Helsingissä syntyneenä ja siellä suurimman osan elämästä asuneena ajatus Suomen isoksi väitetystä kissaongelmasta vaikutti aiemmin hyvin etäiseltä ja absurdilta ajatukselta. Harvemmin pääkaupunkiseudulla tai muissa isommissa Suomen kaupungeissa näkee kissoja kulkemassa vapaana. Maalla asiat ovat kuitenkin toisin ja olenkin päässyt viimeisen puolentoista vuoden aikana seuraamaan tilannetta eläinlääkärin ammatissani lähietäisyydeltä. Tilanne on niin erilainen jopa siinä määrin, että on vaikea uskoa, että liikumme saman maan alueella. Kissojen leikkauttaminen, rokottaminen, madottaminen ja siruttaminen ovat maaseudulla monelle ihmiselle vieraita käsitteitä, koska "ainahan kissoja on näin pidetty" - leikkaamattomina ja ulkona vapaasti liikkuvina ja lisääntyvinä.
Vastasyntyneitä kissanpentuja on kautta aikojen hävitetty mm.hukuttamalla tai päähän lyömällä. Jälkimmäinen vaihtoehto on lain mukaan sallittua osaavan henkilön toimesta suoritettuna alle kolmen päivän ikäisten kissanpentujen kohdalla. Keskustelin juuri erään tilallisen kanssa, joka on aina lopettanut syntyneet kissanpennut itse, eikä yhtään kissaa ole heillä koskaan leikattu. Tila on siirtymässä maidontuotannosta lihakarjanpitoon ja kun maidon saanti loppuu, niin isäntä arveli, että kuudesta kissasta neljä voisi ampua kun ei viitsi niille ruokaakaan ostaa. Hän laittaa kissan isoon ämpäriin ja ampuu sen sinne. Kunhan osuu päähän ensimmäisellä laukauksella, on se lain mukaan sallittua.
Niissä paikoissa, joissa naaraskissoja ei steriloida eikä pentujakaan hävitetä, populaatio on valmis lähtemään ihmisten käsistä. Kissapopulaatiot pääsevät yksittäisissä paikoissa, joita voi yhdessä pitäjässä olla viidestä kymmeneenkin, paisumaan jopa sadan kissan populaatioksi. Suurin osa tällaisessa populaatiossa ovat vähintäänkin puolivillejä, sisäsiittoisia ja puuttellisen terveydenhuollon ja elinympäristön takia sairaita. Kissojen "omistaja" saattaa kuitenkin ruokkia niitä juuri sen verran, että kissat hyvinä lisääntyjinä tuottavat populaatioon lisää mahdollisesti sairaita yksilöitä. Kun asiaan yritetään puuttua, on asianomaisen vastaus usein, ettei se kuinka monta kissaa hänellä on, kuulu kellekään muulle. Mikään laki tai suositus ei määrittele sitä kuinka monta kissaa yhdellä henkilöllä saa olla. Kun perustarpeita kuten vettä ja ruokaa on tarjolla, on asioihin vaikea puuttua, mikäli kissojen kunto ei ole niin huono että ainoa vaihtoehto on lopetus vedoten eläimen kärsimyksen välttämiseen.
Tällaiset kissapopulaatiot ja niiden kitkeminen vievät tuhottomasti aikaa ja resursseja. Puolivillien ja sairaiden kissojen kiinni saaminen loukuttamallakin on haasteellista ja ennen kaikkea aikaa vievää. Kulut kissojen lopetuksista useimmiten kaatuvat kunnan ja valtion harteille, koska kissojen "omistajat" ovat usein varattomia. Elinympäristöstä riippuen myös petoeläimet, kuten ilvekset ja ketut, toki pienentävät populaatiota jonkun verran, mutta näiden aukkojen paikalle syntyy taas uusia yksilöitä kun ruokaa on taas hieman enemmän. Tarttuvista sairauksista kissarutto muistuttaa myös olemassaolostaan Suomessa aika ajoin. Kissarutto on erittäin herkästi tarttuva virussairaus, joka useimmiten vie rokottamattoman kissan hengen kivuliaasti.
Usein näihin suuriin kissapopulaatioihin liittyvät ihmisten taloudelliset ongelmat ja eristäytyminen yhteiskunnasta. Kun ihmisellä ei ole enää elämänhallinta omissa käsissä, niin harvempi jaksaa siinä tilanteessa miettiä kissapopulaation ongelmiin puuttumista. Suomalaiset ovat ihmistyyppinä usein itsepäisiä, eikä apua haluta pyytää saati ottaa vastaan. On järkyttävää millaisissa olosuhteissa Suomessa ihmiset saattavat kissojensa kanssa asua. Ammoniakin haju tulee seinänä ovella vastaan ja sisällä saa väistellä lattialla olevia eritteitä. Asunnoissa voi olla hankala liikkua rojun ja tavaran paljouden takia ja kissoja vilistelee siellä täällä. Ihmisten asuinolosuhteet saattavat muistuttaa enemminkin kaatopaikkaa kuin kotia. Voitte kuvitella kuinka vaikeaa puolivillien kissojen kiinni saaminen tällaisista paikoista voi olla, kun piilopaikkoja ja koloja on joka paikka täysi. Yritin joku aika sitten pyydystää kolmea kissanpentua vanhasta leikkimökistä, joka nyttemmin toimii talon romuvarastona. Mökki oli sullottu täyteen erinäisiä tavaroita ja kissanpennut näkyivät makaavan mökin toisessa päässä olevaa ikkunaa vasten. Tilanne oli näille kissanpennuille 1-0, mutta metsästys jatkuu kunnes pennut saadaan vaikka loukulla kiinni.
Toinen ongelma pienillä paikkakunnilla on paikallisten eläinsuojeluyhdistysten puuttuminen ja löytöeläinten talteenottopaikkojen olosuhteet. Kaikissa kunnissa tai kaupungeissa ei ole hienoja ja uusia kissataloja ja hyvin toimivia nettisivuja. Löytöeläimet toimitetaan paikalliselle löytöeläinhoitajalle, jossa eläin saa vettä ja ruokaa ja hiekka-astia puhdistetaan ehkä silloin tällöin. Ei tarkisteta mahdollisen sirun olemassaoloa, madoteta tai rokoteta tai juuri lääkitä muutenkaan. Eläimistä ei ilmoitella missään ja jos omistaja ei kissaansa kysele 15 päivän sisällä löytymisestä, saattaa se päätyä hyvinkin äkkiä mullan alle. Kuulin juuri eräästä löytöeläinhoitajasta, joka oli kertonyt ettei ole koskaan jo yli vuosikymmenen jatkuneen uransa aikana tarvinnut kertaakaan eläinlääkärin palveluita. Harvinaisen terveitä löytöeläimiä ilmeisesti sattunut hänen kohdalleen... Jos eläimelle sattuukin löytymään uusi ottaja, luovutetaan kissat useimmissa paikoissa koteihin ilmaiseksi ja leikkaamattomina, mahdollisesti "seuraavalle kierrokselleen". 15 päivän kulut maksaa kuitenkin kunta ruoan ja muun välttämättömän ylläpidon osalta.
Kissojen leikkaaminen on loputtoman kissaongelman ratkaisu. Näin ei pääse syntymään ei-toivottuja kissanpentuja, joita taas jaellaan pitkin kyliä ilmaiseksi tai lopetetaan jos ei kellekään kelpaa. Useimmiten nämä pennut eivät ole luovutusikäisiä eli 12-viikkoisia, eikä niitä ole madotettu tai rokotettu. Rahaa niistä ei pyydetä, koska niistä halutaan vain eroon. Niin kauan kuin kissoja jaetaan ilmaiseksi joka maatilan nurkalta kelle tahansa halukkaalle, ei kissojen arvostus lemmikkieläimenä tule nousemaan.
Rekku Rescue on näyttänyt esimerkillistä toimintaa ottamalla harteilleen muiden hylkäämiä kissoja hoitamalla ne terveiksi ja etsimällä niille uudet ja vastuuntuntoiset kodit. Odotamme rekkujen kanssa järjestetyn leikkauskampanjan auttavan askel askeleelta alueemme kissaongelmassa ja ehkä jonain päivänä asiat ovat niin hyvin, että kissoista alkaa olla jopa pulaa. Sitä päivää odotellessa.
***
Blogikirjoituksen on tehnyt Rekku Rescuen yhteistyöeläinlääkäri.
