Matkailua Virossa 25.-26.6.2014

Viron matka alkoi tällä kertaa hieman inhimillisempään aikaan, sillä päätimme lähteä vasta 10.30 laivalla kohti Tallinnaa. Hyppäsin siis 7.49 junaan Hämeenlinnassa ja treffasin matkakaverini, Katjan, Pasilassa. Katja toimii Rekku Rescuen puheenjohtajana ja mm. kotihoitajana. Änkesimme vielä mukanani tuomat lahjoitustavarat täysinäiseen autoon ja suuntasimme kohti satamaa. Ensimmäisenä vuorossa olisi vierailu Tallinnassa kotihoitajana toimivan Irinan luona. Olemme hänen kanssaan tehneet yhteistyötä etsimällä koteja kissoille sekä viemällä lahjoituksia eläimille.

Auto pakattuna.

Matka Viroon kului normaaliin, totuttuun tapaan, vaikkakin jouduimme melko pitkään odottamaan ulospääsyä laivasta. Nakkasimme navigaattoriin Irinan osoitteen ja ajelimme hieman Tallinnan keskustan ulkopuolelle hänen luokseen. Ovella oli ensimmäisenä vastassa iloinen pikkukoira sekä Irinan vanha kollikissa. Irinan luona asuu kissoja, jotka etsivät Virosta koteja ja joitakin otamme myös Rekkujen sivuille. Tällä hetkellä sivuilla ovat Sonja ja Petra sekä sivuille pääsisi vielä Printsessa-kissa. Tutustuimme hoitokissoihin ja toimme Irinalle ison kasan lahjoituksia. Etenkin laadukkaalle pentujen märkäruualle on paljon tarvetta jokaisessa hoitopaikassa. Vajaan parin tunnin vierailun jälkeen oli aika jatkaa matkaa, jotta pysyisimme aikataulussa.

Petra-kissa Tallinnassa.

Seuraavaksi oli edessä ajo Viron eteläosaan, ihan Latvian rajalle asti. Ajelimmekin suoraan Valgaan ja päätimme käydä syömässä ennen tarhalle menoa. Valitsimme Conspirator Baar-ravintolan, jossa en ollut aiemmin poikennut syömässä, mutta muut olivat sitä kehuneet. Eikä suotta, ruoka oli todella hyvää ja edullista. Ja kyllä se maittoikin pitkän ajomatkan jälkeen!

Herkullinen juustolautanen alkupalana.

Olimme sopineet tarhalle treffit klo 19.30 ja ajelimme sinne syömisen päätteeksi. Tyhjensimme lahjoitukset autosta, kävimme moikkaamassa tarhan koirat ja sitten aloimmekin kiertää kissahuoneita. Ensimmäisenä poikkesimme pentuhuoneessa. Pennut saivat tuliaisiksi märkäruokia ja kyllä ne maistuivatkin! Koko joukkio emoineen ahmivat märkäruokaa onnessaan.

Kiitos tuliaisista, nam!

Seuraavaksi tutustuimme toimistossa asuvaan kollikaksikkoon. Tiiger kiusasi muita kissoja, joten se joutui pois kissahuoneesta ja Jinx oli taas joutunut muiden silmätikuksi. Jostain syystä näillä kolleilla klikkasi ja ne tykkäsivät toisistaan.

Tiiger on komea näky, se on noin 6-kiloinen puolipitkäkarvainen kissa. Se rakasti huomiota yli kaiken eikä vierastanut lainkaan. Jinx taas oli enemmän kiinnostunut tuomisistamme, kuin meistä. Se kiipeili ruokapussien päällä ja tutki pussukoiden sisältöjä. Pojat saivat myös purkillisen märkäruokaa ja maiskuttivat sen kitusiinsa tyytyväisinä. Tarhalla on vielä kaksi muuta kissahuonetta, joissa asuu aikuisia kissoja. Ensimmäisestä huoneesta päätin lisätä Träpsu-neidin sivuille. Se tykkäsi kovasti saamastaan huomiosta, mutta sähisi ja murisi muille kissoille. Träpsun olisi hyvä päästä pois tarhalta oman kodin kuningattareksi. Viimeisen tilan kissat olivat sosiaalisia ja mukavia, joten ne varmasti löytävät kodit Virosta ja pärjäävät tarhalla sen aikaa, että kodit löytyvät.

Tiiger ja Jinx.

Klo 21 jälkeen olikin aika taas hypätä auton kyytiin ja laittaa nokka kohti Pärnua. Olimme päättäneet ajaa sinne vielä illan aikana, jotta meillä olisi sopivasti aikaa seuraavan päivän suunnitelmille. Noin 23.30 saavuimme majatalolle ja etsiskelimme henkilökuntaa. Lopulta löysimmekin heidät ja pääsimme huoneeseemme. Uni ei tietenkään tullut heti, vaan kukuimme Katjan kanssa vielä tunnin-pari ja siinä sivussa päivittelimme matkakuulumisia muille.

Matkalla Pärnuun.

Aamulla herätyskello soi 8.00 ja lähdimme kauppaan hakemaan aamiaista, jonka söimme kaupan parkkipaikalla. Sitten ajoimmekin parin kilometrin päässä sijaitsevalle tarhalle. Samaan aikaan pihaan kurvasi auto Suomen rekistereissä, kun eräät lomailijat olivat päättäneet poiketa katsomaan tarhan eläimiä. Selvisikin, että toinen heistä on toiminut Venäjällä koiria auttavassa yhdistyksessä ja rescue-hommat olivat hänelle entuudestaan tuttuja. Oli mukava vaihtaa muutama sana samanlaista vapaaehtoistyötä tehneen ihmisen kanssa! Kiersimme heidän kanssaan tarhan koirien luona ja jakelimme niille tuliaisherkkuja. Seuraavaksi siirryimmekin ensimmäiseen kissojen ulkotarhaan moikkaamaan mirrejä.

Ensimmäisenä vastaan tuli Neemo upea pitkä puuhkahäntä pystyssä. Nappasin Neemon syliini ja otimme siitä uusia kuvia sivuille laitettavaksi. Tutustuimme myös muihin kissahuoneen kavereihin ja sivuille näistä tulisi päätymään Siise-neiti. Se oli alkuun todella aran oloinen, mutta hetken tuumailujen jälkeen olikin todella sosiaalinen ja ihmisrakas neito! Tarha ei ole sen kaltaiselle kissalle sopiva paikka, joten toivottavasti Siise pääsee pian omaan kotiin.

Siise syliteltävänä.

Pienessä nuorten kissojen huoneessa asuva Lenna-kissa pääsisi myös sivuille. Se rakasti ihmisten huomiota niin paljon, että komensi kaikki muut kissat pois meidän lähettyviltä. Nappasinkin Lennan syliini, jotta Katja pääsi rapsuttelemaan muita huoneen kissoja. Viimeisen kissatilan kissat olivat kaikki sosiaalisia ja ystävällisiä, joten ne saisivat etsiä koteja Viron puolelta.

Viimeisen kissatilan asukkeja.

Kävin vielä napsimassa kuvia Mäx-koirasta, jota tarhan vapaaehtoinen koulutti juoksutusalueella. Mäx osaa mm. istua, odottaa, juosta agility-esteen yli ja varmasti monia muitakin temppuja. Sen jälkeen olikin aika taas jatkaa matkaa, jotta ehtisimme laivaan ajoissa.

Mäx treenailemassa.

Viimeisenä matkakohteenamme oli Tallinnan tarha. Poikkesimme Järve Keskuksessa syömässä ja ajoimme tarhalle. Jäin autoon laittamaan navigaattoriin seuraavaa osoitetta samalla, kun Katja lähti hakemaan Suomeen kotihoitoon muuttavaa Paveli-koiraa tarhalta. Ajatuksissaan Katja oli laittanut auton ovet lukkoon. Siinä sitten yritin löytää avausnappulaa auton sisältä huonolla menestyksellä. Hetken ihmeteltyäni yritin avata lukitusta ovessa olevasta nippulasta, mutta eikös siitä lähteneet auton hälyttimet soimaan! Siinä sitten istuin autossa, hälyttimet päällä ja tarhan ovella olevat ihmiset katselivat ihmeissään. Onneksi Katja tuli melko pian ulos ja sai hälyttimet pois päältä. Katja totesikin, että hänen on pitänyt testata, toimivatko auton hälyttimet. No, toimivathan ne, hyvä homma!

Lähdin pienelle pissalenkille Pavelin kanssa ja nappasin siitä pari kuvaa. Paveli hyppäsi reippaasti autoon perässäni ja vaikka sitä vähän jännittikin, matkusti se oikein nätisti. Laivalla veimme Pavelin kennel-tilaan ja kävimme nopeasti kaupassa ostoksilla. Loppumatkan vietimmekin Pavelin seurana ja se kerjäsi meiltä herkkuja ja makoili meidän välissämme rapsutuksista nauttien. Laivasta päästyämme kävimme luovuttamassa Pavelin kotihoitajalle. Paveli on ihanan reipas koira ja lähti mielellään ihan vieraan ihmisen matkaan. Paveli oli asettunut hoitokotiinsa nopeasti, vaikkakin oli kovin väsynyt jännittävän matkan jälkeen. Matkan päätteeksi Katja heitti minut vielä rautatieasemalle ja kotiin pääsin klo 21 jälkeen. Onneksi seuraava päivä oli vielä lomapäivä.

Pavel lenkillä ennen autoon hyppäämistä.

Pavel kotimatkalla laivalla.