästä kohtelusta. Haluamme myös neuvoa ja auttaa yksityisiä ihmisiä eläinten pitoon liittyvissä asioissa.

Rekku Rescue ry on rekisteröitynyt tuojaksi Eviraan, eli Elintarviketurvallisuusvirastoon, ja noudattaa edelleen välitettäväksi tuotavien eläinten kohdalla kaupallisen tuonnin vaatimuksia.

Blogi on perustettu uuden ja erilaisen tiedon jakamiseksi; millaista on arki yhdistyksessä, mitä kaikkea yhdistyksessä tapahtuu eläinsuojelun lisäksi ja millaisia ovat tapahtumamme. Lisäksi blogista voit lukea,  millaista arkea viettävät kotihoitajat, jotka ovat yhdistyksessämme tärkeässä roolissa. Tämä on vapaampi tiedottamisen ja jakamisen kanava, jonne tulee tekstejä yhdistyksen eri toimijoilta. Myös lukijoiden toiveita pyritään ottamaan huomioon. Blogin alkutaipaleella oikeassa reunassa näet äänestyksen, jossa voit valita yhden tai useamman vaihtoehdon, mitä haluaisit blogista lukea. Kommentteihin voit kirjoittaa muita ehdotuksia, jos äänestysvaihtoehtoa ei ole.