Apua akupunktiosta

Naaskelilla on allergia. Vielä ei ole pystytty selvittämään, mikä Naaskelille oireita aiheuttaa, mutta ajoittainen kova pään, korvien, tassujen ja rintakehän kutina on sekä koiraa itseään ahdistavaa että ihmiseltäkin yöunia vievää. Sillä aikaa kun selvitystyö allergian aiheuttajasta jatkuu, olisi helpottavaa löytää lievitystä oireisiin. Kokeiltu on jo lääketieteen vaihtoehdot, kortisonit ja loislääkityksetkin, joten nyt on paras kokeilla muita hoitomuotoja.

Akupunktio on itseäni jo aiemmin kiinnostanut hoitomuotona, ja kun löytyi akupunktiolla eläimiä hoitava eläinlääkäri Olga Kuksina läheltämme Hauholta, lähdimme Nasun kanssa kokeilemaan, josko akupunktiosta löytyisi allergiaoireisiin lievitystä.

Akupunktio on vanha kiinalainen hoitomenetelmä, jossa hyvin ohuita neuloja pistetään ihon läpi tiettyihin anatomisiin pisteisiin (akupisteet). Akupunktio vaikuttaa sekä paikallisesti pistokohdan ympärillä lisäten kehon omien tulehdusvälittäjäaineiden eritystä, sekä keskushermoston kautta vapauttaen runsaasti opiaatteja, eli ns. ”hyvänolon hormoneja”, kuten endorfiineja ja enkefaliineja. Nämä hormonit taas mm. turruttavat kipua, joten akupunktiohoito siis stimuloi paikallista kivunvälitysjärjestelmää, turruttaa hermoston kivuntuntomekanismeja ja muokkaa niitä mekanismeja, joilla aivot tiedostavat kroonisen kivun. Akupunktio lisää myös verenvirtausta kudoksissa, minkä seurauksena lihaksisto rentoutuu, ja aineenvaihdunta lisääntyy. Näin kehosta poistuu myös kuona-aineita.

Tyypillinen akupunktiopotilas on kipupotilas, kuten kroonisesta nivel- tai lonkkakivusta kärsivä koira, tai leikkauksen tai vamman jälkeen kipuun lievennystä hakeva lemmikki. Ns. tuore kipu, kuten leikkauksen tai vamman tuottama kipu, on paremmin ja nopeammin akupunktiolla hoidettavissa kuin krooninen, pitkän aikaa kestänyt kipu, mutta useampi akupunktiohoitokerta tuo helpotuksen myös monelle vanhalle koiralle mm. lonkkakipuihin. Kipulääkkeitä, kuten muitakin määrättyjä lääkkeitä, voi käyttää yhtä aikaa akupunktiohoidon kanssa, mutta usein lääkkeiden annostusta voi pienentää, kun akupunktio lieventää kipua ja keho alkaa parantaa itseään vilkkaammin.

Nasun kohdalla siis etsittiin helpotusta allergiaoireisiin ja siitä johtuvaan ahdistukseen. Kun ei voida tarkalleen tietää, mistä oireet aiheutuvat, hoidetaan useampaa elimistön osaa, ja Nasulla pistettiin neuloja kolmeen eri tarkoitukseen. Hoito aloitettiin laittamalla 3 akupunktioneulaa pään alueelle kevyesti ihoon kiinni rauhoittamaan ja rentouttamaan, sekä hoitamaan hieman ärtyneitä korvia. Seuraavaksi laitettiin 6 neulaa pareittain selän alueelle mm. stimuloimaan sisäelinten toimintaa ja rentouttamaan lihaksia. Viimeiseksi laitettiin jokaiseen jalkaan 2 neulaa rauhoittamaan iho-oireita.

Neulan asettaminen jalkaan

Nasu reagoi neulojen pistämiseen tyypillisesti värähtämällä pistosta ja koittamalla tutkia mikä ihossa tuntuu. Jotkut koirat voivat koittaa myös ravistella neuloja irti. Kun neulat oli aseteltu paikoilleen, hoidettiin mm. tassujen ja korvien ihoa vielä paikallisesti laser-/sähkölaitteella.

Laser-/sähkölaite on kevyt ja äänetön

Akupunktion vaikutus alkaa usein vasta 2-4 päivän päästä, mutta laservalon ja sähköstimuloinnin vaikutus on välitön ja sitä voidaan käyttää akupunktion ohella mm. iho- ja lihasoireisiin. Laitteen pää laitetaan lähelle ihoa, tai kiinni ihoon ja hoitavan vaikutuksen lisäksi laite äänimerkillä ilmaisee, jos ihossa on tavallisesta poikkeavia kohtia. Nasun tapauksessa laite merkitsi varpaiden välissä kohtia, joissa iho oli ärtynyt.

Laserhoitoa varpaiden väliin

Neulat ovat paikoillaan ja laserhoitoa annetaan takajalan varpaisiin.

Kun laser-/sähköhoito oli tehty, sai Nasu rauhoittua n. 20 - 30 minuuttia ja nopeasti Nasu laittoikin peitolle maaten ja rentoutui. Lopuksi neulat poistettiin ja Nasulle tehtiin pieni hieronta, jossa kokeiltiin jäikö neulojen pistokohtiin paukamia. Jos patteja tuntuu, neulan osumakohta on ollut otollinen ja tästä kohtaa on saatu hyvä vaste keholta.

Nasu torkkuu neulojen vaikutuksen ajan

Akupunktion vaikutus näkyy tosiaan vasta vuorokausin päästä ja allergian hoito vaatii usein muutaman käyntikerran ennen kuin oireet alkavat lievittyä ja pysyvät poissa kerta kerralta pidempään. Samana päivänä koira voi kuitenkin olla rentoutuneempi ja kaivata pissalle tai kakalle useammin kuin normaalisti aineenvaihdunnan vilkastuttua. Seuraavana päivänä koira voi olla joko ylenpalttisen vireä tai väsynyt. Kun lähdimme klinikalta kotimatkalle, Nasu nukkui sikeästi autossa ja joi loppupäivänä paljon vettä. Koko seuraavankin päivän Nasu oli kuin erinomaisella joogatunnilla käynyt, rauhallinen ja rentoutunut, vaikka ihon rapsuttelu jatkuikin. Kaksi päivää akupunktion jälkeen iho-oireet alkoivat rauhoittua ja Nasu nukkuikin erittäin hyvät yöunet, mutta ulostaminen oli tavallista reilumpaa; Nasulla oli kakkahätä monta kertaa päivässä ja kerralla tuli oikein reipas pötkö. Kolme päivää akupunktion jälkeen ihon kutina pysyi pitkälti aisoissa, mutta Nasun vatsa meni kunnolla löysäksi, niin että käytiin yölläkin oloa helpottamassa. Vatsa kuitenkin tasaantui jo seuraavana päivänä ja ehkäpä tyhjennys oli tarpeen ja kuona-aineet vähenivät reilusti, sillä ihoärsytys on edelleen - 6-päivää akupunktion jälkeen – hyvin vähäistä ja yöunet Nasulla on täydemmät, sikeämmät ja rauhallisemmat, eikä päivisinkään Nasu enää käyttäydy kuin parvi kirppuja olisi sitä kokoajan hätistelemässä. Allergiaa akupunktiolla hoidettaessa seuraava käyntikerta määräytyy sen mukaan, milloin oireet tulevat taas takaisin. Odottelemme kuinka kauan Nasun iho nyt pysyy kunnossa, ja palaamme Olgan luokse Acuvet-klinikalle heti, kun oireet pahenevat, sillä näyttää, että akupunktiosta on Nasun tapauksessa hyötyä.

Nasu oli hyvin rentoutunut akupunktiohoidon jälkeen.

Saimme Olgan vastaanotolta hyvin asiantuntevan ja perustellun, sekä helposti lähestyttävän näkökulman akupunktioon, ja paljon lisää tietoa akupunktion mahdollisuuksista ja vaikutuksista. Akupunktio ei välttämättä ole itsellinen ja auvoisa ratkaisu ongelmiin, mutta se voi olla erittäin hyödyllinen ja turvallinen tukihoitomuoto, jolla voidaan vähentää yhä enemmän kulutettavia kemiallisia lääkkeitä. Vaikka joskus voi käydä niinkin, että akupunktion jälkeen koira kipeytyy enemmän tai oireet pahenevat, kertookin se akupunktion tehonneen ja hoitoa tulee jatkaa, jotta saadaan paras lopputulos. Ei siis kannata pelästyä, jos vaikutus onkin odotettua isompi tai yllättävämpi, vaan mennä toisenkin kerran. Lisäksi nykyään monet vakuutusyhtiöt maksavat korvauksia eläinlääkärin antamasta akupunktiohoidosta, varsinkin kun hoidetaan kipupotilaita.

Voin itse lämpimästi suositella jo ensikäyntini jälkeen akupunktion kokeilua oireisiin, joihin lääkkeistä ei löydy ratkaisua. Vaikka ongelmien syytä vielä etsitään ja jatkamme sinnikkäästi allergeenin metsästystä, on itsellä ja koiralla hieman kevyempi olo ja mieli, kun oireet ovat hallinnassa.

Lämmin kiitos Acuvet-klinikan 

Olga Kuksinalle!

Lisätietoa Olgasta löytää täältä: www.acuvet.fi

Kissan ruokinta

Kissa on ehdoton lihansyöjä, jonka luonnonmukainen ruoka koostuu pienistä riistaeläimistä. Kissan pitää saada ravinnostaan riittävästi eläinperäisiä proteiineja sekä rasvaa vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi. Vääränlainen ruokavalio voi aiheuttaa puutostiloja, vatsavaivoja, virtsakiteitä ja pidemmän päälle munuais- ja maksasairauksia sekä altistaa liikalihavuuden myötä diabetekselle ja muille sairauksille.

Monet kissoille tarjolla olevat ruoat, varsinkin ruokamarkettien kuivaruoat, eivät lainkaan vastaa kissan tarpeita. Niissä on lihaa vain nimeksi ja paljon viljoja ja lisäaineita, jotka voivat olla kissalle suoranaisesti haitaksi.

Kuivaruoka kissan pääravintona tuntuu ehkä omistajan mielestä kätevältä vaihtoehdolta. Hyvälaatuisia kuivaruokia on kyllä saatavilla eläinkaupoista, mutta raksujen syöttämiseen liittyy muitakin ongelmia, kuin pienehkö lihaprosentti. Kissa on perimältään aavikkoeläin, joka on tottunut saamaan tarvitsemansa nesteen ravintonsa seassa. Tämän vuoksi sen synnynnäinen janontunne on muihin eläimiin verrattuna heikko. Kuivaruoka puolestaan sisältää riistaeläimiin verrattuna todella vähän nestettä, joten paljon kuivaruokaa syövä kissa saa usein liian vähän vettä, mikä puolestaan väkevöittää virtsaa ja voi johtaa kivuliaisiin virtsavaivoihin.

Kuivaruoassa myös kaloritiheys on aivan eri luokkaa kuin märkä- ja tuoreruoissa, joten kissan liiallinen lihottaminen onnistuu raksuruokinnalla harmillisen helposti. Kuten ihmisillä, myös kissan ylipaino tuo mukanaan vakavia elintasosairauksia, kuten diabetesta. Tämän lisäksi ylipaino rasittaa kissan niveliä.

Märkäruoan korkea vesipitoisuus huolehtii kissan riittävästä nesteensaannista, mutta myös teollisissa märkäruoissa on eroja. Niidenkin kohdalla kannattaa välttää tuotteita, jotka sisältävät viljoja, väriaineita, kasviperäisiä proteiineja tai sokeria - kissan ruokinnassa on hyvä oppia lukemaan tuoteselosteita kriittisellä silmällä. Tämän lisäksi osa märkäruoista on täydennysravintoa, eli käytännössä pelkkää lihaa ilman kissan tarvitsemia lisäaineita. Tällöin kissalle tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet tulee antaa lisäravinteena, samoin kuin tuoretta lihaa syötettäessä. Täydennysruuissa on yleensä myös liian vähän rasvaa kissan tarpeisiin.

Perusohjeet sisällysluettelon lukemiseen (myös eläinkaupan ruokien sisällysluetteloihin kannattaa tutustua huolella):

*Ensimmäisenä luettelossa tulisi olla mainittuna liha ja vielä mahdollisimman tarkasti, mitä lihaa (esim. broilerinrinta, lihaskudosta).

*Ruuan ei olisi hyvä sisältää “eläinperäisiä aineita”. Ne ovat heikkolaatuisia osia eläimestä, kuten helttoja, utaretta, sidekudosta tai keuhkoa. Nämä osat eivät haittaisi, mikäli kissa söisi koko eläimen, mutta valitettavan monet ruuat sisältävät suurimmaksi osaksi heikkolaatuisempia osia eläimestä ja vain vähän itse lihaa.

*Ruuan tulisi ehdottomasti olla viljatonta. Viljat vahingoittavat kissan sisäelimiä, lihottavat, muuttavat virtsan ph-tasapainoa, edesauttaa hammaskiven syntyä jne., eli ne eivät missään muodossa kuulu kissan ruokavalioon.

*Proteiinin tulisi olla aina eläinproteiinia. Monissa ruuissa proteiini on kasviperäistä, kuten kasvivalkuaisuutetta, soijaa, maissigluteenia tms., eikä kissa pysty niitä hyödyntämään, kuten eläinperäisiä proteiineja.

*Maissi on yksi ainesosa, jota ruuissa kannattaa välttää turhien hiilihydraattien vuoksi. Samassa ruuassa voi olla esim. maissia, maissijauhetta ja maissigluteenia, jolloin maissin osuus kasvaa todella suureksi.

*Joissain ruuissa on lisättynä sokeria, jotta ruoka näyttäisi kauniin kiiltävältä. Sokeri ei missään tapauksessa kuulu kissan ruokavalioon.

*Moniin ruokiin on lisätty erilaisia kasviksia, joista kissa ei erityisesti hyödy mitään, mutta pieninä määrinä niistä ei sinänsä ole suurta haittaakaan. Kuitulisänä kasvisten sijasta voidaan tarvittaessa käyttää psylliumia, joka on hiilihydraatiton vaihtoehto. Sitä voi ostaa ruokakauppojen leivontaosastolta. Kissalle voi antaa tarvittaessa ruuan seassa veteen turvotettuna teelusikan kärjellisen psylliumia, mikäli sen vatsa on kovalla.

Tuore liha on luonteva osa kissan ruokavaliota. Yhä useammat eläinkaupat myyvät lemmikeille tarkoitettuja raakapakasteita, eli sisäfileepihviä ei kissalle ole pakko ostaa. Esimerkiksi sydän ja kivipiira ovat hyviä lihoja kissalle. Kieltä on hyvä tarjota kissalle vaikka kerran viikossa. Se on sitkeää lihaa, joka pureskellessa puhdistaa kissan hampaita. Lihat kannattaakin tarjota mieluummin paloina kuin jauhettuna. Tietysti itse liha muiden eläimen osien lisäksi on tärkeä osa kissan ruokavaliota.

Raakaa lihaa käsitellessäsi pidä hyvää huolta omasta käsi- ja keittiövälinehygieniastasi. Raakaa kalaa sekä sisäelimiä (maksa, munuaiset) annetaan korkeintaan kerran viikossa. Sydäntä ei tässä yhteydessä lasketa sisäelimeksi vaan lihakseksi. Niin possun, naudan kuin broilerin sydämiä voi tarjota vaikka päivittäin. Raaka silakka on erinomainen D-vitamiinin lähde ja sellaisen voi antaa kissalle kerran viikossa. Järvikalat tulee aina pakastaa tai kypsentää loisvaaran vuoksi. Kalattomina päivinä pieni tujaus kalaöljyä ruuan seassa tekee hyvää kissalle!

Pelkästään lihaa syötettäessä pitää muistaa etteivät lihatiskinkään tuotteet sellaisenaan vastaa kissan luontaista ruokavaliota. Esimerkiksi kalsiumin puutetta pitää paikata lisäravinteilla, tai syöttämällä esimerkiksi jauhettua broilerinsiipeä tai muuta luista lihaa, jossa luun osuus takaa tarpeellisen kalsiumin saannin. Pelkkää lihaa ilman lisiä syöttämällä aiheuttaa kissalle helposti vitamiinien ja hivenaineiden puutostilan, joka voi olla jopa hengenvaarallista. Jos et ole perehtynyt huolellisesti raakaruokintaan, vähintäänkin puolet ruokavaliosta tulisi koostua hyvätasoisesta teollisesta täysravinnosta.

Täällä voit tutustua raakaruokinnan aloittamiseen: http://viiruvarpaat.blogspot.fi/2015/04/peruskissan-perushyva-perusruokinta.html

Maitotuotteet eivät kuulu kissan ruokavalioon ja monille kissoille laktoosi aiheuttaa vatsavaivoja. Hapanmaitotuotteita, kuten kermaviiliä ja laktoosittomia maitotuotteita, voi kuitenkin tarjota hyvin pieniä määriä silloin tällöin, harvinaisena herkkuna. Kalsiumlisästä maitotuotteet eivät kuitenkaan käy korkean fosforipitoisuutensa vuoksi.

Kissalla tulee aina olla raikasta vettä tarjolla juotavaksi. Se, millaisesta astiasta kissa mieluiten vetensä juo, vaihtelee yksilöstä toiseen. Usein laakeat, isot astiat ovat suosittuja. Esimerkiksi lasinen uunivuoka on hyvä vesiastia. Muoviset astiat voivat aiheuttaa kissan leukaan aknea.

Muista uusia ruokia tarjotessa, että varsinkin kuivaruoan kanssa vaihdokset kannattaa tehdä asteittain, eli sekoittaa uutta merkkiä vanhaan, sillä monen kissan vatsa menee nopeista ruoanvaihdoista sekaisin. Ruokien sekoittaminen keskenään on oiva tapa laajentaa nirsoilevan kissan ruokalistaa, myös märkä- ja raakaruokien kohdalla.

Koirahierojalla

Kävimme koirahieroja Hanna-Kaisa Nummelan luona kotiaetsivän Juti-koiran kanssa. Tavoitteenamme oli tutustua koirahierontaan ja saada tietää, mitä vaikutuksia hieronnalla on koiran hyvinvointiin ja milloin voi, tai kannattaa kääntyä koirahierojan puoleen. Koekoiramme Juti on beaglesekoitus, aivan normaali kotikoira, jolla ei päällisin puolin näytä olevan mitään lihasjumituksia, mutta siinäpä onkin koiranomistajan ensimmäinen sudenkuoppa; koira kätkee hyvin kipuilunsa ja vasta hieronnassa voi tulla ilmi, että koiralla onkin jokin lihas jumiutunut. Lihashuolto on tärkeää etenkin, jos koiran kanssa säännöllisesti harrastaa varsinkin fyysisiä lajeja, (kuten agility, toko ja palveluskoiralajit jne) mutta myös kotikoirat tarvitsevat lihasten hoitoa siinä missä kovasti kuntoilevat lajitoverinsa.

Jos oireita jo ilmenee, on kiire hierojalle, osteopaatille tai eläinlääkäriin, sillä silloin voi jokin lihas jo syystä tai toisesta olla jumissa. Oireina voi olla mm.
-liikkeiden rajoittuminen ja kankeus
-selän köyristäminen
-jatkuva hännän pitäminen jommalla kummalla puolella tai korostunut heiluttaminen puolelta toiselle liikkeen aikana
-peitsaus (saman puolen jalat liikkuvat samaan aikaan samaan suuntaan, kuin kamelilla)
-ontumiset
-korostunut raajojen nuoleminen
-venyttelyn puuttuminen tai jatkuva venyttely
-käytösmuutokset, jne.

Hieronnan merkitys kasvaa, jos koiralla on jokin vamma tai lihasjumi, ja silloin voi koirahierojan apua tarvita useamman kerran lyhyenkin ajan sisään. Hierontaa käytetään apuna mm. kuntoutumisessa murtumien ja venähdysten jälkeen. Koirahierojat laativat myös kuntoutussuunnitelmia koirille. Mutta hierontaa voi tarvita vaikkapa nartun steriloinnin jälkeen ilmenevissä lihasten jännitystilojen laukaisemisessa.

Monilta lihasvaivoilta kuitenkin voidaan välttyä, kun pidetään yllä koiran hyvää lihaskuntoa ja -huoltoa ja siinä hieronta on isossa ennaltaehkäisevässä osassa. Ehkäpä tärkein tieto käynniltämme koirahierojan luona onkin, että mikä tahansa koira hyötyy hieronnasta, sillä hieromalla voidaan todeta, jos jokin lihas on jumissa tai nivel on jäykkä tai löysä ennen kuin näkyviä ontumisia tai muita oireita havaitaan. Hieronta auttaa lihaksia muodostumaan kimmoisiksi, jotta ne kestävät erilaista rasitusta paremmin vaurioitumatta ja tukevat silloin myös paremmin myös niveliä ja luustoa.

Ennen hieronnan aloittamista me kävelimme, ravasimme ja laukkasimme Jutin kanssa, jotta Hanna-Kaisa voi katsoa, onko liikeradoissa poikkeavuuksia, jotka voisivat kieliä lihasten tai nivelten ongelmista. Jutilla ei mitään selkeää tässä testissä näkynyt, mutta hieronnassa todettiin, että niskalihaksissa on jumitusta, syynä todennäköisimmin hihnassa vetäminen. Lisäksi Jutilla on hieman vahvempi oikean puolen lihaksisto takapäässä, ja lihakset saisivat olla vahvemmat koko kropassa. Tähän auttaisi monipuolisessa, pehmeässä maastossa liikkuminen vapaana, eli kunnon metsälenkit, jossa saa nousta kumpareita, hyppiä puunrunkojen yli ja tallustaa sammalella omaa tahtia.

Saimme siis hyviä ohjeita ja neuvoja, joilla voimme Jutin lihaksistoa parantaa, ja mielikuvani siitä, että vain jo kipeytyneen koiran kanssa tarvitsee etsiytyä koirahierojan luokse, kumoutui täysin. Hierontaan voi tuoda minkä tahansa kokoisen, näköisen ja kuntoisen koiran, ja ns perusterveen koiran kanssa kannattaakin käydä kerran vuodessa koirahirojalla, jotta siitä tulisi yksi koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huolehtimisen rutiineista. Koiralle hieronnalla on myös henkisen hyvinvoinnin kannalta vaikutusta, sillä hieronta rauhoittaa, ja vilkkaille koirille hieronnasta voi löytyä uusi tapa rentoutua.

Muutamat poikkeukset täytyy kuitenkin muistaa. Alle vuoden ikäisiä pentuja ei yleensä hierota, sillä lihakset saavat vielä rauhassa muovautua, eikä hieronnasta tässä vaiheessa vielä ole isommin apua lihasten kehitykseen. Koska hieronta vilkastuttaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, ovat jotkin lääkitykset esteitä hieronnalle (esim. kortisoni). Myöskään juoksuisia tai valeraskaana olevia narttuja ei hierota, koska hormonitasapaino on jo valmiiksi sekaisin. Perusterveelle koiralle aineenvaihdunnan vilkastuminen voi aiheuttaa hieronnan jälkeen lisääntyvää juomista ja tarpeiden tekoa, mutta nämä ovat ihan normaaleja reaktioita, ja kannattaakin pitää huolta, että vettä on saatavana, ja käyttää koiraa ulkona muutaman kerran useammin kuin normaalisti. Jokainen yksilö kuitenkin reagoi hierontaan omalla tavallaan, ja jotkut koirat voivat olla hieronnan jälkeen unisia, toiset täynnä energiaa.

Ensimmäistä kertaa hieronnassa olevat koirat usein ihmettelevät hieronnan tuomia tuntemuksia ja saattavat väännellä, käännellä ja inistä hieronnan aikana. Niin teki myös Juti, jota kummastutti varsinkin jumissa olevien niskalihasten hieronta, sillä tuntemus oli sille täysin uusi ja ehkä jopa hieman epämiellyttävä, joten Juti koitti päästä tilanteesta kierähtämälä selälleen ja vääntelehtimällä irti otteesta.

Koska koiraa ei voi hieroa kuten ihmistä, jos lihakset ovat jumissa, eikä hieronnasta saa tehdä kivuliasta kokemusta, on muutamia muita tapoja hoitaa koirien kipeitä lihaksia, kuin käsin hieronta. Jutikin sai niskalihaksiinsa laser-hoitoa, joka on kivuton, mutta tehokas tapa avata lihaksia. Laserhierontalaite on äänetön, ja se asetetaan koiran turkkia vasten kipeiden lihasten kohdalle. Hieronnan yhteydessä käytettiin matalateholaseria. Laser on tietyntaajuuksista valoa, joka saa kudoksessa aikaan aineenvaihdunnan vilkastumista. Laserissa on eri taajuuksia ja käytettävä taajuus valitaan sen mukaan mitä halutaan hoitaa. Esimerkiksi akuutteihin vammoihin käytetään eri taajuutta kuin kroonisiin jne. Laserilla on myös tulehduksia hillitsevä vaikutus, joten siitä voi olla hyötyä esimerkiksi haavojen ja tulehtuneen ihon hoidossa. Toinen aktiivisesti hieronnan tukena käyttämäni laite on TENS, joka on lihasten sähköstimulaatiota. Hoito tapahtuu iholle asetettavien elektrodien kautta. Koirilla väliaineena elektrodien ja ihon välissä käytetään geeliä. TENSin käytön isoimmat esteet ovat sydänvika ja jos koiralla on käytetty metallia kirurgisissa tomenpiteissä, esim, titaanin käyttö isoilla koirilla polven ristisidenleikkauksissa. Sekä laseria että TENSiä voidaan käyttää myös akuutteihin ja kroonisiin kiputiloihin (esim. nivelrikkokipu). Lämpö- ja kylmähoito ovat myös hyviä menetelmiä hieronnan ohessa.

Ensimmäistä hierontakertaa ei kuitenkaan pidä arastella sen takia, jos koirasi ei osaa maata hiljaa paikallaan tai jos koirasi on vilkas, äänekäs, vieraita karttava tai muuten epävarma. Koirahierojat ovat nähneet monenlaisia koiria, ja osaavat kohdata ja toimia myös arkojen, vilkkaiden tai muuten erityisten koirien kanssa. Koiraa saattaa jännittää vieraan ihmisen kohtaaminen ja kosketus, ja se saattaa täristä, inistä tai pyristellä, mutta se on aivan normaalia, eikä siitä kannata huolestua tai koittaa koiraa hyssytellä. Älä siis ennakoi koirasi käytöstä tai lisää koirasi jännitystä omallasi, vaan ole rennosti kuin kotonasi, tai kutsu koirahieroja kotiisi käymään ensimmäisellä kerralla, jos epäilet koirasi ja itsesi pärjäävän paremmin tutussa paikassa.

Kotona voi myös tehdä paljon koiran lihaskunnon eteen hierontojen välissä. Koiralle sopivia, kotonatehtäviä ”jumppaliikkeitä” on mm. ohjata koira hitaasti pyörimään oikeaan ja vasempaan namin tai lelun perässä, istuviltaan kurottaminen ylös ja vastaavasti tassujen väliin alas, sekä kurottaminen olan yli vasemmalle ja oikealle. Nämä liikkeet myös parantavat rangan liikkuvuutta, ja jos koira ei jotain näistä suostu tekemään tai kompuroi, voi koiralla ollakin jokin lihasten tai rangan ongelma. Selkälihakset ovat myös varsinkin pitkäselkäisillä koirilla tärkeässä osassa ja niitä voi kotona testata ja vahvistaa nostamalla seisovan koiran ristikkäiset jalat ylös. Jos koira seisoo huojumatta tukevasti kahdella jalalla, selkälihakset ovat hyvät, mutta jos koiran tasapaino alkaa heti pettää ja koira vaappuu, voi olla syytä vahvistaa selkälihaksia. Muita lihasten jumiutumista ennaltaehkäiseviä kotikonsteja on pitää koira pakkasella lämpöisenä, ettei lihakset jumiudu kylmästä, ja estää koiraa ryntäämästä heti portailta täyteen vauhtiin, vaan kävellä ensin reippaasti jonkun aikaa ennen kuin koira saa oikein päästä juoksemaan. Iso osa koirahierojien asiakkaista on liukastumis-, venähdys- ja törmäyspotilaita, eikä kaikkia tilanteita aina tietenkään voida välttää, mutta pääsääntöisesi hyväkuntoiset, lämpimät lihakset kestävät iskuja ja vauhdikkaita tilanteita paremmin kuin kylmät ja vähällä käytöllä olevat lihakset. Helppo tapa seurata koiran liikkeitä on myös ottaa koirasta videokuvaa, kun se kävelee, ravaa tai laukkaa, ja katsoa sitä vaikkapa yhdessä koirahierojan kanssa. Jos videoita ottaa säännöllisesti ja vertailee keskenään, voi huomata jos jokin liikerata on muuttunut, ja päästä ajoissa kiinni ongelmaan.

Koirahieronta ei siis tosiaan ole vain puudeleiden luxuspalvelu, jolla haetaan omistajalle hyvää mieltä, tai hurjasti treenavien koirien yksinoikeus, vaan aivan perustoimenpide, jolla voidaan edistää koiran terveyttä ja hyvinvointia!

Lämmin kiitos koirahieroja Hanna Kaisa Nummelalle, 

joka toimii koirahierojana yritysnimellä Toivotar. 

Lisätiedot: http://toivotar.weebly.com/

Teksti

Kuvat

Aran kissan kesyttäminen

Rekku Rescuelle saapuu usein kissoja, jotka eivät ole kunnolla tottuneet ihmisen seuraan ja kaipaavat kesytystä. Näistä kissoista kuitenkin näkee, että ne jollain tapaa hyväksyvät ihmisen seuran eivätkä ole täysin villiintyneitä. Täysin villiintyneen kissan kesytys ja käsittely on liian vaarallista ihmiselle sekä todella stressaavaa kissalle. Usein näissä selvissä tapauksissa kaikille paras vaihtoehto on kissan päästäminen sateenkaarisillalle. Siellä kissan ei tarvitse pelätä, nähdä nälkää tai kärsiä jollain muulla tavalla.

Terttu jostain syystä rentoutui parhaiten ollessaan selällään.

Kissan kesyttäminen aloitetaan ihan vain viettämällä aikaa kissan seurassa. Sille voi lukea kirjaa, jutella mukavia, näyttää rauhoittavia signaaleja ja olla itse mieleltään rauhallinen ja ystävällinen. Rauhoittavia signaaleja ovat esimerkiksi rauhalliset liikkeet, haukottelu ja silmien siristely sekä silmien sulkeminen ja avaaminen hyvin hitaasti. Kun kissa alkaa rauhoittua, se sulkee silmiään ja siristelee sinulle takaisin. Kissojen kanssa ei siis tarvitse vältellä katsekontaktia, kunhan katseesi on rauhoittava. Kissat aistivat ihmisen olotilan todella hyvin. Jos itse pelkäät, kissa ei ala luottamaan sinuun.

Kissalle kannattaa tarjota herkkuja: niitä voi ensin heitellä lähemmäksi kissaa, sitten houkutella sitä lähestymään itseäsi ja lopulta ottamaan herkun kädestä. Jos kissaa jännittää niin paljon, että herkut eivät maistu, kannattaa ihan vaan laittaa kättä hiljalleen lähemmäs kissaa. Ensin sopivan matkan päähän ja kun kissa alkaa tottua siihen ja hieman rauhoittua, niin kättä voi siirtää hieman lähemmäs. Tätä jatketaan niin kauan, että pääsee kosketusetäisyydelle. Sitten voi varovasti rapsuttaa kissaa ja katsoa, miten se reagoi. Käsi otetaan pois kissan luota vasta siinä vaiheessa, kun se on alkanut rauhoittua. Tämä vaatii paljon aikaa, joten kiireisellä aikataululla ei kannata koittaa lähestyä kissaa.

Ruoka on myös todella hyvä kesytysväline. Kun kissa on syömässä, voi sitä varovasti silitellä ja rapsutella. Aluksi voi käden laittaa ruokakipon lähelle ja katsoa, miten kissa reagoi siihen. Tietysti kaikenlaisia äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää. Poksuva ja hyökkivä pentu saa hyvän palkinnon siitä, jos ihminen säikähtää ja vetää kätensä pois sen luota. Tämän jälkeen samaan pisteeseen pääsy vaatii kaksi kertaa enemmän työtä.

Udin kesytystä.

Pentujen kanssa tehokkain kesytyskeino on pakkosylittäminen. Eli pennun voi kääräistä pyyhkeeseen ja vain pitää sylissä. Ensimmäisillä kerroilla pentua kannattaa pitää siinä mahdollisimman pitkään, jotta se rauhoittuu. Samalla voi varovasti rapsutella ja tarjota herkkuja kissalle. Kun kissa on rauhoittunut tarpeeksi, voi sen päästää rauhallisesti pois sylistä. Tätä kannattaa toistaa monta kertaa päivässä. Usein pennut alkavatkin tottua syliin melko pian ja alkavat jo kehrätä rapsutuksille. Huonoa käytöstä ei tulisi palkita millään tavalla (eli jos kissa rimpuilee, voi otettaan vähän tiukentaa). Hyvä käytös, eli rauhoittuminen, voidaan palkita päästämällä kissa pois tilanteesta.

Halla sylitysharjoituksissa.

Kissojen leikittäminen on todella hyvä kesytyskeino. Kissa voi hyvinkin innostua esim. huiskasta ja riehaantua leikkimään sen kanssa. Huiskan avulla kissaa voi ohjata lähemmäs ja lopulta vaikka syliin asti. Leikkiessään kissa usein unohtaa pelkonsa ihmistä kohtaan. Itse olen tehnyt niin, että leikitän kissaa hetken, silitän sitä, jatkan leikittämistä, silitän jne. Tällöin kissa tottuu kosketukseen ja saa siitä palkkioksi leikitystä.

Ihminen vielä jännitti kovasti, mutta huiskalla sai kiinnitettyä Hallan huomion muualle.

Ihan ensimmäisinä päivinä arkaa pentua on hyvä pitää mahdollisimman pienessä tilassa. Esim. koirien kevythäkit ovat hyviä tähän tarkoitukseen. Tällöin kissaan on helpompi ottaa kontaktia eikä sitä tarvitse jahdata sylittelyharjoituksia varten. Kaikenlainen jahtaaminen on hyvin pelottavaa kissalle eikä se edistä kesytystä lainkaan. Kun kissa alkaa hieman jo luottamaan sinuun, voi sen päästää häkistä pois ja jatkaa harjoituksia häkin ulkopuolella. Häkki kannattaa kuitenkin jättää huoneeseen, sillä kissa usein pitää sitä turvapaikkanaan. Häkistä päästettäessä ei kissaa kuitenkaan kannata päästää vielä koko asuntoon. Iso tila voi pelottaa kissaa ja kesytystyö voi olla hetkessä heitetty hukkaan.

Hallan ensimmäinen päivä.

Halla jo rennompana, aamuhepulin kourissa.

Jos kissa on madotettu useaan kertaan, saanut perusrokotteen sekä sille tehosteen, voi toisia kissoja käyttää kesytystyössä hyväkseen. Muistathan kuitenkin, että kissoilla on todella paljon erilaisia tarttuvia sairauksia ja riskeeraat kissojen terveyden jokaisella yhdistämiskerralla.

Aatu, Terttu ja Aaro.

Kesy kissa näyttää todella hyvin mallia aremmalle lajikumppanilleen. Usein kissan ilmeessä ja koko kropassa näkyy selkeä muutos, kun se näkee toisen kissan. Arempi kissa näkee, kuinka kesympi kaveri tulee ihmisen luokse rapsuteltavaksi tai syliin ja näyttää muutenkin kaikin puolin luottavan ihmiseen. Tämä rohkaisee arempaa kissaa todella paljon ja käytöksessä voi näkyä todella nopeita muutoksia. Harkitsethan kuitenkin tarkkaan ennen, kuin yhdistät uuden kissan omaan laumaasi. Kissa olisi hyvä eristää muista ainakin kahden viikon ajaksi, jotta sen terveydentilaa voidaan seurata tarkemmin. Eristäminen antaa myös kissoille aikaa tutustua toisiinsa hajujen ja äänien perusteella, jolloin yhdistäminen ei ole niin stressaavaa niille.

Halla tutustumassa Kerttu-kaniin.

Yhteenvetona siis kissan kesytykseen tarvitaan itselle rauhallinen mieli, paljon herkkuja ja hyvää ruokaa, leluja, rauhaa ja rakkautta. Myös kissojen rauhoittaviin signaaleihin kannattaa tutustua etukäteen. Kesyttäminen vaatii todella paljon aikaa, useamman tunnin joka päivä, sekä todella pitkän pinnan. Kesyttäminen ei ole helppoa, mutta lopulta se on todella palkitsevaa.