keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Toukokuun tarhamatka

Hyppäsin Katjan ja Tiiun matkaan Pasilan asemalta perjantaiaamuna yhdeksän aikoihin. Katja oli edellisenä päivänä käynyt täyttämässä autonsa lahjoitustavaroilla ja jättänyt juuri minulle sekä matkalaukulle sopivan rakosen takapenkille! Matkustimme kaikki ensimmäistä kertaa Tallinkin Megastarilla - mukavaa vaihtelua päästä toisinaan uudella laivalla liikkeelle. Matka Tallinnaan sujui ilman sen suurempia kommelluksia ja sataman uusien ajojärjestelyiden takia keskustan laitamilla tehdyn pienen ylimääräisen kierroksen jälkeen pääsimme ajamaan kohti Tarttoa.

Perillä Tartossa.
Tartossa poikkesimme ensimmäisenä eläinklinikalla, johon jätimme lahjoituksia jaettavaksi alueen vähävaraisille eläintenomistajille. Lahjoitusten joukossa oli ruokaa kissoille ja koirille, erilaisia virikkeitä, kuljetusboksi jne. Samalla nappasimme mukaan etukäteen tilatut vitamiinit ja probiootit, joita oli toivottu tuliaisiksi Valgan tarhalle. Lahjoituskuorman purkamisen jälkeen poikkesimme syömässä ja siirryimme Airbnb:n kautta vuokraamaamme asuntoon, joka sijaitsi kaupungin korkeimmassa rakennuksessa Tigutornissa! Enpä voi kuin suositella kyseistä rakennusta, jos satut vierailemaan Tartossa. Mahtavat näkymät ja sijainti ihan keskustan kupeessa.

Näkymä huoneistosta.
Lauantaina suuntasimme ensin Tarton löytöeläintarhalle. Minä ja Katja emme olleet käyneet siellä aiemmin, mutta Tiiu on tehnyt paljon yhteistyötä heidän kanssaan. Tarhalla oli oikein hyvät tilat, iso juoksutusaitaus koirille ja rakenteilla erillisiä aitauksia, jotta koiria ei tarvitsisi pitää ulkona ketjun päässä. Tarhalla oli paljon omenapuita, jotka kukkivat upeasti. Sillä hetkellä tarhalla oli 23 koiraa ja 80 kissaa. Tarton tarhalle tulee vuosittain noin 1300-1400 eläintä, joka kuulostaa kyllä hurjalta määrältä!

Tarton löytöeläintarhaa.

Tarton koiria ja omenapuita.
Tällä kertaa joku oli hylännyt yön aikana tarhalle myös kaksi chinchillaa. Itselläni on kotona kolme samanmoista otusta, joten tietysti halusin nähdä nämä kaverit tarkemmin! Häkissä kökötti kaksi standardin väristä urosta, jotka antoivat käsitellä itseään oikein nätisti. Jätimme myös Tarton tarhalle ison kasan ruokia, leluja ja tarvikkeita eläimiä varten. Tarhakierroksen ja kahvikupposten jälkeen olikin aika laittaa nokka kohti Valgaa.

Toinen chinchillapojista.
Ennen Valgan tarhalle menoa poikkesimme erään kodittomia eläimiä auttavan naisen luona. Hän oli pyytänyt Rekuilta apua kuuden koiranpennun kodinetsintään. Oli kyllä melkoinen vipinä, kun kuusi pientä nelikuukautista pentua juoksivät ympäri pihaa! Nämä pennut ovat tulossa Rekku Rescuen sivuille etsimään omia koteja. Hyvin harvoin tuomme pentuja Viron puolelta Suomeen, sillä ne saavat yleensä hyvin koteja myös paikallisesti, mutta tässä tapauksessa päätimme auttaa.

Kuuden pennun kanssa piisaa vilinää!

Pentujen koulutushetki lapsen kanssa.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Valgaa, jossa sillä hetkellä oli kuusi koiraa sekä noin 30 kissaa. Valgan tarha on huomattavasti pienempi kuin Tarton, onhan Valgan kaupunki pikkuinen kylä Tarttoon verrattuna! Ensimmäisenä kävimme tervehtimässä kissoja ja sitten olikin aika tutustua Donna-koiraan, joka etsii Rekkujen kautta kotia Suomesta. Donna on aivan ihana, huomionkipeä, todella lempeä jättiläinen. Donna ei tule lainkaan toisten koirien kanssa toimeen mutta ihmisistä se tykkää kovasti. Donna pääsi ensin purkamaan pahimmat energiansa juoksemalla tarhan aidatulla pihalla. Eipä olisi uskonut, että niin iso koira pystyy liikkumaan niin nopeasti! Donna viiletti kuin mikäkin vinttikoira edes takaisin pitkin pihaa. Juoksupurkauksen jälkeen Donna tuli kanssamme tarhan toimistoon ja saimmekin paljon pusuja ihanalta neidolta ja vastapalvelukseksi Donna sai herkkuja ja paljon rapsutuksia. Valgan tarhan Facebook-sivuilta löytyy muutama kuva viemisistämme.

Valgan tarhan kissat nauttimassa lämpimästä päivästä ulkotarhassa.

Fiona toipumassa sterilaatiosta.

Pieni videopätkä Valgan tarhalta.

Tarhavierailun jälkeen ajoimmekin takaisin Tarttoon ja seuraavana aamuna kohti kotia. Oli oikein mukava käydä pitkästä aikaa tarhoilla ja nähdä uusiakin paikkoja. Kiitos matkaseuralle, tarhojen työntekijöille sekä kaikille lahjoittajille, jotka autatte meitä auttamaan myös Viron puolella!