Kissapopulaatio Uudellamaalla

Suuret kissapopulaatiot ovat ongelma ennen kaikkea maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla. Navetoissa, aitoissa ja piharakennuksissa elää kymmenien, jopa satojen puolivillien kissojen laumoja. Suurissa laumoissa elävät kissat kärsivät usein hoidon puutteesta ja erityisesti sisäsiittoisuuden takia monista sairauksista. Kissalaumojen kohtalo jää usein vapaaehtoisten eläinsuojelijoiden hoidettavaksi.

Elokuussa 2015 Rekku Rescue sai tiedon kissapopulaatiosta Uudellamaalla. Tarkemman kartoituksen yhteydessä selvisi, että pariskunnan pihapiirissä oli asustellut ja vieraillut kissoja jo viitisen vuotta ja kissamäärä oli tuona aikana kasvanut liki neljäänkymmeneen. Pariskunta oli hyvää tarkoittaen ruokkinut kissoja, mutta hallitsemattomasti kasvavan kissalauman elättäminen alkoi käydä työlääksi ja tyyriiksi. Näin ollen pariskunta suostui ehdottamaamme yhteistyöhön ja rekkujen aktiivit aloittivat loukutusprojektin kissojen kiinnisaamiseksi.

Paikan päällä kävi nopeasti ilmi, että suurin osa aikuisista kissoista oli villiintyneitä, eli ne eivät olleet tottuneet ihmiskontaktiin. Kissat olivat pelokkaita, eikä suurin osa antanut edes heitä ruokkineen pariskunnan koskea itseensä. Eläinsuojelutyössä on tärkeää muistaa, että tavoitteenamme on edistää eläinten fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Joissain tilanteissa se voi tarkoittaa sitä, että armeliain vaihtoehto on villiintyneen kissan lopettaminen. Jos kissa ei ole tottunut ihmisiin, on sille todella pelottavaa ja stressaavaa joutua neljän seinän sisään ihmisen käsiteltäväksi. Näiden kissojen kohdalla päätimme toimittaa aikuiset kissat ja vanhimmat pennut väliaikaiseen hoitopaikkaan, jossa niiden käyttäytymistä ja sopeutumista ihmisen läsnäoloon ja käsittelyyn pystytään tarkkailemaan.

Ensimmäisenä päivänä saimme kiinni seitsemän kissaa (kolme aikuista ja neljä pentua), ja pariskunta luovutti mukaamme myös kaksi sisällä kasvanutta pentua. Toisena päivänä loukkuihin jäi yhdeksän kissaa (viisi aikuista ja neljä pentua). Sitä mukaa kun kissoja saatiin loukutettua pihasta, lähimetsistä ja tyhjistä ulkorakennuksista ilmestyi aina uusia tuttavuuksia. Sovimme, että pariskunta jatkaa loukutusurakkaa ja palaamme katsomaan tilannetta parin viikon päästä. Oli hienoa huomata kuinka hyvin yhteisteistyömme pariskunnan kanssa toimi. Kaikilla oli yhteinen päämäärä: kissojen elämänlaadun parantaminen. He ajattelivat kissojen parasta, vaikka pihassa pyörineistä, nimetyistä kavereista luopuminen ei selvästi ollut helppoa.

Loppujen lopuksi pihapiiristä saatiin kiinni yhteensä 37 kissaa. Näistä seitsemän pentua matkasi pääkaupunkiseudulle kotihoitopaikkoihin ja lopulta viisi pennuista oli sijoittamiskelpoisia. Pariskunta halusi itse pitää neljä kissa, jotka leikkautettiin Rekku Rescuen leikkauspäivässä muutama viikko sitten. Nyt on pihan kissamäärä kohtuullinen ja mikä tärkeintä, kaikki kissat ovat leikattuja. Kissapopulaatiot ovat yleensä muutaman vapaana liikkuvan, leikkaamattoman kissan lisääntymisen seurausta. Tämän vuoksi yhdenkin kissan leikkauttamisella on suuri merkitys.

Syksyn ja talven aikana Rekku Rescue ry järjestää leikkauspäiviä eri puolella Suomea. Tapahtumissa omistajilla on mahdollista leikkauttaa kissansa edulliseen hintaan. Samalla kissa voidaan myös siruttaa ja liittää Turvasiru-palveluun. Seuraavat leikkauspäivät järjestetään

Lahdessa 7.11. 

Lopella 14.11. 

Kummikissaperhe Runo & Virke

Tämä pieni perhe, emo Runo ja sen ainoa pentu Virke, siirtyivät pääkaupunkiseudulle yhdistyksen hoitopaikkaan Satakunnasta. Pennusta meillä oli etukäteen tieto, että siinä on luultavasti jotain vialla, se kun kuulemma tärisi kummallisesti. Päätimme, että pennun tila tulee selvittää, jos se olisi kovin sairas niin viimeinen matka on parempi palvelus, kuin mahdolliset pitkittyneet kivut, mikäli pennun tila olisi niin huono.

Molemmat pääsivät nopeasti tarkastukseen, kun saimme meille vapaaehtoistyötä tehneen eläinlääkärin kotikäynnille. Runo-emolta löytynyt vika oli sen katkenneessa hännässä. Luultavasti vanhan trauman takia katkenneen hännän päästä pilkisti siististi nikama. Vaikka töpö oli sinänsä siistin näköinen, se luultavasti tulee vaatimaan amputoinnin ja uudelleensulkemisen, sillä luun jättäminen paljaaksi olisi riski. Runo antoi käsitellä itseään kiltisti ja se on pitänyt pennustaan ensiluokkaisesti huolta. 

Virkkeen suhteen diagnoosia oli vaikeampi tehdä. Pennulla on lievää epävakautta liikkeissään ja paikalla ollessaan pään huojumista. Se on kuitenkin reipas ja virkeä. Kyseessä voisi olla esimerkiksi sisäkorvan tulehdus, mutta pentu ei vaikuta siltä, että sillä olisi kipuja tai sen tila haittaisi sitä yhtään. Oireet vaikuttaisivat neurologiselta häiriöltä ja tällä hetkellä Virkkeellä epäillään pikkuaivojen kehityshäiriötä (cerebellar hypoplasia). Molemmat saivat kotikäynnillä ensimmäisen rokotuksensa, kun matokuurikin oli jo ennen siirtymistä ehditty antaa.

Korvista sekä emolta että pennulta paljastui korvapunkki, korvat puhdistettiin ja molemmat saivat punkkiin lääkityksen. Runo antoi puhdistaa korvansa nätisti, vaikka alkuun epäilikin, mitä tässä oikein ollaankaan tekemässä. Virke ei olisi malttanut pysyä millään paikallaan ja pikku vilpertin hoitaminen olikin hieman haasteellisempaa, sillä menojalkaa olisi vipattanut koko ajan. 

Tälle ihanalle pienelle perheelle on nyt varattu aika kissoihin erikoistuneelle lääkärille, jolta toivon mukaan saadaan Virkkeen tilalle niin varma diagnoosi, kuin tällaisessa tapauksessa on mahdollista ja Runon häntä tulee tarkistettua ja leikkauksen tarve arvioitua. Molempien hoitoon tulee menemään huomattavasti paljon enemmän kuluja, kuin kotihoitopaikoissamme yleensä menee, pyytämämme kulukorvaus ei tule kattamaan näidenkään hoidosta kuin murto-osan. Haluamme kuitenkin hoitaa tämän ihanan pikku perheen kuntoon ja antaa mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen. 

Runosta ja Virkkeestä tuli siis yhdistyksen kummikissoja, joiden hoitoon keräämme varoja ja tulemme seuraamaan näiden kahden taipaletta jatkossa. Lääkäriaika on varattu heti ensi viikon alkuun, joten lisää kaksikosta ja etenkin Virkkeen eriskummallisesta tilasta tiedämme toivottavasti silloin. Voit auttaa meitä hoitamaan nämä kaksi kuntoon osallistumalla tavanomaista suurempiin eläinlääkärikuluihin.

Auta tätä kissakaksikkoa osallistumalla kummikissakeräykseen: FI09 5780 3820 0828 72 

viitenumero: 5089

Kiitos avustasi!

Rekku Rescue ry:lle on myönnetty keräyslupa POL-2014-10502 ajalle 1.1.2015-31.12.2016 koko maahan Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Kissanauttajan arkea, osa 2

Arvelimme saapuneemme oikeaan paikkaan..

Pari viikkoa sitten saimme yhteydenoton naiselta, joka oli saanut kolme kissanpentua talosta, jonka pihapiirissä kissat lisääntyvät vapaasti - näistä Erja kirjoittikin edellisessä blogipostauksessa. Saimme myös paikan yhteystiedot ja aloimme heti toimia, jotta kissojen lisääntyminen saataisiin loppumaan. Otimme yhteyttä paikan isäntään ja hän oli onneksemme valmis ottamaan apumme vastaan. Aurinkoisena lauantaina lähdimme kohti Lohjaa paikkaa katsomaan. Meinasimme jo ajaa paikan ohi mutta tien varrella oleva "kissanpentu"-kyltti ei jättänyt erehdyksen varaa oikeasta pihasta.

Täältähän niitä kissanpentuja saa

Isäntä oli saanut ennen tuloamme otettua kuistilleen häkkiin kiinni vielä jäljellä olevat 3 pentua sekä yhden leikkaamattoman uroskissan. Osa kissoista kävi kuulemma sisälläkin, osa eli ainoastaan ulkona ja karttoi ihmisen läheisyyttä. Tarjosimme mahdollisuutta leikkauttaa jokunen kissa yhdistyksen laskuun, mutta ehkäpä 20 kissavuoden jälkeen isäntä oli tullut siihen tulokseen että kissaton elämä voisi vaihteeksi olla helpotus ja halusi luovuttaa kaikki kissat yhdistyksellemme.

Isäntä oli saanut neljä kissaa sisälle taloon ja kysyimme tietenkin saisimmeko nähdä kissat. Kuulemma vain yhden kannattaisi mennä sisätiloihin, joten minä ja Jaana jäimme ulos kun Katja meni miehen perässä sisälle taloon. Kohta alkoi talosta kuulua kamalaa mekkalaa, kuullosti siltä kuin sisällä olisi isokin kamppailu meneillään - katsoimme Jaanan kanssa toisiamme kauhistuneina ja mielikuvituksemme laukkasi jo kuvitellen mitä kaikkea kamalaa talossa voisikaan tapahtua! Onneksemme, ennenkuin menimme perään, Katja tuli ulos ja vieläpä ihan ehjin nahoin. Kissat olivat pelästyneet vierasta ihmistä niin pahasti että olivat lähteneet sinkoilemaan pitkin seiniä ja ikkunoita. Tilanne oli ollut oikeasti pelottava, suunniltaan oleva kissa voi nimittäin halutessaan saada aika ikävää jälkeä aikaiseksi. Totesimme että on parempi jos me kaikki odotamme ulkona, isäntä veti hanskat käteensä ja lupasi ottaa sisätiloissa olevat kissat kiinni. 

Komea kolli

Bongaatko kissat

Kuuntelimme kamppailun ääniä pihalta ja jännitimme ettei isännälle käy vielä hassusti. Välillä oli hänenkin pidettävä taukoa kiinniottamisessa, mutta aikansa odotettuamme kaikki 4 kissaa oli saatu bokseihin, joissa pääosin pidettiin alkuun raivoisaa taistelua ulos pääsemiseksi. Katselin bokseissa odottavia kissoja, yhdestä kopasta minua tuijottivat kauniit, pyöreät silmät. Mainittakoon tähän että heikkouteni on kilpikonna-väriset kissat, jotka useimmiten vaan ovat mielestäni uskomattoman kauniita...

Kaunokainen

Pakkasimme boksit autoon, katselin noita kauniita silmiä ja juttelin matkalla muille kissan äänellä; "katsokaa nyt miten kaunis olen, minä olen aika ihana kisuli, ihan rauhassa täältä katselen". No niinhän siinä sitten kävi että halusin ottaa tämän kilpparin itselleni hoitoon, kotiuduin reissusta siis uuden hoitolaisen kanssa. Joku tässä kissassa puhutteli minua niin että halusin tuoda sen mukanani kotiin. Ja todettakoon että oma kissaluku on täynnä, mutta saan ainakin hetken aikaa tutustua tähän söpöläiseen ja katsoa millainen luottamus ihmiseen arasta tytöstä löytyy.

Kotimatkan pienimmät seuralaiset

Ensimmäisen viikonlopun kissoja

Paikalle jäi vielä ulkona asustelevat kissat, joita ei kiinni saisi muutoin kuin loukuttamalla. Seuraavana perjantaina suuntasimme siis töiden jälkeen Marian kanssa kohti Lohjaa auto täynnä loukkuja. Laitoimme loukut vireeseen ja lähdimme läheiselle huoltoasemalle syömään, kissat tuskin liikkuisivat talon lähellä kuullessaan vieraiden ihmisten ääniä. Parin tunnin odottelun jälkeen kiinni saatiin kaksi kissaa, takaisin päin oli lähdettävä siinä vaiheessa ettei päivä venyisi tuhottoman pitkäksi. Lopulta lähtiessämme jätimme 4 loukkua vireeseen ja palaisimme lauantaina aamupäivällä paikalle. Sovitusti klo 9 aamulla sainkin puhelun että loukuissa on taas kaksi kissaa lisää. Lähdimme ajelemaan Lohjalle ja matkan aikana kahteen muuhunkin loukkuun oli jäänyt kissat.

Kun olimme kantamassa neljättä loukkua autoon, sinkosi sieltä yllättäen kissa karkuun kuin raketti. Villisti riehuva kissa oli saanut rynkytettyä loukun etuovea sen verran auki että mahtui luikahtamaan pakoon, samasta loukusta joka oli pettänyt jo aikaisemminkin. Meitä tottakai harmitti, nyt paikkaan jäisi vielä ainakin tämä yksi leikkaamaton kolli ja yksi leikkaamaton naaras, jota emme olleet koko viikonlopun aikana vielä nähneet. Paikassa ei ollut yhtään vanhempaa kissaa, isäntä sanoi että laumaa on harvennettu aikaisemminkin. Kuitenkin jos jäljelle jää yksikin leikkaamaton kissa, on tilanne muutaman vuoden päästä taas sama. Jätimme siis paikalle loukkuja ja projekti jatkuu, luultavasti ensi viikonloppuna.

Loukussa

En voi sanoa että palaamme paikalle erityisen hyvillä mielin, villiintyneiden kissojen kohtalon päättäminen on aina surullista. Kiinni saadut kissat olivat mahdottomia käsitellä, edes isäntä itse ei olisi uskaltanut siirtää niitä loukuista kuljetuslaatikoihin. Mutta saadaksemme kissojen loputtoman lisääntymisen kuriin, on tilanteelle pakko tehdä jotain. Loukutetut kissat pääsevät eläinlääkärin toimesta paremmille hiirestysmaille ja me kannamme ikävän vastuun päättää toisen elämästä. Kissaongelma on Suomessa todellinen, ja pieni askel kerrallaan toivomme saavamme tilannetta paremmaksi, vaikka ne askeleet ovat välillä raskaampia ottaa.

Kissanauttajan arkea

Meille vinkattiin avunpyynnöstä, jossa eräs nainen oli ottanut vastaan kolme kissanpentua Lohjalta. Paikassa oli noin parikymmentä leikkaamatonta kissaa, jotka tietysti lisääntyivät keskenään. Talon pihaan oli jätetty pentuja pieneen häkkiin ja kyltti päälle: Täältä saa kissanpentuja. Paikasta on tehty eläinsuojeluilmoituksia, mutta valitettavasti tällaiseen tilanteeseen on todella vaikea puuttua, ellei kissojen omistaja sitä itse halua. Laissa ei määritellä, kuinka monta eläintä voi yksi ihminen omistaa. Jos eläimet saavat sen verran hoitoa, että ne selviävät, eivät viranomaisetkaan pysty asiaan puuttumaan. Toki ihmisiä voi neuvoa ja opastaa, mutta siihen melkein päättyvät konstit tilanteen muuttamiseksi.

Hellevi, Hillevi ja Hermanni.

Suomessa kissojen tilanne on edelleen erittäin huono. Hoitamattomia kissoja jaetaan ilmaiseksi siellä täällä ja kun huomataan, että kissaan pitäisikin laittaa rahaa, on helpompi ja nopeampi ratkaisu laittaa kissa eteenpäin tai pistää se pihalle. Kun hoitamaton kissanpentu tulee kotiin, tulisi se ensimmäisenä madottaa useampaan kertaan (esim. Axilur on hyvä matolääke), se tulisi rokottaa kahteen kertaan ja leikkauttaa. Kaikkiin näihin toimenpiteisiin menee noin 200 € rahaa. Hinnat toki vaihtelevat paikkakunnittain ja eläinlääkäreittäin. Kissan sterilointia ei kovin monesta paikasta saa  alle 100 eurolla, rokotukset maksavat noin 50 €/kerta ja madotuksiinkin menee rahaa.

Pennun pedikyyri.

Lupasimme ottaa nämä kolme pentua kotihoitopaikkaamme ja reilun tunnin päästä soikin jo ovikello ja kolme pientä pentua kurkkivat aristellen kuljetuskopastaan. Kissoja tuonut nainen kertoi niiden olevan vielä melko arkoja. Kissat olivat olleet hänellä noin 1,5 viikkoa ja olivat alkuun hyökkineet kimppuun ja olivat kauhuissaan ihmisen seurasta. Kissat olivat arviolta luovutusiän kieppeillä, eli noin 12-viikkoisia.

Korvissa ei näkynyt punkkia, mutta hieman niistä sai ottaa likaa pois korvahuuhteen avulla.

Otimme kissat laatikosta yksitellen ja totesimme niiden olevan oikein kehityskelpoisia pentuja, ainakin näin ensisilmäyksellä. Jännittiväthän ne toki kovasti, mutta eivät poksuneet, sähisseet, purreet tai muuta vastaavaa. Kissat näyttivät yllättävän hyväkuntoisilta, yleensä tällaisilla pennuilla on vähintään silmätulehdus ja korvapunkki. Näillä hieman silmät rähmivät, mutta eivät näyttäneet tulehtuneilta. Toki kissojen kokema stressi saattaa laukaista silmätulehduksen tai muuta vaivaa parin päivän sisään muutosta.

Axilur-kuurin aloitus.

Alkutarkastuksen jälkeen otimme kissat yksitellen käsiteltäväksi. Kaksi pienempää kisua paljastuivat tytöiksi ja isompi kaveri oli kolli. Kaikilta leikattiin kynnet, puhdistettiin silmät ja korvat sekä ne saivat Axilur-matolääkettä. Yhdeltä pikkuiselta löytyi punkki sisäreidestä ja Katja tottunein ottein nappasi sen pois pihtien avustuksella. Kissat asuvat nyt Katjan luona alkueristyksessä 5 päivää ja sen jälkeen muuttavat toiseen hoitopaikkaan totuttelemaan ihmisten seuraan ja käsittelyyn. Viiden päivän alkueristyksen aikana kissoille annetaan giardiahäätö, joka on 10 päivän Axilur-kuuri. Kuurin puolivälissä täytyy kissojen elinympäristö desinfioida kunnolla, joten silloin on helppo siirtää kissat uuteen hoitopaikkaan. Giardia on todella yleinen loinen, joka aiheuttaa vatsavaivoja kissoille. Kun kisut alkavat näyttää siltä, että ne voi luovuttaa uuteen kotiin, ilmestyvät ne www.rekkurescue.com -sivustolle kotia etsimään! Kissanristiäisiäkin ehdimme jo viettää ja nämä pienet ovat nimeltään Hillevi, Hellevi ja Hermanni.

Rekku Rescuen kotihoitopaikoissa on tällä hetkellä 70 kissaa! Näiden kissojen eläinlääkärikuluihin, ruokintaan, Axilur-kuureihin ym. menee todella paljon rahaa eikä kulukorvaus valitettavasti kata kaikkia kuluja.

Täältä voi katsoa, kuinka voi auttaa meitä toiminnassamme: 

http://www.rekkurescue.com/voit_auttaa.php

Rekku Rescue pyrkii järjestämään  mahdollisuuksien mukaan kissojen leikkauspäiviä. Seuraava leikkauspäivä on Lopella sunnuntaina 21.9.2014.
Lisätietoja tapahtumasta: http://www.rekkurescue.com/tapahtuma.php?id=170

Munaton on harmiton - Maatiaismirrien ja -kollien leikkaustempaus Juvalla

Viime viikolla yhteistyöeläinlääkärimme kertoi tekstissään Suomeakin vaivaavasta kissaongelmasta, johon Rekku Rescue pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan mm. järjestämällä leikkaustempauksia eri puolilla maata. Heinäkuun 19. päivänä vuorossa oli Juva, jossa kymmenen hektisen tunnin aikana leikattiin, rokotettiin ja sirutettiin parikymmentä kollia ja nelisenkymmentä naaraskissaa. Tempaukseen osallistuneet eläinlääkärit, hoitajat ja vapaaehtoiset lahjoittivat hyvään tarkoitukseen työpanoksensa, ja kissansa leikkautettavaksi tuoneilta veloitettiin vain pieni summa materiaali- ja matkakulujen kattamiseksi. Päivän leikkausajat täyttyivätkin nopeasti ennakkoilmoittautumisilla, ja tällaisten tempausten tarpeellisuudesta kertoi se, että kyselyitä tuli Helsinkiä ja Oulua myöten.

Pääkaupunkiseudulta meitä rekkuilijoita lähti Juvalle viisin kappalein, ja omaksi matkaseurakseni sain Katjan ja Jaanan. Takapenkillä kantokopistaan katselivat myös Miisu-, Emuli- ja Hille-emot, jotka olivat hoitaneet kunnialla yksitoista pentuaan luovutusikäisiksi asti ja joiden oli nyt määrä palata kotikulmilleen, leikattuina tietenkin. Kolmisen tuntia sujahti kuin siivillä iloisen pulinan säestämänä upeita maisemia ihastellessa. Matkantekoa rytmitti mukavasti myös Miisu-emo, jolla asiaa riitti noin kymmenen sekunnin välein koko pitkän ajomatkan ajan.

Näissä maisemissa lepäsivät niin silmät kuin sielukin.

Juvalle saavuttuamme ensimmäisenä haasteenamme oli löytää emojen kotipaikka keskellä ei-mitään. Pienen harhailun jälkeen osuimme onneksi oikeaan pihaan, jossa vieraita vastassa tuntui olevan kissa joka nurkalla! Talon emäntäkin, yli kahdeksankymppinen mummo, oli vielä hereillä ja ihasteli kovin hoidossa tervehtyneitä ja kesyyntyneitä kissojaan, jotka nyt päästettiin tutustelemaan uudelleen kotikulmiinsa ja kissakavereihinsa. Haikealta tuntui jättää taakse emot, joihin olimme kiintyneet niiden vierailun aikana, mutta onneksi ne näyttivät sulautuvan takaisin laumaan ilman sähinöitä. Nyt kun niiden ei enää tarvitse uhrata kaikkea energiaansa pentueelle toisensa jälkeen, on niiden elämä varmasti paljon helpompaa ja mukavampaa.

Miisu tutkailemassa kotikulmia.

Aikaa mummon pihalla ihmetellessä menikin niin paljon, että kun lopulta saavuimme yöpaikkaamme yhteistyöeläinlääkärimme Tiiun luokse, melkein heti perässämme pihaan ajoivat myös meitä myöhemmin matkaan lähteneet Minna ja Katri. Loppuilta meni grillaillessa, saunoessa, vaihtaessa kuulumisia ja pohdiskellessa, mitä seuraava päivä toisi tullessaan. Aamulla herätyskello pärähti soimaan aivan liian aikaisin siihen nähden, kuinka myöhään tuli illalla valvottua, mutta pikkuhiljaa saimme kahvin ja aamiaisen voimin silmät auki ja pääsimme lähtemään kohti Juvan eläinklinikkaa.

Majapaikassa olivat arvot kohdillaan.

Klinikalla oltiin jo täydessä touhussa valmistelemassa leikkaussalia ja meidänkin piti laittaa töpinäksi, sillä ensimmäiset ajat oli varattu jo puolen tunnin päähän. Ensikertalaisena minua vähän jännitti, mitä tuleman pitää, mutta kun päästiin työn touhuun, ei jännityksellekään ollut enää aikaa. Pian ensimmäiset autot jo kaartoivatkin pihaan ja kissojen paraati klinikan läpi saattoi alkaa. Ensimmäisenä pysäkkinä oli vastaanotto, joka täyttyi nopeasti kantokopista ja esitietolomakkeita täyttelevistä omistajista. Onneksi papereidenpyörittelyn lomassa ehdittiin myös vähän ihastella seudun kauniita kissoja ja jutustella mukavien ihmisten kanssa.

Jaana ja aamun ensimmäisiä tulokkaita.

Kun vastaanottomuodollisuuksista oli selvitty, kissojen oli aika siirtyä odotushuoneen puolelle. Siellä työskenteli kynä sauhuten Minna, jonka tehtävänä oli täyttää rokotuskortit ja sirupaperit. Lisätunnelmaa Minnan työpisteelle toivat asiakkaamme, joista monelle kantokoppa ja autoilu olivat ennestään tuntemattomia käsitteitä. Niinpä bokseista kuului jos jonkinlaisia äänitehosteita ja nenää hivelivät matkan aikana sattuneiden vahinkojen tuoksut. Erityisen mieleenpainuvan elämyksen tarjosi Matti-kissa, jonka uusi lempinimi Kakka-Matti jäänee huumorintajuisen omistajan ansiosta elämään.

Ranne kovalla koetuksella mutta hymy ei hyydy!

Odotushuoneesta kissat siirtyivät yksi kerrallaan valmisteluhuoneeseen, jossa työskentelevillä oli varmaankin tempauksen jännittävin pesti. Kopan ovea raottava kun ei koskaan voinut tietää, tulisiko sieltä ulos yhteistyöhaluinen kissa vai raapiva ja pureva sähikäinen. Onneksi hankalia asiakkaita ei kovin monta ollut, ja näppärien niksien ja paksujen nahkahansikkaiden avulla vältyttiin suuremmilta vammoilta. Kissa toisensa jälkeen pääsi pienille päiväunille, ja kun vielä leikkausalueelta oli ajeltu karvat pois, kollit ja mirrit olivat valmiita siirtymään leikkaussalin puolelle.

Katja, Tiiu ja jo sikeitä vetelevä potilas.

Leikkaussalissa kävikin melkoinen kuhina, kun kolleja kastroitiin ja mirrejä steriloitiin peräti kolmen eläinlääkärin voimin. Pääsin itsekin seuraamaan paria operaatiota enkä voinut kuin hämmästellä, kuinka nopeasti ja ammattitaitoisesti eläinlääkärimme toimivat. Kolmikon urakka oli huima mutta tällä rutistuksella estettäisiin monien ei-toivottujen pentueiden syntyminen ja helpotettaisiin niin kissojen kuin niiden omistajienkin elämää.

Tehotrio työn touhussa.

Näin siistiä jälkeä tuli, ja tälläkin kisulla ovat nyt hormonihyrinät historiaa.

Leikkauksen jälkeen vuorossa olivat vielä rokotus ja sirutus ennen kuin paperit saatettiin katsoa lopullisesti kuntoon ja kissat kantaa heräämön puolelle. Kantokopissa oli kierroksen loppupäässä vastaanottoon verrattuna huomattavasti rauhallisempia asiakkaita, mutta Katrilla, Puumalasta apuun värvätyllä Jennillä ja allekirjoittaneella riitti kiirettä. Kun päivän pituus lähenteli kymmentä tuntia, suunnittelemamme pizzanhakureissu jäi vain haaveeksi ja lämmintäkin riitti, sai olla tarkkana, että oikeat kissat päätyivät oikeisiin bokseihin oikeiden papereiden kera. Väsymyksen ja kropan kolotukset pyyhkivät kuitenkin pois kissojaan hakemaan tulleiden ystävälliset sanat, hymyt ja lämpimät kiitokset.

Taas on yksi kisu sirutettu.

Sirutarrojen liimailua ergonomisessa työasennossa.

Kello alkoi lähennellä jo seitsemää, kun viimeisetkin kissat oli saatu heräämön puolelle ja allekirjoittaneen, Katrin ja Minnan oli aika suunnata kotia kohti, jossa omat eläimet ja hoitolaiset jo odottelivat. Muut jäivät vielä valvomaan viimeistenkin potilaiden heräämistä, ja Katja ja Jaana palaisivat kotiin vasta seuraavana päivänä metsästettyään mukaan karvaisia tuliaisia. Touhuntäyteisen päivän ja pitkän automatkan jälkeen oli taivaallista kellahtaa omaan sänkyyn muistelemaan reissun tapahtumia. Päällimmäisenä mieleen jäivät matkalla kohdatut mukavat ihmiset ja se, miten kaikesta kuulsi läpi kuinka tervetullut tempaus alueelle oli. Päivän aikana opittiin paljon ja ainakin itse olen taas innolla mukana, kun mahdollisuus siihen tarjoutuu!

***

Tämänkin tempauksen mahdollistivat Kissakesä-keräykseen osallistuneet - lämmin kiitos teille ja kaikille mukana olleille!

Kissakesä-keräys: keräystilinumero FI09 5780 3820 0828 72, viite 5212.

(Rekku Rescue ry:lle on myönnetty keräyslupa 2020/2012/3764 ajalle 8.1.2013-31.12.2014 koko maahan Ahvenanmaata lukuunottamatta.)

Seuraava leikkauspäivä järjestetään Lopella 16.8.2014, lisätietoja täältä.

Eläinlääkärin näkemys Suomen kissatilanteesta

Helsingissä syntyneenä ja siellä suurimman osan elämästä asuneena ajatus Suomen isoksi väitetystä kissaongelmasta vaikutti aiemmin hyvin etäiseltä ja absurdilta ajatukselta. Harvemmin pääkaupunkiseudulla tai muissa isommissa Suomen kaupungeissa näkee kissoja kulkemassa vapaana. Maalla asiat ovat kuitenkin toisin ja olenkin päässyt viimeisen puolentoista vuoden aikana seuraamaan tilannetta eläinlääkärin ammatissani lähietäisyydeltä. Tilanne on niin erilainen jopa siinä määrin, että on vaikea uskoa, että liikumme saman maan alueella. Kissojen leikkauttaminen, rokottaminen, madottaminen ja siruttaminen ovat maaseudulla monelle ihmiselle vieraita käsitteitä, koska "ainahan kissoja on näin pidetty" - leikkaamattomina ja ulkona vapaasti liikkuvina ja lisääntyvinä.

Vastasyntyneitä kissanpentuja on kautta aikojen hävitetty mm.hukuttamalla tai päähän lyömällä. Jälkimmäinen vaihtoehto on lain mukaan sallittua osaavan henkilön toimesta suoritettuna alle kolmen päivän ikäisten kissanpentujen kohdalla. Keskustelin juuri erään tilallisen kanssa, joka on aina lopettanut syntyneet kissanpennut itse, eikä yhtään kissaa ole heillä koskaan leikattu. Tila on siirtymässä maidontuotannosta lihakarjanpitoon ja kun maidon saanti loppuu, niin isäntä arveli, että kuudesta kissasta neljä voisi ampua kun ei viitsi niille ruokaakaan ostaa. Hän laittaa kissan isoon ämpäriin ja ampuu sen sinne. Kunhan osuu päähän ensimmäisellä laukauksella, on se lain mukaan sallittua.

Niissä paikoissa, joissa naaraskissoja ei steriloida eikä pentujakaan hävitetä, populaatio on valmis lähtemään ihmisten käsistä. Kissapopulaatiot pääsevät yksittäisissä paikoissa, joita voi yhdessä pitäjässä olla viidestä kymmeneenkin, paisumaan jopa sadan kissan populaatioksi. Suurin osa tällaisessa populaatiossa ovat vähintäänkin puolivillejä, sisäsiittoisia ja puuttellisen terveydenhuollon ja elinympäristön takia sairaita. Kissojen "omistaja" saattaa kuitenkin ruokkia niitä juuri sen verran, että kissat hyvinä lisääntyjinä tuottavat populaatioon lisää mahdollisesti sairaita yksilöitä. Kun asiaan yritetään puuttua, on asianomaisen vastaus usein, ettei se kuinka monta kissaa hänellä on, kuulu kellekään muulle. Mikään laki tai suositus ei määrittele sitä kuinka monta kissaa yhdellä henkilöllä saa olla. Kun perustarpeita kuten vettä ja ruokaa on tarjolla, on asioihin vaikea puuttua, mikäli kissojen kunto ei ole niin huono että ainoa vaihtoehto on lopetus vedoten eläimen kärsimyksen välttämiseen.

Tällaiset kissapopulaatiot ja niiden kitkeminen vievät tuhottomasti aikaa ja resursseja. Puolivillien ja sairaiden kissojen kiinni saaminen loukuttamallakin on haasteellista ja ennen kaikkea aikaa vievää. Kulut kissojen lopetuksista useimmiten kaatuvat kunnan ja valtion harteille, koska kissojen "omistajat" ovat usein varattomia. Elinympäristöstä riippuen myös petoeläimet, kuten ilvekset ja ketut, toki pienentävät populaatiota jonkun verran, mutta näiden aukkojen paikalle syntyy taas uusia yksilöitä kun ruokaa on taas hieman enemmän. Tarttuvista sairauksista kissarutto muistuttaa myös olemassaolostaan Suomessa aika ajoin. Kissarutto on erittäin herkästi tarttuva virussairaus, joka useimmiten vie rokottamattoman kissan hengen kivuliaasti.

Usein näihin suuriin kissapopulaatioihin liittyvät ihmisten taloudelliset ongelmat ja eristäytyminen yhteiskunnasta. Kun ihmisellä ei ole enää elämänhallinta omissa käsissä, niin harvempi jaksaa siinä tilanteessa miettiä kissapopulaation ongelmiin puuttumista. Suomalaiset ovat ihmistyyppinä usein itsepäisiä, eikä apua haluta pyytää saati ottaa vastaan. On järkyttävää millaisissa olosuhteissa Suomessa ihmiset saattavat kissojensa kanssa asua. Ammoniakin haju tulee seinänä ovella vastaan ja sisällä saa väistellä lattialla olevia eritteitä. Asunnoissa voi olla hankala liikkua rojun ja tavaran paljouden takia ja kissoja vilistelee siellä täällä. Ihmisten asuinolosuhteet saattavat muistuttaa enemminkin kaatopaikkaa kuin kotia. Voitte kuvitella kuinka vaikeaa puolivillien kissojen kiinni saaminen tällaisista paikoista voi olla, kun piilopaikkoja ja koloja on joka paikka täysi. Yritin joku aika sitten pyydystää kolmea kissanpentua vanhasta leikkimökistä, joka nyttemmin toimii talon romuvarastona. Mökki oli sullottu täyteen erinäisiä tavaroita ja kissanpennut näkyivät makaavan mökin toisessa päässä olevaa ikkunaa vasten. Tilanne oli näille kissanpennuille 1-0, mutta metsästys jatkuu kunnes pennut saadaan vaikka loukulla kiinni.

Toinen ongelma pienillä paikkakunnilla on paikallisten eläinsuojeluyhdistysten puuttuminen ja löytöeläinten talteenottopaikkojen olosuhteet. Kaikissa kunnissa tai kaupungeissa ei ole hienoja ja uusia kissataloja ja hyvin toimivia nettisivuja. Löytöeläimet toimitetaan paikalliselle löytöeläinhoitajalle, jossa eläin saa vettä ja ruokaa ja hiekka-astia puhdistetaan ehkä silloin tällöin. Ei tarkisteta mahdollisen sirun olemassaoloa, madoteta tai rokoteta tai juuri lääkitä muutenkaan. Eläimistä ei ilmoitella missään ja jos omistaja ei kissaansa kysele 15 päivän sisällä löytymisestä, saattaa se päätyä hyvinkin äkkiä mullan alle. Kuulin juuri eräästä löytöeläinhoitajasta, joka oli kertonyt ettei ole koskaan jo yli vuosikymmenen jatkuneen uransa aikana tarvinnut kertaakaan eläinlääkärin palveluita. Harvinaisen terveitä löytöeläimiä ilmeisesti sattunut hänen kohdalleen... Jos eläimelle sattuukin löytymään uusi ottaja, luovutetaan kissat useimmissa paikoissa koteihin ilmaiseksi ja leikkaamattomina, mahdollisesti "seuraavalle kierrokselleen". 15 päivän kulut maksaa kuitenkin kunta ruoan ja muun välttämättömän ylläpidon osalta.

Kissojen leikkaaminen on loputtoman kissaongelman ratkaisu. Näin ei pääse syntymään ei-toivottuja kissanpentuja, joita taas jaellaan pitkin kyliä ilmaiseksi tai lopetetaan jos ei kellekään kelpaa. Useimmiten nämä pennut eivät ole luovutusikäisiä eli 12-viikkoisia, eikä niitä ole madotettu tai rokotettu. Rahaa niistä ei pyydetä, koska niistä halutaan vain eroon. Niin kauan kuin kissoja jaetaan ilmaiseksi joka maatilan nurkalta kelle tahansa halukkaalle, ei kissojen arvostus lemmikkieläimenä tule nousemaan.

Rekku Rescue on näyttänyt esimerkillistä toimintaa ottamalla harteilleen muiden hylkäämiä kissoja hoitamalla ne terveiksi ja etsimällä niille uudet ja vastuuntuntoiset kodit. Odotamme rekkujen kanssa järjestetyn leikkauskampanjan auttavan askel askeleelta alueemme kissaongelmassa ja ehkä jonain päivänä asiat ovat niin hyvin, että kissoista alkaa olla jopa pulaa. Sitä päivää odotellessa.

***

Blogikirjoituksen on tehnyt Rekku Rescuen yhteistyöeläinlääkäri.

Kissojen leikkaustempaus

Rekku Rescue järjesti yhteistyössä eläinlääkäri Satu Olkkosen kanssa kissojen leikkaustempauksen Hämeenlinnassa 8.6.2014. Tarkoituksena oli tarjota ihmisille mahdollisuus leikkauttaa kissansa edulliseen hintaan sekä saada kissat sirutettua ja tarpeen mukaan myös rokotettua samalla kertaa. Kissojen siruttaminen on tärkeää ennaltaehkäisevää eläinsuojelutyötä. Siruttaminen tulee tulevaisuudessa vähentämään löytöeläintalojen taakkaa, sillä rekisteröidyn sirun takaa löytyy omistajan yhteystiedot ja kissa on helppo saada takaisin omaan kotiinsa. Sirun saa rekisteröityä joko Kissaliittoon (eläinlääkäri voi rekisteröidä) tai Turvasiru.fi-palveluun (kaikki voivat rekisteröidä). Pelkästä sirusta ei sinänsä ole kissalle hyötyä, mikäli sen takaa ei löydy tarvittavia tietoja. Tämän takia siru tulisi aina rekisteröidä.

Paidan voit tilata Rekku-kaupasta: http://rekkurescue.com/kauppa.php. Samalla tekstillä on tulossa myös kasseja myyntiin!

Aamulla lähdimme Paulan kanssa kohti Hämeen Suojaa, jossa tempaus järjestettäisiin. Paula on rekkuilija täältä Hämeenlinnasta ja toimii mm. koirien varaajana. Oven takana olivatkin jo ensimmäiset ihmiset odottelemassa kissansa kanssa!

Kissat odottelemassa pääsyä yläkerran leikkaustilaan.

Leikattavaksi oli ilmoitettu etukäteen yhteensä 12 mirriä ja 7 kollia. Aamupäivällä tuli vielä puhelu, josko yksi neiti pääsisi vielä steriloitavaksi ja pääsihän se! Kaikki kissat myös sirutettiin ja samalla hoitui myös kissojen rokotukset vain 5 € lisähintaan. Rekku Rescue halusi tukea vähävaraisten ihmisten lemmikinpitoa ja tarjosi ilmaisen leikkauksen, sirutuksen ja rokotuksen yhteensä viidelle kissalle. Lisäksi paria kissaa vielä tuettiin siten, että omistajalle jäi vain 20 € maksettavaa koko hoidosta.

Eläinlääkäri työssään.

Kollit jonossa.

Kissoja tuli sisään rykelmittäin, kuten niille oli ajat varattu. Tunnin aikana eläinlääkäri sai steriloitua 4 mirriä tai kastroitua 10 kollia, tehokasta toimintaa! Veimme leikkausta odottavat kissat yläkertaan ja samalla kannoimme alas jo hoidettuja kissoja takaisin omistajilleen. Ennen kotiinlähtöä hoidettiin vielä sirujen rekisteröinnit Turvasiru.fi-palveluun. Jos kissa joskus karkaa, saadaan palvelusta haettua kissan omistajan tiedot sirunumeron perusteella ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä.

Leikatut kissat odottelemassa heräämistä.

Leikattu kisu.

Päivä oli kaikinpuolin todella onnistunut! Ihmiset olivat erittäin tyytyväisiä ja kiitollisia saatuaan leikkautettua kissansa. Nyt pitäisi helpottaa merkkailuiden ja mouruamisten suhteen. Me taas olemme tyytyväisiä, että näin pystymme taas vähentämään ei-toivottujen kissanpentujen määrää.

Leikkaustempauksen ja leikkausten tukemisen mahdollisti Paanalan pariskunta, jotka lahjoittivat Rekku Rescuelle häälahjarahansa viime kesänä. Suuri kiitos lahjoituksesta!

Sunnuntain maaseutumatkailua

Olimme saaneet avunpyynnön Etelä-Savosta paikalliselta eläinlääkäriltä, hoitopaikkaa vailla olisi 11 kissanpentua emoineen. Kyytiä ei muutoin tuntunut järjestyvän piakkoin, joten rekkuleidit päättivät lähteä tien päälle ja suunnata auton Helsingistä kohti Juvaa. Takakonttiin pakattiin kasa kuljetuslaatikoita ja pari kassillista kissanruokaa viemisiksi paikkaamme. Sää suosi meitä, kun lähdimme aurinkoisena sunnuntaiaamuna liikkeelle ja mobiilimme kiiti määränpäähänsä iloisen pulinan säestämänä.

Emuli ja Miisu sekä 11 pientä kissanpoikaa

Tapasimme Juvalla ensin yhteistyöeläinlääkärimme ja lähdimme ajelemaan peräkanaa kohti vanhaa maalaistaloa, josta kissat hakisimme. Vierailustamme oli sovittu etukäteen, ja talon vanha emäntä mielellään luovutti kissanpennut pääkaupunkiseudun kasvateiksi. Emot on määrä palauttaa leikattuina omalle tilalleen, ettei kissamäärä enää entisestään kasvaisi. Tuvassa makoili pahvilaatikossa kaksi emoa valtavan pentukasan kanssa ja tuntui että loputon määrä nappisilmiä tarkasteli meitä!


Kissojen siirtäminen kuljetuskoppaan sujui hyvin kunnes sivummalla ollut, arempi kolmas emo päätti että on parasta livetä paikalta, piilopaikka vaihtui sitä mukaa kun yritimme mennä kissan perässä. Tuvassa tuli pyllisteltyä ja ryömittyä kolmen naisen voimin, pihalta löytyi sitten avuksi haavi ja rauhallisella asenteella saatiin mammakissa lopulta pentujensa seuraan koppaan. Kaikki kissat näyttivät olevan onneksi kohtuullisen hyvässä kunnossa ja mieltä huojensi, että kaikilla pennuilla on kotimatkallekin oma maitobaari mukana. Kyllä äidit vaan on käteviä. Tilalle jäi vielä muutama leikkaamaton kissa, mutta päättäväinen eläinlääkäri ja viisas emäntä takaavat, että viimeisetkin vapaana lisääntyneet kissat saadaan näiden pentujen jälkeen leikattua. Piilopaikkoja pihalla riitti, joten onneksi hakemamme kissat oli saatu sisälle - jossakin kuulemma saattoi vielä piileskellä emo pentuineen, ja mikäli se löytyy, järjestetään niillekin tarvittava hoito.


Monella syrjäseuduilla asuvalla vanhalla ihmisellä ongelmana on esimerkiksi yksinkertaisesti kyydin puute, kissoja tai muita lemmikkieläimiä ei ole itsellä mahdollisuutta kyyditä eläinlääkärin vastaanotolle. Monessa paikkaa apu jää varmasti saamatta, toisinaan onneksi avuntarve kiirii avuliaiden ihmisten korviin. Mikäli kuka tahansa sukulainen, naapuri tai tuttava tällaisia tapauksia tietää, toivon mukaan vanhalta ihmiseltä muistetaan joskus kysyä saisiko olla avuksi.


Yhdistyksemme on tällaisissa tilanteissa ollut myös taloudellisena apuna, syntyvyyden rajoittaminen on kuitenkin järkevää ennen kuin käsissä on valtavan kokoinen ongelma - kissat saavat muutamissa vuosissa jo aikaan ison populaation. Leikkauskampanjasta Juvan suunnalla ehdittiin jo turista ja tehdä alustavia suunnitelmia, seuraava rekkujen leikkauskampanjahan on Hämeenlinnassa 8. kesäkuuta, siitä voi lukea nettisivuiltamme lisää.


Kaupungin kasvateille reissu oli oikeaa maaseutumatkailua, pihalla moikattiin myös lampaita, katseltiin auringossa kelliviä kissoja ja autosta ihasteltiin peltomaisemia. Kotimatka meni aromaattisissa merkeissä, hajusta tunnisti kun jossain kuljetuslaatikoista tuhnuteltiin.. Jutustelu kävi välillä myös kuumana, bokseista kuului "kurrrrr, miip, nau, mjau". Pientä hengähdys- ja tuuletustaukoa täytyi välissä kyllä pitää, olihan matkaakin takaisin 300 kilometrin verran.

Matkalla kohti hoitopaikkaa.

Perille päästyä rekkunaisten tehotiimi laittoi kissaporukalle hoitohuoneen kuntoon alta aikayksikön, siinä ei kauaa nokka tuhissut kun neljä naista hyöri imurin, mopin ja desinfiointiaineen kanssa. Suuri osa kotihoitajan "työstä" onkin siivoamista, joten hoitopaikassa tämä urakka on vasta alussa.


Kaikki pennut pääsivät punnituksen kautta notkuvien ruokalautasten ääreen ja ihan pienimmillekin sapuska kyllä maistui! Tässä vaiheessa henkilökunta huokaisi helpotuksesta, kaikki osaavat hienosti syödä jo itse. Toivon mukaan painot nousevat tasaisesti ja pikkuiset ovat helppoja hoitaa. Yksi emoista, mustavalkoinen Miisu oli jo pikkuisille melkein kaiken mahdollisen energiansa jo antanutkin, imettäminen oli saanut kissaparan todella laihaan kuntoon. Toisella emolla havaitsimme kaulassa karvattoman läntin ja ilmeisesti puremajäljen, toivotaan että haavan päivittäinen puhdistaminen pitää tulehduksen loitolla. Kaunis kilppariemo Emuli vaikutti olevan hyvässä kunnossa. Pentujen lisäksi Miisu muuten huolehti ihanasti myös kaveristaan Emulista, siinä taitaa olla oikea supermamma.

Päivän päätteeksi kotihoitopaikassa tuhisi iso kasa pieniä ja isompia kissoja massut pullollaan, 14 kissaa olivat asettuneet taloksi. Jäämme jännittämään nouseeko pienten paino, miten voivat emot ja meneekö kaikki hyvin - kissapentueen kasvattaminen ei välttämättä ole helppoa puuhaa - mutta päällimmäisenä mieleen jäävät emojen huolehtivat katseet, pienet nallenkorvat ja antennihännät, höpönassut, vadelmatassut.. kukapa ei rakastaisi pieniä kissanpentuja!

Masut täynnä on mukavampi nukahtaa.

Ps. näiden kisujen elämää hoitokodissa pääset katsomaan livenä täältä.