perjantai 24. marraskuuta 2017

Kissojen leikkauspäivä Lahdessa 21.10.

Päivä valkeni kylmänä ja aurinkoisena. Meitä lähti kolme innokasta rekkulaista Helsingistä ja Vantaalta kohti Lahtea varhain aamulla. Leikkauspäivä oli Yli-Marolassa, jossa järjestetään mm. 4H-toimintaa. Aikoja oli yhteensä 16 mirrille ja 25 kollille. Vain yksi kolli ei päässyt paikalle, koska junat eivät yllättäen kulkeneet. Näin saatiin 40 kissaa leikattua yhden päivän aikana!



Leikkauspäivä sujui hyvin ja aikataulut pitivät. Omistajat toivat kissat hyvissä ajoin ja hakivatkin sovitusti. Jokainen kissa oli valmis, kun omistaja saapui. Moni oli huolissaan nukutuksesta ja sen kestosta. Nukutuksessa on aina riskinsä, mutta jos kissa on terve ja siitä huolehditaan ohjeiden mukaan, ei syytä huoleen yleensä ole. Muutama kissa oli vastoin ohjeistusta saanut ruokaa ennen leikkausta ja oksensi. Tämä on kissalle vaarallista, koska se saattaa rauhoitettuna vetää oksennusta keuhkoihinsa. Leikkauspäivän aamuna olisi tärkeää painottaa myös perheen lapsille, että tänä aamuna mirri ei saa aamupalaa, vaikka kuinka mouruaa kupilla.

Jonkin verran lisätyötä teettivät kissojen mukana olleet valjaat ja pannat, jotka koitimme aina kiinnittää kissan koppaan, etteivät ne hukkuisi. Jollei kissaa saa koppaan ilman valjaita, on niiden käyttö toki ymmärrettävää. Muuten valjaat olisi leikkauspäivään tullessa parempi jättää kotiin.


Ihmiset kyselivät myös rokotuksesta ja sen voimassaolosta. Ensimmäisen rokotuksen jälkeen tehoste tulee ottaa kuukauden kuluessa. Sen jälkeen rokotteen antama suoja on vuoden voimassa, ja jatkossa se on uusittava kolmen vuoden välein. Tärkeää on hoitaa myös perheen muiden kissojen rokotukset kuntoon.

Muutamalla kissalla oli jo turvasiru, mutta kaikki muut sirutettiin ja rekisteröitiin Turvasiru.fi-palveluun. Niskaan laitettava siru auttaa, jos kissa pääsee katoamaan ja päätyy esim. löytöeläintaloon. Rekisteröidyllä sirunumerolla palvelusta löydetään omistajan yhteystiedot. Siru onkin tavallaan kissan oma henkilöllisyystodistus. Turvasirun tiedot pitää muistaa aina tarvittaessa, esim. muuton yhteydessä päivittää ajan tasalle.

Mitä nuorempana (paino vähintään 1 kg) kissan tuo leikattavaksi, sitä pienempi operaatio on ja nopeammin kissa toipuu. Tärkeintä on leikkauksen jälkeen huolehtia, että kissa saa toipua rauhassa  ja alkuvaiheessa estää esim. korkealle kiipeäminen ja kovin rajut leikit.

Leikkauksen jälkeen kissa saattaa alkaa ajan myötä lihota, joten sen ruoan laatuun ja määrään pitää kiinnittää huomiota. Hyvä keino on myös ruoan antaminen aktivointileluun annosteltuna tavallisen ruokakupin sijaan.

Kissan leikkauttamisesta on paljon muutakin hyötyä kuin säästyminen ei-toivotuilta pennuilta. Kollien merkkailu, aggressiivisuus ja karkailu vähenevät. Naaraskissoilla leikkauttaminen pienentää mm. kohtutulehdusten ja nisäkasvainten riskiä.

Leikkauta sinäkin kissasi!


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tarhamatka Pärnuun ja Läänemaalle 19.8.2017

Lauantaiaamu valkeni puolipilvisenä, kun Annelin sininen ratsu karautti oveni eteen. Ajoimme Katajanokan terminaalille, jossa jäimme autojen lähtöselvityksen läheisyyteen odottamaan toista autollista matkaseuruettamme.

Matka lahden yli taittui Viking FSTR:n kyydissä, jossa onneksemme pääsimme autokannella eturiviin, joten pääsimme ensimmäisten joukossa poistumaan. Vaikka sekä Anneli että minä olemme käyneet tarhamatkoilla muutamia kertoja aiemminkin, oli loogista, että toinen autokunta kera kyydissä olleen matkanjohtajamme Roosan, ajoi edellämme. Roosan lisäksi johtoautossa olivat "tarhamatkaneitsyet" Kaisa, Minna K. ja kuski Mikko.

Matka Pärnuun sujui jouheasti ja perillä oltiin puolenpäivän aikaan. Pärnussa meidät vastaanotti Varjupaikade Mtü:n (Viron löytöeläintarhojen yhdistys) edustaja Mari Hagi. Pärnun tarhalla oli käyntihetkellä vain kuusi koiraa, mikä oli hämmästyttävä mutta iloinen yllätys. Kissoja oli selkeästi enemmän mutta silti yllättävän vähän: "vain" 40 kappaletta. Tuosta 40:stä puolet eli 20, oli kotiinlähtövalmiita, toisen puolikkaan koostuessa suurimmaksi osin alle luovutusiän (12 viikkoa) olevista kissanpennuista. Tarhalla olevista koirista on kauttamme kotia etsimässä komea Dinko-herra.

Nämä söpöläiset olivat vielä alle luovutusiän.

Tämä kaunokainen on omaa kotia vailla.
Hänelle oli jo oma koti löytynyt.

Pärnun tarhalta lähdettyämme kävimme syömässä eräässä rekkulaisten (ja monen muunkin) suosiossa olevassa ravintolassa Pärnussa. Koska Läänemaan tarha aukeaa lauantaisin klo 16 ja Pärnusta ajaa sinne alle puolessatoista tunnissa, oli meillä hyvin aikaa lepytellä kurnivia vatsojamme. Syötyämme lähdimme ajelemaan kohti Haapsalun kupeessa olevaa Läänemaan tarhaa. Saavuttuamme jouduimme tovin odottelemaan, mutta tuo ei meitä haitannut, sillä tarhan "vartijakissa" viihdytti meitä aidan toiselta puolen. Saimme myös ihailla viereisellä niityllä ruokailevia haikaroita.

Läänemaan tarhan "vahtikissa"
Kattohaikara

Läänemaan iloiset naiset saapuivat paikalle ja ryhtyivät esittelemään meille paikkoja. Tarhalla oli vierailumme aikana kaksi koiraa ja reilu 50 kissaa. Ensin käytiin katsomassa kotiinlähtövalmiiden kissojen tilat, jotka oli jaettu kahteen osaan. Molemmilla puolilla oli kivat ulkotilat, joihin kissat pääsivät vapaasti kulkemaan. Rakennuksen oikealla puolella majailivat aikuiset kissat. Sisään päästyämme meidät ympäröi lauma erikokoisia kehrääviä kissoja, osan porukasta katsellen meitä uteliaana omilta paikoiltaan. Tilat olivat todella siistit ja kissoilla oli runsaasti tasoja oleiluun. Koska tilat olivat kuitenkin kissoille eikä useammalle ihmiselle mitoitettu, siirtyi osa porukasta kotiaetsivien pentujen puolelle. Moni pennuista hieman hämmentyi, kun huoneeseen yht'äkkiä pölähti useampi ihminen, mutta hämmennys helpotti nopeasti ja kissanpennun luonnollinen uteliaisuus otti vallan. Pentuja oli monenvärisiä, osa hieman ujompia, mutta kaikki terveitä ja hyvinvoivan näköisiä.

Utelias nuuskuttelija.

Ilme oli hieman myrtsi, mutta kehräysääni paljasti totuuden.

Kotiaetsivä pentu. 
Pentujen ulkotarha.
Kissalan jälkeen käytiin koiratarhojen luona moikkaamassa tarhan kahta koiraa. Toinen koirista otti meidät iloisena vastaan toisen ollessa hyvin varautunut. Varuillaan oleva musta keskikokoinen koira, joka muistutti labradoria, oli tarhan työntekijöiden mukaan saanut kokea kovia edellisessä kodissaan. Tämän vuoksi luottamus ihmisiin oli hakusessa, muttei kuitenkaan kokonaan kadonnut. Työtä luottamuksen palauttamiseksi olisi kuitenkin tehtävä.

Tämä komistus tarvitsee lempeän ja johdonmukaisen omistajan.
Koirien jälkeen kävimme vielä toimistorakennuksessa, joka myöskin oli jaettu kahteen osaan. Vasemmalla puolella olivat tarhalle saapuneiden kissojen karanteenitilat, jossa jokaisella kissalle oli oma häkki. Karanteenitiloissa olivat sekä löydetyt että hoitoa tarvitsevat kissat. Varsinaisessa toimistotilassa oli myös kaksi karanteenihäkkiä. Ylemmässä oli emokissa pienten pentujen kanssa ja alemmassa muutaman viikon ikäiset orpopennut.

Karanteeniosaston asukki.

Toimistossa majailevat orpopennut.

Toimistossa majaileva emo pentuineen.
Tarhakatselmuksen jälkeen oli aika purkaa lahjoitukset. Lahjoitusten joukossa oli mm. kissanmaidonvastiketta, josta tarhan työntekijät olivat todella kiitollisia. Sitten olikin aika hypätä autoihin ja lähteä kotia kohti.

Matka Läänemaan tarhalta Tallinnaan sujui vilauksessa, vaikkakin ajallisesti siihen meni suurinpiirtein saman verran kuin Pärnusta Läänemaalle. On mielenkiintoista huomata, miten erilainen arkkitehtuuri ja värimaailma Virossa on, vaikka välimatka Suomen kanssa ei ole suuri. Satamassa oltiin hyvissä ajoin, joten ehdimme nauttia ilta-auringosta ja kaupasta hakemistamme eväistä ennen meidät kotiin kuljettavan katamaraanin saapumista. Kotimatkalla kauniin iltaruskon saatteessa mietittiin jo seuraavaa reissua 😊.

Kotia kohti.


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Toukokuun tarhamatka

Hyppäsin Katjan ja Tiiun matkaan Pasilan asemalta perjantaiaamuna yhdeksän aikoihin. Katja oli edellisenä päivänä käynyt täyttämässä autonsa lahjoitustavaroilla ja jättänyt juuri minulle sekä matkalaukulle sopivan rakosen takapenkille! Matkustimme kaikki ensimmäistä kertaa Tallinkin Megastarilla - mukavaa vaihtelua päästä toisinaan uudella laivalla liikkeelle. Matka Tallinnaan sujui ilman sen suurempia kommelluksia ja sataman uusien ajojärjestelyiden takia keskustan laitamilla tehdyn pienen ylimääräisen kierroksen jälkeen pääsimme ajamaan kohti Tarttoa.

Perillä Tartossa.
Tartossa poikkesimme ensimmäisenä eläinklinikalla, johon jätimme lahjoituksia jaettavaksi alueen vähävaraisille eläintenomistajille. Lahjoitusten joukossa oli ruokaa kissoille ja koirille, erilaisia virikkeitä, kuljetusboksi jne. Samalla nappasimme mukaan etukäteen tilatut vitamiinit ja probiootit, joita oli toivottu tuliaisiksi Valgan tarhalle. Lahjoituskuorman purkamisen jälkeen poikkesimme syömässä ja siirryimme Airbnb:n kautta vuokraamaamme asuntoon, joka sijaitsi kaupungin korkeimmassa rakennuksessa Tigutornissa! Enpä voi kuin suositella kyseistä rakennusta, jos satut vierailemaan Tartossa. Mahtavat näkymät ja sijainti ihan keskustan kupeessa.

Näkymä huoneistosta.
Lauantaina suuntasimme ensin Tarton löytöeläintarhalle. Minä ja Katja emme olleet käyneet siellä aiemmin, mutta Tiiu on tehnyt paljon yhteistyötä heidän kanssaan. Tarhalla oli oikein hyvät tilat, iso juoksutusaitaus koirille ja rakenteilla erillisiä aitauksia, jotta koiria ei tarvitsisi pitää ulkona ketjun päässä. Tarhalla oli paljon omenapuita, jotka kukkivat upeasti. Sillä hetkellä tarhalla oli 23 koiraa ja 80 kissaa. Tarton tarhalle tulee vuosittain noin 1300-1400 eläintä, joka kuulostaa kyllä hurjalta määrältä!

Tarton löytöeläintarhaa.

Tarton koiria ja omenapuita.
Tällä kertaa joku oli hylännyt yön aikana tarhalle myös kaksi chinchillaa. Itselläni on kotona kolme samanmoista otusta, joten tietysti halusin nähdä nämä kaverit tarkemmin! Häkissä kökötti kaksi standardin väristä urosta, jotka antoivat käsitellä itseään oikein nätisti. Jätimme myös Tarton tarhalle ison kasan ruokia, leluja ja tarvikkeita eläimiä varten. Tarhakierroksen ja kahvikupposten jälkeen olikin aika laittaa nokka kohti Valgaa.

Toinen chinchillapojista.
Ennen Valgan tarhalle menoa poikkesimme erään kodittomia eläimiä auttavan naisen luona. Hän oli pyytänyt Rekuilta apua kuuden koiranpennun kodinetsintään. Oli kyllä melkoinen vipinä, kun kuusi pientä nelikuukautista pentua juoksivät ympäri pihaa! Nämä pennut ovat tulossa Rekku Rescuen sivuille etsimään omia koteja. Hyvin harvoin tuomme pentuja Viron puolelta Suomeen, sillä ne saavat yleensä hyvin koteja myös paikallisesti, mutta tässä tapauksessa päätimme auttaa.

Kuuden pennun kanssa piisaa vilinää!

Pentujen koulutushetki lapsen kanssa.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Valgaa, jossa sillä hetkellä oli kuusi koiraa sekä noin 30 kissaa. Valgan tarha on huomattavasti pienempi kuin Tarton, onhan Valgan kaupunki pikkuinen kylä Tarttoon verrattuna! Ensimmäisenä kävimme tervehtimässä kissoja ja sitten olikin aika tutustua Donna-koiraan, joka etsii Rekkujen kautta kotia Suomesta. Donna on aivan ihana, huomionkipeä, todella lempeä jättiläinen. Donna ei tule lainkaan toisten koirien kanssa toimeen mutta ihmisistä se tykkää kovasti. Donna pääsi ensin purkamaan pahimmat energiansa juoksemalla tarhan aidatulla pihalla. Eipä olisi uskonut, että niin iso koira pystyy liikkumaan niin nopeasti! Donna viiletti kuin mikäkin vinttikoira edes takaisin pitkin pihaa. Juoksupurkauksen jälkeen Donna tuli kanssamme tarhan toimistoon ja saimmekin paljon pusuja ihanalta neidolta ja vastapalvelukseksi Donna sai herkkuja ja paljon rapsutuksia. Valgan tarhan Facebook-sivuilta löytyy muutama kuva viemisistämme.

Valgan tarhan kissat nauttimassa lämpimästä päivästä ulkotarhassa.

Fiona toipumassa sterilaatiosta.

Pieni videopätkä Valgan tarhalta.

Tarhavierailun jälkeen ajoimmekin takaisin Tarttoon ja seuraavana aamuna kohti kotia. Oli oikein mukava käydä pitkästä aikaa tarhoilla ja nähdä uusiakin paikkoja. Kiitos matkaseuralle, tarhojen työntekijöille sekä kaikille lahjoittajille, jotka autatte meitä auttamaan myös Viron puolella!


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kevään tuntua ilmassa!


Huhtikuun lopulla matkasimme jälleen lahden yli tarhamatkalle Tallinnan sekä Virumaan löytöeläintarhalle. Auto oli lastattu ääriään myöten täyteen lahjoituksia. Tarhoilla oli toivottu etenkin penturuokaa niin kissoille kuin koirille.




Ensimmäinen etappimme oli Rakveren kaupungissa sijaitseva Virumaan tarha ja sen asukit. Suurin osa lahjoituskuormasta jäikin tänne. Näille pienempien kaupunkien tarhoille tulee paljon vähemmän lahjoituksia kuin esimerkiksi Tallinnan tarhalle. Täällä ei myöskään käy samoissa määrin vapaaehtoisia auttamassa, joten apua tarvitaan.



Tällä kertaa tarhalla oli 33 kissaa ja 25 koiraa. Tarhan nuorimmat asukkaat viettivät merkkipäivää ja täyttivät juuri 1 kk! Pennut olivat syntyneet tarhalla ja niiden emälle oli jo koti tiedossa, kunhan pennut ovat vain kasvaneet tarpeeksi suuriksi. Pentujen annettiin vielä kasvaa rauhassa eikä niille oltu ryhdytty etsimään kotia.



Tarhalle oli viime reissumme jälkeen tullut paljon uusia koiria, joihin ryhdyimmekin heti tutustumaan! Lenkitimme, rapsutimme ja leikitimme ison läjän haukkuja ja osa heistä päätyikin Rekkujen sivuille etsimään kotia myös Suomesta.



Tässä komeilee kaverukset Laki ja Jaki, jotka ovat odotelleet tarhalla kotia joulukuusta lähtien. Erityisesti näille hiukan iäkkäämmille koirille löytyy huonosti koteja ja niiden tarha-aika saattaa venyä todella pitkäksi. Laki ja Jaki ovat molemmat todella ihmisystävällisiä ja nauttivat saadessaan hiukan huomiota ja rapsutuksia. Toivotaan, että kaveruksia vielä onni potkaisisi ja oma loppuelämän koti löytyisi.




Prunts oli joutunut tarhalle sen emännän siirryttyä vanhainkotiin. Prunts on päässään olevista arvista päätellen kokenut joskus kovia, mutta on kaikesta huolimatta mitä ystävällisin neitokainen. Pruntsilla on ikää mittarissa vasta 6 vuotta, joten monta onnellista vuotta on neidolla vielä edessäpäin. Kunhan se oma koti vielä löytyisi ja Prunts saisi jättää tarhaelämän taakse.



2-vuotias Preili on ollut tarhalla jo marraskuusta asti. Ihme, ettei tälle iloiselle ja energiselle neidolle ole kukaan halunnut kotia tarjota. Preili erottuu joukosta persoonallisilla vaaleilla silmillään. Preili spurttailee ensimmäisenä hurjasti ympäri tarha-aluetta, mutta sen jälkeen kellahtaa syliin nauttimaan rapsutuksista. Nuorelle koiralle kertyy helposti turhaa energiaa tarhalla, jossa virikkeet ja lenkkeilyt ovat kovin vähissä. Toivotaan, että tämä iloinen neito pääsisi kesäksi omaan kotiin opettelemaan kotikoiran elämää!




Leia oli alkuun kovin hermostunut ja hädissään jouduttuaan tarhalle ja onkin raapinut nenänsä ruvelle aitauksensa kaltereita vasten. Nyt Leia on rauhoittunut ja ottaa vierailijat iloisesti häntä heiluen vastaan. Leian historiasta ei ole tarkempaa tietoa, mutta tämä parivuotias koiraneito on kovin ystävällinen ja vaikuttaa hyvin ihmisrakkaalta. Energiaa toki tämän ikäisellä koiralla on vaikka muille jakaa, mutta Leia malttaa hetken juostuaan tulla viereen köllöttelemään.






















Suurikokoinen Tommi  päätyi tarhalle sen omistajan muutettua uuteen kotiin, johon Tommia ei voinut ottaa mukaan. Tommilla on suuren koon lisäksi suuri sydän. Tommin kanssa on miellyttävä lenkkeillä, herra ei turhia remmissä rimpuile.

Virumaan tarhalla käynnistyy kevään aikana suuri kunnostusprojekti, jonka tavoitteena on parantaa tarhalla asuvien eläinten oloja ja tukea eläinten paikallista kodinsaantia. Rekku Rescue on mukana projektissa ja käynnistää keräyksen tarhan tukemiseksi.




Kiireellisimmät kehityskohteet tarhalla ovat kissojen parakit ja koirien ulkotarhat. Koirien ulkotarhoissa ei ole tällä hetkellä katoksia, joten koirat elävät täysin sään armoilla. Tarhojen suojaksi tarvitaan ennen kesän helteitä kunnolliset katokset, jotka suojaavat koiria myös talven tullen lumisateelta. Tarhan kissaparakkeja ei ole eristetty, joten tilat ovat talvisin sisältä kylmiä. Tavoitteena on eristää parakit ennen seuraavaa talvea. Rakennustarvikkeiden hankintaan tarvitaan tarvike- ja rahalahjoituksia, joita keräävät Virumaan tarha, Varjupaikade MTÜ ja Rekku Rescue.

Rakennus- ja kunnostustöiden lisäksi tarhalle on tarkoitus ostaa erittäin tarpeellinen operaatiopöytä, lukollinen lääkekaappi, lääkärin tarkastuslamppu ja säänkestävät työvaatteet tarhan työntekijöille.




Tässä muutama kuva tämänhetkisistä eläinlääkärin työskentelytiloista.



Rekku Rescuen ja Virumaan tarhan kehitysprojekti on tarkoitus toteuttaa vuoden 2017 aikana. 

Lisätietoa projektista löydät  kotisivuiltamme.

Tule mukaan tukemaan projektia tekemällä lahjoitus 
Rekku Rescuen keräystilille: 
FI09 5780 3820 0828 72
viite 5270



Terveisin, 
Salla ja Rasmus

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Huhtikuun tarhamatka Tallinnaan sekä Pärnuun

Matkan tarkoituksena on tutustua Tallinnan uuteen tarhaan, henkilökuntaan sekä tietty kodittomiin eläimiin sekä viedä Pärnun tarhalle ruokaa.

Tallinnan tarhalle siis ensin, siellä onkin tällä hetkellä kissoja 152 ja koiria 10, yksi papukaijakin. Ensimmäisenä silmiin osuukin aivan ihana Charly 10 v, hän on tullut tarhalle Marraskuussa 2016. Charly on juuri kastroitu ja se pääsi hetkeksi ulkoilemaan. Tarhalla onkin mukavat uudet tilat sitä varten.

Kotia etsivä Charly.
Charly nauttii huomiosta.
Tarhalla kotia etsivä Muki on kovin ihmisrakas ja kaipasi huomiota vierailta!

Muki etsii omaa kotia.
Koirien ulkoilualue.

Charlylle kelpasi rapsutukset ja huomio vielä ulkoilunkin jälkeen.

Tarhalta löytyi toinenkin Muki-koira. Se oli juuri saapunut ja ujosteli vielä vierailijoita. Tästä huolimatta se vaikutti oikein iloiselta ja ihanalta kaverilta!

Muki.
Tallinnan tarhalla on kissoja valtava määrä. Onneksi niillä on kuitenkin mukavat oltavat tarhalla ja puitteisiin on panostettu kunnolla!



 


Seuraavana olikin vuorossa Pärnun tarha. Sinne veimme ruokia koirille ja kissoille. Koiria tarhalla on 9 ja kissoja 30. Ensimmäisenä iloisesti meitä tervehti Simmu 7 v, joka tuleekin etsimään kotia Rekkujen kautta. Hetken tuumittuaan Simmu on erittäin kiltti ja rakastaa rapsuja ja nameja ja lenkillä jo hieman pistää leikiksikin.





Myös tarhalla oleva Roki sulattaa kyllä sydämet ihanuudellaan.

Jacky on 5 v ja kylläkin ihanuus, jos vain voittaa hänen luottamuksensa.