sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tarhamatka Pärnuun ja Läänemaalle 19.8.2017

Lauantaiaamu valkeni puolipilvisenä, kun Annelin sininen ratsu karautti oveni eteen. Ajoimme Katajanokan terminaalille, jossa jäimme autojen lähtöselvityksen läheisyyteen odottamaan toista autollista matkaseuruettamme.

Matka lahden yli taittui Viking FSTR:n kyydissä, jossa onneksemme pääsimme autokannella eturiviin, joten pääsimme ensimmäisten joukossa poistumaan. Vaikka sekä Anneli että minä olemme käyneet tarhamatkoilla muutamia kertoja aiemminkin, oli loogista, että toinen autokunta kera kyydissä olleen matkanjohtajamme Roosan, ajoi edellämme. Roosan lisäksi johtoautossa olivat "tarhamatkaneitsyet" Kaisa, Minna K. ja kuski Mikko.

Matka Pärnuun sujui jouheasti ja perillä oltiin puolenpäivän aikaan. Pärnussa meidät vastaanotti Varjupaikade Mtü:n (Viron löytöeläintarhojen yhdistys) edustaja Mari Hagi. Pärnun tarhalla oli käyntihetkellä vain kuusi koiraa, mikä oli hämmästyttävä mutta iloinen yllätys. Kissoja oli selkeästi enemmän mutta silti yllättävän vähän: "vain" 40 kappaletta. Tuosta 40:stä puolet eli 20, oli kotiinlähtövalmiita, toisen puolikkaan koostuessa suurimmaksi osin alle luovutusiän (12 viikkoa) olevista kissanpennuista. Tarhalla olevista koirista on kauttamme kotia etsimässä komea Dinko-herra.

Nämä söpöläiset olivat vielä alle luovutusiän.

Tämä kaunokainen on omaa kotia vailla.
Hänelle oli jo oma koti löytynyt.

Pärnun tarhalta lähdettyämme kävimme syömässä eräässä rekkulaisten (ja monen muunkin) suosiossa olevassa ravintolassa Pärnussa. Koska Läänemaan tarha aukeaa lauantaisin klo 16 ja Pärnusta ajaa sinne alle puolessatoista tunnissa, oli meillä hyvin aikaa lepytellä kurnivia vatsojamme. Syötyämme lähdimme ajelemaan kohti Haapsalun kupeessa olevaa Läänemaan tarhaa. Saavuttuamme jouduimme tovin odottelemaan, mutta tuo ei meitä haitannut, sillä tarhan "vartijakissa" viihdytti meitä aidan toiselta puolen. Saimme myös ihailla viereisellä niityllä ruokailevia haikaroita.

Läänemaan tarhan "vahtikissa"
Kattohaikara

Läänemaan iloiset naiset saapuivat paikalle ja ryhtyivät esittelemään meille paikkoja. Tarhalla oli vierailumme aikana kaksi koiraa ja reilu 50 kissaa. Ensin käytiin katsomassa kotiinlähtövalmiiden kissojen tilat, jotka oli jaettu kahteen osaan. Molemmilla puolilla oli kivat ulkotilat, joihin kissat pääsivät vapaasti kulkemaan. Rakennuksen oikealla puolella majailivat aikuiset kissat. Sisään päästyämme meidät ympäröi lauma erikokoisia kehrääviä kissoja, osan porukasta katsellen meitä uteliaana omilta paikoiltaan. Tilat olivat todella siistit ja kissoilla oli runsaasti tasoja oleiluun. Koska tilat olivat kuitenkin kissoille eikä useammalle ihmiselle mitoitettu, siirtyi osa porukasta kotiaetsivien pentujen puolelle. Moni pennuista hieman hämmentyi, kun huoneeseen yht'äkkiä pölähti useampi ihminen, mutta hämmennys helpotti nopeasti ja kissanpennun luonnollinen uteliaisuus otti vallan. Pentuja oli monenvärisiä, osa hieman ujompia, mutta kaikki terveitä ja hyvinvoivan näköisiä.

Utelias nuuskuttelija.

Ilme oli hieman myrtsi, mutta kehräysääni paljasti totuuden.

Kotiaetsivä pentu. 
Pentujen ulkotarha.
Kissalan jälkeen käytiin koiratarhojen luona moikkaamassa tarhan kahta koiraa. Toinen koirista otti meidät iloisena vastaan toisen ollessa hyvin varautunut. Varuillaan oleva musta keskikokoinen koira, joka muistutti labradoria, oli tarhan työntekijöiden mukaan saanut kokea kovia edellisessä kodissaan. Tämän vuoksi luottamus ihmisiin oli hakusessa, muttei kuitenkaan kokonaan kadonnut. Työtä luottamuksen palauttamiseksi olisi kuitenkin tehtävä.

Tämä komistus tarvitsee lempeän ja johdonmukaisen omistajan.
Koirien jälkeen kävimme vielä toimistorakennuksessa, joka myöskin oli jaettu kahteen osaan. Vasemmalla puolella olivat tarhalle saapuneiden kissojen karanteenitilat, jossa jokaisella kissalle oli oma häkki. Karanteenitiloissa olivat sekä löydetyt että hoitoa tarvitsevat kissat. Varsinaisessa toimistotilassa oli myös kaksi karanteenihäkkiä. Ylemmässä oli emokissa pienten pentujen kanssa ja alemmassa muutaman viikon ikäiset orpopennut.

Karanteeniosaston asukki.

Toimistossa majailevat orpopennut.

Toimistossa majaileva emo pentuineen.
Tarhakatselmuksen jälkeen oli aika purkaa lahjoitukset. Lahjoitusten joukossa oli mm. kissanmaidonvastiketta, josta tarhan työntekijät olivat todella kiitollisia. Sitten olikin aika hypätä autoihin ja lähteä kotia kohti.

Matka Läänemaan tarhalta Tallinnaan sujui vilauksessa, vaikkakin ajallisesti siihen meni suurinpiirtein saman verran kuin Pärnusta Läänemaalle. On mielenkiintoista huomata, miten erilainen arkkitehtuuri ja värimaailma Virossa on, vaikka välimatka Suomen kanssa ei ole suuri. Satamassa oltiin hyvissä ajoin, joten ehdimme nauttia ilta-auringosta ja kaupasta hakemistamme eväistä ennen meidät kotiin kuljettavan katamaraanin saapumista. Kotimatkalla kauniin iltaruskon saatteessa mietittiin jo seuraavaa reissua 😊.

Kotia kohti.


1 kommentti: