Maalaiset messuilla
Se tuntuu olevan sääntö eikä poikkeus, kun lähdetään
jonnekin, niin nukutaan pommiin. Jälleen kerran kello ei soinut. Varttia vaille
seitsemän Roope tuli kysymään, että eikö olisi pitänyt herätä jo, kun on näin
valoisaakin. Apua, mitä kello on, meidän pitäisi lähteä kohta! No ei hätää,
eväät on tehty, tavarat on pakattu, kyllä se tästä.
Matka alkoi mukavissa merkeissä, sää ja keli suosivat. Messukeskukseen saavuimme kymmenen jälkeen. Ihmisiä oli jo melkoisesti
liikkeellä, varsinkin lapsiperheitä, koska Pet Expon lisäksi oli mm. Lapsimessut
alakerrassa. Rekkujen pöydän takana oli täysi tohina, Miracle lakkaili kynsiä,
Anneli myi arpoja, Katjalla sekä Pirkolla oli maskottikissat, Siiri ja Nalle, mukana.
Siiri |
Ennen lähtöä täytyi toki ajaa parinkymmenen kilometrin päähän
tarkistamaan loukut, onneksi oli tyhjää, tämäkin loukutusprojekti on
loppusuoralla.
Nalle |
Anneli myi arpoja vasemmalle ja oikealle, Teresa ojenteli palkintoja,
joita oli monenmoista: Iittalan mariskoolia, muumipelikortteja,
pääsiäiskoristeita, rahapusseja ym.. Jokaiselle jotain. Jos arpaonni ei suosinut, saivat lapset lohdutuspalkinnoksi tarroja ja huiveja ja kaikki olivat
tyytyväisiä. Miraclella jono kasvoi, Siiriä ja Nallea kävi moni
ihastelemassa, Siiri välillä kyllä kävi tarkastamassa onko arpapalkinnot
oikein. Onneksi Siiri ja Nalle ovat
tottuneita edustuskissoja, koska ihmisiä kävi sankoin joukoin ihastelemassa ja
silittelemässä. Monella oli tarina omasta tai ”naapurin” kissasta.
Päivä meni nopeasti ja kello tuli kuusi, saimme laittaa
messuosaston kiinni. Seuraavana päivänä tulisimme paikalle yhdeksäksi.
Sunnuntaiaamu alkoi hiljaisemmissa merkeissä, mutta
pikkuhiljaa ihmisiä alkoi virtaamaan myös meidän osastollemme. Arpojen lisäksi
sunnuntain yksi myydyimmistä tuotteista oli Rekkujen kangaskassi. Olisikohan
ollut niin, että ihmiset olivat ostaneet paljon tavaraa ja sitten
tarvitsivat kassin kantaakseen ne kotiinsa. Kissanminttupallot tekivät myös kauppansa, ne ovat
yksi Rekkujen myydyimmistä tuotteista.
Messut ovat mukava paikka tavata tuttuja ja vaihtaa
kuulumisia. Vaikka on kiire, niin Rekkujen osastolla on mukava tunnelma ja aina
ehtii vaihtamaan kuulumisia. Teresakin tapasi Kanan, siis Mariannan, kun hän kävi
lakkauttamassa kyntensä.
Vaikka oli kuinka mukavaa, niin meidän oli aika jättää
hyvästit ja lähteä kahden aikaan kotia kohti. Siellä odotti koirat, joille ostinkin tuliaisiksi savustetut luut. Voi sitä rouskutusta, mikä kuului
seuraavan vuorokauden. Mukava oli käydä, mutta mukava oli palata kotiin. Kotiin
palatessamme oli puolet eväistä syömättä, Teresalla uudet kynnet, metrilakua ja
toffeeta.
Nalle näyttää tuossa kuvassa ihan juuri loukutetulta villikolta!
VastaaPoista