maanantai 31. elokuuta 2015

Kuvareportaasi tarhamatkalta Tallinna - Rakvere - Valga



Vietimme kesälomaviikon Virossa autoillen ja kävimme samalla viemässä lahjoituksia sekä tutustumassa tarhan asukkeihin Tallinnan, Rakveren ja Valgan tarhalla.

Ensimmäinen etappimme oli jo tutuksi tullut Tallinnan tarha. Nappasimme saman tien Bellen ja Kiton remmin päähän ja lähdimme lenkkeilemään aurinkoisessa säässä. Kaksikon menoa oli ilo seurata niiden pyyhältäessä iloisesti rinta rinnan lenkillä eteenpäin! Tälle parivaljakolle soisi jo oman kodin löytyvän, molemmat kun ovat odottaneet kotia tarhalla pian jo vuoden päivät.






Veimme myös Sofin ja nyt jo Virosta kodin löytäneen Mikun ulkoilemaan ja koirat nauttivatkin, kun pääsivät hiukan vilvoittelemaan helteisenä päivänä.




Seuraavana päivänä matkasimme Rakvereen, Virumaan tarhalle. Tarhan väki oli kovin iloisia viedessämme sinne lahjoituksena tullutta kissojen ja koirien ruokaa, leluja yms. Tutustuimme tarhan senhetkisiin asukkeihin ja varsinkin kissoja tarhalla riitti.










Matkalla poikkesimme vielä tutustumassa kotihoidossa oleviin Semuun ja Timmyyn. Pojat ovat kuuluneet vanhalle pariskunnalle, jotka eivät pystyneet enää huolehtimaan koirista jouduttuaan vanhainkotiin. Kaksikko otettiin maaliskuussa kotihoitoon ja niille on siitä lähtien yritetty etsiä uutta omaa kotia! 






Viimeinen etappimme oli Valgan tarha Viron eteläosissa Latvian rajalla. Tarhan koirat ottivat meidät hännät heiluen vastaan!

Tyhjensimme auton lopuista lahjoituksista ja lähdimme sen jälkeen ulkoilemaan tarhan koirien kanssa. Tarhalla on monelle siellä pidempään majailleelle koiralle ehditty opettamaan peruskäskyjä, ja niiden kanssa onkin ilo touhuta! 








Viimeisenä nappasimme vielä Suomestakin kotia etsivän tarhan pitkäaikaisimman asukin Kudin remmin päähän ja kävimme reippaan papan kanssa ulkoilemassa.




maanantai 24. elokuuta 2015

Hulvaton Hulda

Hulvaton Hulda on pikkuinen tyttökissa, joka päätyi Rekku Rescuen hoitopaikkaan 13.8.2015. Huldalla on hieman surullinen tarina taustallaan. Sillä oli alunperin seitsemän sisarusta, mutta omistaja oli ampunut pennut. Jostain syystä Hulda oli säästetty ja sitä tarjottiin yhdistyksen yhteistyökumppanille. Hulda oli asunut jo kaksi kokonaista viikkoa loukussa ennen kuin siitä ilmoitettiin. Kissanpentujen lopettaminen ampumalla tai hukuttamalla on edelleen ikävän yleistä Suomessa.

Meille Hulda muutti oltuaan kuusi päivää odottamassa kuljetusta yhteistyökumppanin hoitopaikassa. Etukäteen olin kuullut, että hoitaja ei ollut uskaltanut siihen koskea, niin hurja pieni oli ollut vastassa! Eikä siinä, pienet naskalihampaat tuntuvat todella ikäviltä käteen iskeytyessään! Onneksi pikkutyttö oli jo rauhoittunut hyvin meille tullessaan, vaikka ilme olikin melko kauhistunut alkuun!


Hulda saapui hoitopaikkaan.
Sähinää Huldasta kyllä vielä irtosi ja käsi oli hurjan pelottava juttu! Päivän ajan Hulda oli saanut tutustua uuteen eristystilaansa ja illalla aloimme sitten tehdä tarkempaa tuttavuutta. Melko pian Hulda jo selvisi alkujärkytyksestä ja alkoi leikkiä uusilla leluillaan.


Uusi lelu kiinnostaa.
Sitten olikin aika testata, mitä pikkuneiti sanoo syliin joutuessaan! Olin jo miettinyt, pitäisikö varuiksi hakea nahkahanskat käteen, mutta päätin ensin kokeilla ilman. Ihan pienen pyristelyn jälkeen Hulda jo totesi, että ei se semmoinen kannata ja asettui ihmettelemään uutta tilannetta. Siinä sitten kun rapsuteltiin ja siliteltiin, yllättäen Hulda heittäytyikin kyljelleen syliin ja alkoi kehrätä! Meinasi siinä hoitajan suu loksahtaa auki!

Hulda ensimmäistä kertaa sylissä.

Täytyi ihan videokin tilanteesta ottaa, että muutkin uskoisivat!


Siitä sitten jatkoimme tutustumista. Leikittiin yhdessä, sitten rapsuteltiin, siliteltiin, syliteltiin, syötiin. Paljon siis positiivisia kokemuksia ihmisistä. Liha tuntui olevan tämänkin pikkukissan mieleen ja penturuuat tuppasivat jäämään kippoon. Nappuloihin ei olla koskettu lainkaan, mikä tietysti on ihan hyvä asia. Nappulat kun eivät ole kissalle kovin hyvä ruokintavaihtoehto. Lihan lisänä Hulda saa tietysti tarvittavat mineraalit ja vitamiinit.


Minä olen lihansyöjä!
Huiska oli alkuun ihan järkyttävän pelottava asia! Sitä mentiin silmät pyöreinä piiloon ja pakki lähti nopeasti päälle! Järkytyksen hälvettyä pääsi kuitenkin saalistusvaisto pintaan ja siitä se sitten lähti!

Vähän vielä jännittää.
Sen jälkeen Huldalla onkin vauhti päällä, kun huiskan ottaa esiin! Pieni huiskan heilautus ja neiti on kärppänä paikalla!

No eihän se niin pelottava juttu ollutkaan!
Hulda sai jo ensimmäisen rokotuksensakin, jotta ei tarvitse niin pelätä kissaruton takia. Sen kun voi ihminen tuoda jaloissaan sisälle. Hygieniasta pidetään kuitenkin hyvää huolta, kädet pestään ja desinfioidaan, sylissä on pyyhe, jonka päällä Hulda saa makoilla jne. Reippaasti Hulda antoi eläinlääkärinkin käsitellä itseään, vaikka matka sinne olikin hurjan jännä! Kyllä kääntyivät ihmisten päät, kun pikkukissa huusi kuljetusboxissa.

Joo, just siitä!
Huldan giardiahäätö saatiin päätökseen ja oli aika päästää neiti pois eristyksestä valloittamaan makuuhuonetta. Ja voi sitä riemua ja energianpurkausta, mikä siitä lähti! Useamman viikon häkkielämä alkoi jo näkyä räjähdysherkkänä energiapommina. Kokonaisen tunnin Hulda juoksi ympäriinsä, jahtasi huiskaa, tutki paikkoja ja vaikka mitä! Mietin jo, miten meidän tutustumisen kanssa käy, kun päästän sen vapaaksi. Mutta turhaan huolehdin! Hulda oli muuttunut ihanaksi pieneksi kehruukoneeksi, joka tulee jo itsekin hakemaan huomiota ja rapsutuksia.

Jatka vaan rapsutusta!
Seuraava huolenaihe oli, miten saisin nukuttua, kun on tällainen energiapommi samassa tilassa! Onneksi Huldan leikit ovat joko melko hiljaisia tai sitten sekin rauhoittuu yöksi. Tosin olen myös niin sikeäuninen, että en välttämättä heräisikään pieneen mekastukseen. Vasta kuuden aikaan olen herännyt Huldan aamuhepuliin, mutta onneksi saanut pian unen päästä kiinni uudestaan. Kello kun soi vasta seitsemältä. Siitä se riemu vasta repeääkin ja Huldan seuraava hepuli saa pörähtää käyntiin!

Pieni kainalokaveri.
Tällainen ihana pieni neiti on nykyään makkarissa vastassa ja odottamassa leikitystä ja rapsutuksia. Jonkin verran Huldalla alkaa esiintyä liian aikaisen vieroituksen aiheuttamaa häiriökäytöstä. Sisarusten ja emon pitäisi tämän ikäisille vielä opettaa, mikä on sopivaa ja mikä ei. Teemme kuitenkin kovasti yhdessä töitä, että Huldasta saadaan kasvatettua fiksusti käyttäytyvä kissa!


Vielä on Huldalla edessä sterilaatio sekä tehosterokotus ja sen jälkeen se saakin muuttaa omaan kotiin! Hulda sai myös niskaansa oman mikrosirun, joka rekisteröitiin Turvasiru.fi -palveluun.

Välillä maltetaan pysähtyä silityksille.
Rekku Rescue sekä yhdistyksen yhteistyökumppanit tekevät paljon loukutustyötä ja auttavat ihmisiä, joiden pihapiiriin on alkanut kerääntymään liikaa kissoja. 

Mikäli haluat auttaa meitä tekemään työtä kissojen ja muiden eläinten hyväksi, täältä löydät ohjeet: https://rekkurescue.com/tue-toimintaamme/tee-lahjoitus/




keskiviikko 12. elokuuta 2015

Tarhareissu 4.-5.8.

Tällä tarhareissulla vierailimme Valgan ja Pärnun löytöeläintarhoilla. Matkan ensimmäinen päivä vierähtikin lähinnä matkatessa kohti Valgaa, joka sijaitsee Viron eteläosassa. Ajelimme ensimmäisenä Pärnuun ja jätimme Tanjan sinne, jotta hän ehtisi viettää enemmän aikaa tarhalla, jossa hän on vieraillut säännöllisesti jo vuosikausia. Annelin kanssa jatkoimme ajelua vielä vajaan parin tunnin ajan kohti Valkaa, joka sijaitsee Latvian puolella. Olimme varanneet hotellin rajan toiselta puolelta, raja kun kulkee kaupungin halki ja hotelli sijaitsee aivan rajan tuntumassa. Saavuimme perille yhdeksän jälkeen illalla, kirjauduimme sisään ja lähdimme vielä hakemaan kaupasta hieman iltapalaa. Sitten kävimmekin jo yöpuulle, jotta jaksaisimme seuraavan päivän vierailut ja reissut uusilla voimilla!

Aamiaisen jälkeen lähdimme heti ajamaan kohti Valgan tarhaa. Siellä oli täysi tohina päällä, kun tarhan työntekijät ja vapaahetoiset siivosivat tiloja yön jäljiltä. Siellä pakkailtiin kissoja ja yksi koirakin auton kyytiin; ne pääsivät matkaamaan eläinlääkäriin sterilisaatioita varten. Purimme autosta lahjoituskuorman, josta löytyi mm. Kissa- ja koirakoulu Heiluva Hännästä saatuja laadukkaita penturuokia kissoille, paljon Hau-Haun lahjoittamia herkkuja koirille, pantoja, hihnoja, leluja, luita ja kaikkea muuta tarpeellista. Sen jälkeen olikin aika lähteä tutustumaan eläimiin.

Pentu Valgan tarhalla.
Toimistossa oli eristyksessä muutamia pentuja ja toimiston viereisessä kissatilassa pienimmät pennut emon tai varaemon kanssa. Valitettavasti sama pentutulva jatkuu kesästä toiseen ja kissanpentuja tulee tarhalle valtavia määriä. Pyrimmekin säännöllisesti, etenkin pentuaikaan, toimittamaan Valgaan Zooplussan kautta laadukkaita penturuokia.

Emo ja pienet pennut.
Seuraavaksi lähdimme tutustumaan isompien pentujen huoneeseen. Tarhalla pidetään huolta hygieniasta, jotta kissat pysyisivät terveinä. Höyrypesuri on ahkerassa käytössä ja huoneissa vieraillaan kengät muovitossuissa ja kädet desinfioituina. Pentuhuoneeseen ei saa mennä sen jälkeen, kun on vieraillut aikuisten huoneessa. Silläkin pyritään minimoimaan tarttuvien tautien siirtämistä huoneesta toiseen.

Suojatossut.

Käsidesi.
Tarhalla huolehditaan muutoinkin hyvin kissojen hyvinvoinnista. Huoneissa pidetään kissoja vain pieni määrä kerrallaan ja huoneen pistorasiassa posottaa kissoja rauhoittava haihdutin. Suuret kissalaumat aiheuttavat riskin eri sairauksien leviämiselle sekä stressaavat kissoja. Stressi taas alentaa kissojen vastustuskykyä, jolloin taudit leviävät herkemmin. Valgan tarhalla on yhteensä kolme kissahuonetta, joissa jokaisessa on oma ulkotarhansa. Yksi huoneista oli tällä kertaa emojen ja pienten pentujen käytössä (kaksi pentuetta), yksi vähän isompien pentujen ja viimeinen aikuisten kissojen käytössä.

Rauhoittava haihdutin.

Aikuisten kissojen huoneessa taisi olla noin kahdeksan kissaa; yleensä kissoja yhdessä huoneessa on 5-10. Alla olevassa kuvassa oikeassa reunassa näkyy ikkuna, josta on pääsy ulkotarhaan.

Yksi Valgan kissahuoneista.
Sonja-kissa on asunut Valgan tarhalla jo yli vuoden! Toivottavasti tämä kultakimpale löytää oman kodin pian! Sonja hieman aristelee vieraita ihmisiä, mutta lyhyen tuttavuuden jälkeen sitä saa rapsuttaa eikä pikkuneiti oikein tiedä, miten päin niitä rapsutuksia oikein ottaisi vastaan! Syliinkin Sonjan sai nostaa, vaikka se olikin vielä vähän jännittävää. Jostain syystä aikuiset naaraskissat eivät meinaa saada koteja Virosta.

Sonja nauttii.
Ehdimme nopeasti myös tervehtiä tarhan koiria, ja käytin kotia etsivän Kudin pienellä lenkillä. Kudi kävelikin mukavasti hihnan päässä ja piti erityisesti pienestä hölkkäpätkästä! Silloin se jolkotteli todella nätisti vierellä ja tuntui nauttivan hieman nopeammasta etenemistahdista. Lenkin päätteeksi Kudi sai oman luunsa, jonka se kunnon koiran tavoin piilotti kaivamaansa kuoppaan! Myös muut koirat pääsivät herkuttelemaan puruluilla.

Kudi kiittää lenkistä.
Viimeiseksi kävin vielä vilkaisemassa tarhan karanteenitiloja. Ikäväkseni sain sielläkin nähdä kissanpentuja joka nurkassa. Voi, kun ihmiset leikkauttaisivat kissansa!

Pentuja karanteenitilassa.
Valgasta lähdimme ajamaan kohti Pärnun tarhaa. Sinne saapuessamme olikin meitä iloinen näky vastassa! Nuoripari oli juuri pakkaamassa Rolf-koiraa kyytiinsä: se oli löytänyt oman kodin! Rolf oli tullut tarhalle 2014 joulukuussa, joten oli ihana nähdä sen hyppäävän iloisena autoon, uuden perheensä ja koirakaverinsa kanssa! Moikattuamme tarhan väen ja löydettyämme Tanjan suuntasimme kohti kissojen tiloja. Kävimme rapsuttelemassa ja silittelemässä kissoja eri huoneissa ja se olikin niiden mieleen! Huoneissa oli hyvä harmonia, toiset leikkivät ja toiset makoilivat. 27 asteen lämpötila taisi siirtää suurimmat leikkihalut illansuuhun.

Pärnun kissojen ulkotarha.
Piia-kissa oli kovin innoissaan edellisellä reissulla viemästämme lelusta! Aktivointilelut ovatkin erittäin tervetulleita tuliaisia niin koirille, kuin kissoillekin! Ilokseni huomasin muutama päivä myöhemmin, että Piia oli päässyt muuttamaan omaan kotiin!

Lelu käytössä!
Pärnun tarhalla on yhteensä neljä kissahuonetta, joista kahdesta löytyy ulkotarhat. Kaksi huoneista on enemmän eristykseen tarkoitettuja. Viimeisin huone on vasta valmistunut. Kahdessa vanhemmassa huoneessa asuu aikuisia kissoja, noin 5-10 kissaa/huone ja vanhemmassa pikkuhuoneessa on yleensä pentuja eristyksessä.

Yksi Pärnun kissahuoneista.

Toisen kissahuoneen ulkotarhan kulkuaukko.
Uusin huone oli otettu pentujen käyttöön. Ikävä kyllä Pärnunkin tarhalla pentuja on todella paljon. Tässä kuvassa näkyy vain pieni osa pennuista, loput olivat vielä karanteenissa.

Pentujen huone.
Käytyämme läpi kissojen tilat oli koirien vuoro! Koirilla on omat aitauksensa, jossa ne asuvat. Pärnun tarhalla käy kivasti vapaaehtoisia, jotka lenkittävät ja kouluttavat koiria.

Koirien tiloja.

Chopper lähettää terveisiä!
Koirien juoksu- ja koulutusaitaus on kovassa käytössä päivittäin. Koiria opetetaan käyttämään agility-esteitä, ne osaavat erilaisia temppuja (istu, tassu, tänne) ja niiden kanssa puuhataan paljon muutenkin! Kuumina kesäpäivinä koirat voivat päästä vaikka uintireissulle!


Koirien juoksuaitaus.
Pärnun uusi parakki esim. leikkauksesta toipuville koirille valmistuu hiljaksiin. Projektiin kerätään jatkuvasti rahaa, sillä viemäröinti- ja muut työt ovat kalliita tehdä.

Pärnun uusi parakki.
Toisinaan Pärnun tarhalle tulee kissojen ja koirien lisäksi muitakin lemmikkejä.

Linnut Pärnussa.
Pärnusta lähdimmekin ajamaan taas kohti Tallinnaa ja siitä koteihimme! Matka oli erittäin onnistunut ja tarhoilla on mukava nähdä, että eläimet voivat hyvin ja niistä huolehditaan kunnolla!

Jos haluat auttaa meitä tukemaan yhteistyötarhojemme toimintaa, voit kohdentaa apusi osallistumalla käynnissä oleviin keräyksiin, keräystilinumero FI09 5780 3820 0828 72.


  • Viron avustukset: Varat käytetään virolaisten kodittomien kissojen ja koirien hoitoon, leikkauskampanjoihin sekä tarhojen avustamiseen. Viite: 5225
  • Koiraparakki Pärnun tarhalle: Varat käytetään Pärnun tarhan koiraparakin uusimiseen.Viite: 5254
Rekku Rescue ry:lle on myönnetty keräyslupa POL-2014-10502 ajalle 1.1.2015-31.12.2016 koko maahan Ahvenanmaata lukuun ottamatta.