Apukäsinä rekkuilemassa: Eläinlääkärissä 14 kissan kanssa

Aika kuluu kuin siivillä ja viime viikolla Juvan 11 pentua olivatkin jo kasvaneet niin isoiksi, että oli niiden vuoro lähteä elämänsä ensimmäiselle eläinlääkärireissulle. Ohjelmassa olivat terveystarkastukset ja ensimmäiset rokotukset niin pennuille kuin aiemmin rokottamattomille emoillekin. Kissakatraan kantaminen eläinlääkärille olisi ollut kotihoitaja Katjalle aika iso pala yksin purtavaksi, joten lähdin mukaan avuksi.

Kun avasin hoitohuoneen oven, vastassa olivat tuttuun tapaan joka puolella hyörivät pennut, niiden touhuja tarkkailevat emot ja kantokoppia kasaileva Katja. Eläinlääkäriaikaan oli enää reilu puoli tuntia, joten ryhdyimme heti tuumasta toimeen. Pennut olivat onneksi vielä niin kompaktin matkakokoisia, että niille riitti kaksi isoa koppaa; emoille varattiin omat yksiönsä. Pienoisten keräily sujui melko näppärästi, varsinkin kun osa oli jo itse kömpinyt bokseihin ja loputkin kerääntyneet ihmettelemään uusia ilmestyksiä. Emojen kanssa saatiinkin sitten vähän neuvotella. Miisu-mamma meni aika helposti omaan koppaansa ja Emulinkin metsästäminen sängyn alta sujui suhteellisen kivuttomasti, mutta Hille oli päättänyt, ettei lähde matkaan ja piiloutui kaapin alle. Jonkin aikaa konttailtuamme saimme kuitenkin sen pakotiet tukittua, rouvan kaiveltua esille ja sujautettua kantokoppaan. Ehdimme jo huokaista helpotuksesta, kun huomasimme, että yksi bokseista olikin taas tyhjä: Emuli oli onnistunut työntämään kopan kattoluukun auki ja pakenemaan takaisin sängyn alle! Hetken kuluttua Emulikin oli taas lähtövalmiina ja kattoluukku varmistettu vielä nippusiteellä.

Karkulainen Emuli ja nippusiteellä varmistettu kattoluukku

Haalasimme kantokopat autolle, sulloimme ne takapenkille ja jalkatiloihin ja matka kohti Animagi Karhupuistoa saattoi alkaa. Sää oli kaunis ja matkaan toi lisätunnelmaa erityisesti Miisu, joka protestoi outoa elämystä hassulla Aku Ankka -äänellään ja päästeli ilmaan kaasuyllätyksiä, jotka saivat erityisesti hajuille herkän Katjan kasvot vihertämään. Miisun kanssa kuoroon liittyi välillä pienempiäkin piipittäjiä mutta suurin osa pennuista tunsi olonsa turvalliseksi tuttujen veljien ja siskojen seurassa ja nukkui tai touhusi automatkan ajan. Perillä saimme ihanana yllätyksenä kantoapua ystävällisiltä ohikulkijoilta ja pääsimme kunnialla sisään. Seuraamme liittyi vielä kameroineen kuvaajamme Mia, jonka otoksia tämänkin tekstin yhteydessä on.

Vuoroaan odotteleva kissakasa

Odotushuoneen puolella jännittävästä matkasta väsähtäneet pennut vaipuivat rennosti uneen yksi kerrallaan ja tutkimukset ja rokotukset päästiin aloittamaan emoista. Ensimmäisenä vuorossa oli Miisu. Pullottavavatsaisen riutuneen näköisen emokissan maha oli ollut jatkuvasti löysällä ja suurena huolenaiheena olikin se, oliko Miisun koville joutunut elimistö enää edes korjattavissa. Miisu-mamma - niin kuin kaikki mukana olleet isot ja pienet kissat - käyttäytyi yllättävän nätisti osaavan eläinlääkäri Emmin käsittelyssä ja antoi katsoa kiltisti korvat ja hampaat, mitata lämmön ja ottaa vielä diabetesepäilyn vuoksi verinäytteenkin korvasta. Suureksi helpotukseksemme eläinlääkäri totesi, että Miisun kunto on niin hyvä, että voimme vielä jatkaa lääkitystä ja katsoa, miten tilanne etenee.

Hille jännän paikan edessä

Seuraavana vuorossa oli emoista kaikkein ihmisarin Hille, jonka tutkimusta ainakin itse jännitin kaikkein eniten. Vastaan tappelevan kissapaholaisen sijaan saimme kuitenkin kaivella kantokopasta jännityksestä ihan jalattomaksi lamaantuneen emoparan, jonka tutkiminen ja rokotus sujuivat suuremmitta ongelmitta. Pian Hille pääsikin takaisin boksiinsa etsiskelemään jalkoja alleen ja viimeisenä emoista pöydälle nostettiin Emuli. Eläinlääkärin tutkimuksen perusteella Emuli oli terve ja hyväkuntoinen - ja ehkä myös uudestaan pieniin päin! Herraseurassa se olisi siis liikkunut melkein heti edellisten pentujen syntymän jälkeen. Emulin vatsaa päätettiin ihmetellä ultran avulla toisella kertaa ja rokotus jätettiin tietysti raskausepäilyn vuoksi tällä erää antamatta.

"Sano: AAAAAA!"

Emojen jälkeen vuorossa olivat pennut. Tutkimuspöydälle nostetuissa kantokopissa kävi kuhina, kun torkkuvien pikkukissojen joukosta löytyi aina vähintään yksi, joka kävi herättelemässä itselleen painikavereita. Pennut ongittiin esiin yksi kerrallaan, katsottiin niiden silmät, korvat ja hampaat, tunnusteltiin imusolmukkeet, napa ja hännänalus ja lopuksi vielä rokotettiin. Lempeästi ja rauhallisesti toiminut eläinlääkäri ja pitelemisessä avustanut Katja hoitivat hommansa niin hyvin, että muutamaa vinkaisua lukuun ottamatta pennut eivät näyttäneet pistosta edes huomaavan eikä kukaan ollut jälkeenkään päin toimenpiteestä moksiskaan. Pentueen pienin raitapaita oli jopa tulossa takaisin uusintakierrokselle aina, kun kantokopan ovea raotettiin! Kaikki seitsemän komeaa poikaa ja neljä kaunista tyttöä todettiin terveiksi ja ne saivat mukaansa uudenkarheat rokotuskortit. Seuraavan kerran pennut pääsevät eläinlääkäriä tervehtimään noin kuukauden päästä, jolloin ne tehosterokotetaan, mikrosirutetaan ja steriloidaan tai kastroidaan.

Rokotuskorttia ihmettelemässä

Kun kaikki oli valmista, matka kohti kotia saattoi alkaa. Se sujui jo tutuissa merkeissä, joskin kissakuoron jäsenmäärä oli kasvanut useammalla, jo hieman nälästä kiukustuneella pennulla. Perillä, noin kolmen tunnin eläinlääkärireissun jälkeen, kantokopasta ruokakupeille ryntäsikin nälkäinen lauma, joka oli nyt ottanut tärkeän askeleen matkallaan uusiin koteihin.

Eläinlääkärilaskun loppusumma oli nelisensataa euroa ja senkin maksamisessa elintärkeitä ovat lahjoittajamme, joille kaunis kiitos avusta! Kissakesän kuumetessa pienikin apu on meille tärkeää, joten jos haluat liittyä kannatusjäseneksi tai tehdä lahjoituksen, ohjeet löytyvät täältä.