torstai 8. toukokuuta 2014

Toivon tarina

Toivo syntyi muutama vuosi sitten perheen toivottuna lemmikkinä. Toivo kasvoi ja komistui, kunnes tuli noin puolen vuoden ikään ja nuoren miehen ”halut” heräsivät. Toivo alkoi liikkumaan laajemmalla alueella ja nuoren miehen tavoin hän ei käynyt kotonaan joka päivä.
Alussa perhe kyseli Toivon perään, mutta kuullessaan Toivon tappelevan kylän muiden jätkien kanssa ja aiheuttaneen hankaluuksia, perhe ajatteli, että kulkekoon. Tässä vaiheessa Toivolla oli jo useita jälkeläisiä.

Aina, kun Toivo saapui kotiin niin tottahan toki hänet sisälle otettiin…

Aikaa kului, jälkeläiset lisääntyi ja Toivonkin jälkeläisiä oli pienessä kylässä arviolta kymmeniä. Toivo sai pahennusta aikaan kyläläisten silmissä. Toivon reviiri laajeni ja tappelut lisääntyivät. Toivo oli naarmuilla, korvat ja silmät revitty. Toivo voi todella huonosti.

Sitten tulee kaikkien odottama suuri päivä! Toivo on loukussa, kilometrien päässä kotoaan. Pahennusta herättänyt Toivo! Hän tarvitsi eläinlääkärin hoitoa, koska oli niin huonossa kunnossa. Menimme omistajien luokse sanomaan: "tässä on teidän kissanne, se tarvitsee hoitoa ja suosittelemme, että samalla leikkautatte sen". Saimme todella tylyn vastauksen: "emme tahdo Toivoa enää, viekää pois se. Meillä on jo uusi kissanpentu".

Toivon tarina päättyi surullisesti, tai ehkäpä Toivon kannalta onnellisesti. Hän pääsi paremmille hiirestysmaille. Hänen vammansa olivat niin pahat, että eläinlääkäri katsoi parhaaksi lopettaa hänen kärsimyksensä.


 Kuvat eivät ole kyseisestä tapauksesta.



2 kommenttia:

  1. Toivottavasti PEHE joka toivo ressun aikoinaan otti" saa ansionsa mukaan tutaa jossain vaiheessa elämäänsä...ja suosittelen uusien eläinten pitoi kieltoo"siis ei mitään vastuun pitoo tollasilla eläimen hylkääjällä! En voi tajuta!

    VastaaPoista
  2. Olipa Toivon tarina surullinen. Valitettavan paljon näitäkin on. Mikähän siitä leikkauttamisesta tekee niin vaikeaa? Ei ole iso, eikä edes kallis operaatio ja parantaa kissan elämänlaatua todella paljon. Pistää vihaksi tuollainen vastuuttomuus.

    Kati

    VastaaPoista