Hurja-Hertta

14.6. tulee jo vuosi siitä, kun Hurja-Hertta saapui yhdistyksen kotihoitopaikkaan! Hertta tuli hoitoon viiden pennun kanssa ja alun perin sen pitikin palautua kotiinsa pentujen hoidon jälkeen. Koti kuitenkin päätti lopulta luopua Hertasta kokonaan. Pentujen luovutusikä alkoi lähestyä heinäkuun lopussa ja Tuuri, Ventura, Pikku-Siili, Bliss ja Lycka saivatkin nopeasti omat kodit.

Hertan pentu Pikku-Siili.

Hertta oli itsekin vielä melko nuori pennut saadessaan. Se oli myös arka eikä ollut tainnut kunnolla tottua ihmisseuraan. Hertta jäikin vielä odottelemaan sitä hetkeä, että sen voisi hyvillä mielin luovuttaa uuteen kotiin. Maaliskuussa 2015 Hertta siirtyi
uuteen hoitopaikkaan ottamaan viimeiset harppaukset kesyyntymisessä. Hertalle oli kertynyt melko paljon ylipainoa, ja siitä tulikin kesytyksen lisäksi toinen projekti hoitajalle. Ylipaino on todella haitallista kissan terveydelle (mm. diabetes, nivelvaivat).

Hertan ensimmäisiä päiviä uudessa hoitopaikassa.

Hertalle otti muutto melko koville. Sitä jännitti uusi ympäristö todella paljon, eikä edes ruoka maistunut parina ensimmäisenä päivänä. Onneksi kolmantena hoitopäivänä Hertta alkoi syömään jo omatoimisesti. Märkäruuat sille eivät oikein maistuneet, mutta liha tuntui kelpaavan hyvin! Eipä siinä, tässä kohtaa Hertta siirtyikin raakaruualle! Sen lisäksi Hertta on saanut palkkioksi 3 kuivanappulaa päivässä. Kuivaruokaa ei sovi tarjota sen enempää korkean energiamäärän vuoksi. Ruokamäärät ovat siis suurennuslasin alla ja painoa seuraillaan säännöllisesti. Tällä hetkellä Hertta painaa 4,3 kg ja paino on pudonnut alkuperäisestä noin 500 g. Laihdutus tulee tehdä hiljalleen, jotta kissan elimistö pysyy mukana tässä muutoksessa. Hertta on todella pienikokoinen, töppöjalkainen tytöntylleröinen.

Herttaa ujostuttaa.

Hertta oli alunperinkin todella kiltiltä vaikuttava tyttö. Se on hyvin anteeksipyytävän oloinen ja koetti varsinkin alkuun olla todella huomaamaton. Sylissä pikkuneiti tärisi jännityksestä. Hiljalleen kuitenkin teimme tuttavuutta ja Herttakin alkoi rentoutua seurassa.

Pahvilaatikosta on turvallista tarkkailla ympäristöä.

Alussa Hertta aina käänsi päänsä pois, kun sitä rapsutti. Sinänsä rapsutukset tuntuivat ihan hyvältä, mutta Hertta ei vaan halunnut tietää, mistä se sellainen hyvä fiilis aiheutui! Leikkiäkään Hertta ei oikein uskaltanut: huiskat olivat jännittäviä, saati sitten huiskan toisessa päässä heiluva käsi! Hiljalleen Hertta kuitenkin rohkaistui ja alkoi kiinnostumaan myös leluista! Ensin uskallettiin jahdata raapimatolppaa pitkin kulkevaa huiskaa, sitten ottaa omia hepuleita erilaisten lelujen kanssa ja lopulta jo aamuisin odotettiin, että rapsutustuokio olisi ohi ja hoitaja alkaisi leikittämään!

Hertta pyydystää huiskaa.

Hissuksiin alkoi vaikuttaa siltä, että Hertasta tulisi vielä ihan sijoituskelpoinen yksilö. Se alkoi nauttia rapsutuksista enemmän ja enemmän eikä se ihmisen seura nyt ihan tylsää ollut muutenkaan. Olihan sillä aika usein sentään se huiska kädessä! Ja herkkujakin sai, jos oli tehty jotain jännää.

Näin rohkeasti kellahdetaan jo selälleen huiskan kanssa!

Edelleen Hertta on melko huomaamaton seuralainen. Valitettavasti se joutuu asumaan eristyksessä makuuhuoneessa, sillä se ei tule hoitajan toisen kollipojan kanssa toimeen. Pomottava kolli oli melko järkyttävä kokemus herkälle Hertalle. Edellisessä hoitopaikassa Hertta on kuitenkin tullut hyvin kissojen kanssa toimeen, joten reipas, erityisen kiltti kissakaveri olisi sille varmasti mukavaa seuraa.

Hertta syömässä liha-annostaan.

Tällä hetkellä Hertta on siinä vaiheessa, että aamuisin se odottelee rauhassa hoitajan heräämistä. Sitten vietetäänkin yhteinen rapsutushetki, jolloin Hertta kehrää hiljaa, leipoo ja nautiskelee huomiosta. Yleensä Hertta tarjoaa ensimmäisenä otsaansa rapsutettavaksi ja tuleekin kättä kohti kupoli edellä! Myös kaulalla on hyviä rapsutuspisteitä. Ja leuassa! Eikä se hännäntyvestä rapsuttelukaan yhtään hullummalta tunnu. Sen jälkeen vietetäänkin leikkihetkeä! Hertta tykkää jahdata huiskaa, joka liikkuu sängyllä olevan pyyhkeen alla. Nykyään uskalletaan välillä jo oikein ottaa vähän juoksuaskelia huiskan perässä! Sitten onkin ruoka-aika. Silloin Hertta voi tulla ovelle vastaan häntä pystyssä ruokaa odottaen! Ja hyvin sille liha tuntuu maistuvankin! Ei se mikään ahmatti silti ole, välillä jää kippoon ruokaa odottelemaan myöhemmäksi. Kyllä kippo silti yleensä tyhjenee ennen seuraavaa ruokahetkeä.

Hertta tykkää nukkua pää tyynyllä.

Välillä Herttaa vielä jännittävät jotkut tilanteet ja se saattaa kipaista vähän sivummalle seuraamaan, mitä on tapahtumassa. Mutta nämäkin hetket vähenevät päivä päivältä. Nyt kolmen kuukauden hoitojakson jälkeen olemme jo melkoisen hyvää pataa Hertan kanssa ja hoitajan sydän on kyllä täysin sulanut tälle neidolle! Enää pitäisi löytyä se oma koti ja palvelijat, joiden sydämen Hertta voisi sulattaa myös!

Hertan kodinetsintäsivu löytyy täältä.