perjantai 22. elokuuta 2014

"Viisikko" osa kaksi

Wii ja Xbox
Alkuhässäkän ja hoitojen jälkeen ajattelin, että nyt päästään nauttimaan ihanasta pentuajasta ja leikittämään suloisia karvapalleroita. Ihan ei mennyt taas niin kuin suunnitelmissa, kun pentujen ripuli paheni ja sitä mukaa painot lähtivät laskuun. Pennuissa näytti kiertävän jonkinlainen vatsapöpö: yksitellen ne oksensivat kerran pari ja romahtivat kunnoltaan huolestuttavasti. Tehotoimet oli otettava käyttöön.

Pentuja nesteytettiin nahan alle, koska ripuli kuivatti tehokkaasti niiden pieniä elimistöjä. Nesteytys on homma, jota ihan jokaisessa kotihoitopaikassa ei tarvitse osata eikä pystyä suorittamaan. Tähän hommaan saa aina yhdistykseltä apuja, jos kissanpennut tarvitsevat tehohoitoa. Tärkeintä on ilmoittaa kunnon huononemisesta heti, koska pienet pennut eivät kauan selviä ja luonnossa ne olisivat jo menehtyneet.


Ja ihan kuin tässä ei olisi yhdelle pentueelle ollut jo ihan riittävästi rasitetta, yksi pennuista sai pahan allergisen reaktion eikä vieläkään ole tarkkaa tietoa, mistä tämä tuli. Suurin epäily on, että hoitohuoneeseen oli päässyt amppari, pistänyt pentua ja joutunut sitten itse sisarusten uhriksi. Ensin pennun toinen silmä turposi hyvin nopeaan tahtiin, kymmenen minuutin jälkeen alkoi turvota koko poski eikä montakaan minuuttia mennyt, kun koko naama oli turvoksissa. Pikainen puhelu eläinsairaalaan ja yhteistyöeläinlääkärillemme ja ohjeeksi kyytabletin murunen - sitten ei auttanut kuin toivoa parasta!
Vita ja pelottava allerginen reaktio

Pentu alkoi toipua; voimia tämä kohtaus vei mutta siitä selvittiin onneksi. Seuraavana päivänä tyttönen oli jo täysin kunnossa. Kotihoitajana toimimisessa maaseudulla, jossa ei ole lähellä eläinlääkäreitä saatika eläinsairaalaa, on omat riskinsä aina hätätapauksissa. Ihan samoin on hoitopaikan omien kissojen kohdalla: jos hätä tulee, paljoakaan ei ole tehtävissä, jos oma osaaminen ei riitä.

Pentuja nesteytettiin, ruiskuruokittiin, lääkittiin. Tämä on kova homma ja melkein kokopäivätyötä, joten kotihoitajan oma elämäntilanne vaikuttaa myös hoidokkeihin, joita hoitajalle annetaan. Minä olen toistaiseksi kotona, joten pennuille oli hyvin aikaa ja sitä ne sitten tarvitsivatkin, kun kunto romahti. Tätä vastaan taisteltiin eivätkä olot tuntuneet kohenevan, joten pennut päätettiin siirtää pääkaupunkiseudulle toiseen osaavaan kotihoitopaikkaan lähemmäs yhteistyöeläinlääkäriä.

Pennut olivat luonani hyvin lyhyen ajan, mutta aina niihin ehtii kiintyä ja haikeus valtasi mielen pentujen siirtyessä toiseen paikkaan. Nimet ehtivät kuitenkin jo muotoutua: iso valkoinen poika sai nimekseen Gameboy, toisen pojan ADHD-lempinimi vaihtui Pleikkariksi, kolmas poika on nyt Xbox [äkspoks], koska kaikkeen tämän suusta vastaus oli murinaa ja pikkumies oli Äksypoksu työnimeltään. Pieni musta tyttö on Vita ja kehrääväinen värikäs tyttö Wii.
Xbox, Vita, Pleikkari ja Gameboy

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Elomessut Hämeenlinnassa

Rekku Rescueta voi edustaa erilaisissa tapahtumissa. Täällä Hämeessä meitä on pieni, mutta pätevä joukko ja yritämmekin mennä mukaan tapahtumiin. Hämeenlinnassa järjestetään joka vuosi Elomessut, joissa kojuja ja myyjiä on mukana joka lähtöön. Tänä vuonna ajankohta oli 9.-10.8. Myös eläinsuojeluyhdistykset mahtuvat isoille messuille ja meillä olikin kiva paikka teltallemme rannassa.

Lauantaina oli mukana messuilla myös edustuskoira Bella. Allekirjoittanut oli paikalla vain sunnuntaina, joten kuvia ei Bellasta ole. Joka tapauksessa hyvin oli lauantai edustettu ja myytävää jäi vielä sunnuntaille. Arpoja myytiin paljon ja meillähän aina joka toinen arpa voittaa. Myyntipöytä myös notkui toinen toistaan upeampia tuotteita ja laitankin tähän vähän niitä näytille.
Tuotteita notkuva pöytä

Suosittuja kuljetusboksin alusia

Sytykeruusuja ja uutuutena varrellinen ruusu

Edullisesti upeita korviksia ja koruja


Viikonloppu oli kiireinen, mutta varmasti meille kaikille kuitenkin mieltälämmittävä tapahtuma, jolla saatiin kerättyä paljon varoja jälleen yhdistyksemme kodittomille eläimille ja eläinsuojelutyöhön. Kissakesä on edelleen kuuma. Vaikka ilmat messujen jälkeen alkoikin viiletä, kissoja on yhdistyksellä kotihoidossa tälläkin hetkellä yli 60 ja varoja tarvitaan runsaasti kaikkien hoitoon.

Viikonlopun saldo oli 1076,05 €!


maanantai 18. elokuuta 2014

Valokuvakisa, voittajan äänestys

Valokuvakisaan tuli oikein mukavasti osallistujia ja nyt onkin vuoro äänestää paras kesäkuva. Valitse mieleisesi kuva, ja äänestä sitä lomakkeella postauksen lopussa. Nyt äänestetään pelkillä numeroilla, koska kuvien liitteenä oli vaihdellen kuvattavan kohteen ja kuvaajan nimi, joten ne oli parasta jättää pois. Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi. Äänestää voit aina elokuun loppuun asti, ja voittaja julkaistaan sen jälkeen blogissa. Onnea kaikille äänestykseen!

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6

Kuva 7

Kuva 8

Kuva 9

Kuva 10

Kuva 11

Kuva 12

Kuva 13

Kuva 14

Kuva 15

Kuva 16

Kuv 17

Kuva 18
Kuva 19


torstai 14. elokuuta 2014

Kummikissa Urkki

Talvisena sunnuntaipäivänä meille saapui kotihoitoon kissaherra Urkki. Hän oli ensimmäinen hoitokissani, joten olin innoissani ja tietenkin myös jännitin, miten kaikki menee. No, hyvin meni, kuten aika pian kävi ilmi. Urkki kun oli oikea herraskatti. Hän oli hieman resuinen ja likainen saapuessaan, mutta aivan ihana ja rauhallinen kissa.

Urkki oli löytynyt Sastamalasta ja kukaan ei ollut kaivannut häntä takaisin, joten hän siirtyi Rekku Rescue ry:n hoiviin. Se olikin onnenpotku Urkille, koska hänen hampaansa olivat vaurioituneet pahasti ja ne oli korjattava pian. Katkennut mätä kulmahammas poistettiinkin pikimmiten ja leukahampaita myös useita. Urkista tehtiin yhdistyksen kummikissa ja näin hoitoja saatiin maksettua ihmisten lahjoittamilla varoilla: Urkista saatiin terve uuden kodin etsijä. Kiitos lahjoittajille!


Aluksi Urkkia oli lääkittävä kolme kertaa päivässä, mutta hän suhtautui tähän melko tyynesti ja söi lääkkeensä kiltisti ruuan kanssa. Myös suoraan suuhun ruiskuttettavat lääkkeet sain annettua hyvin.

Urkki oli aluksi kuitenkin melko varautunut uudessa ja vieraassa paikassa ja meni ruokailujen, lääkitysten ja silitysten jälkeen sohvan tai sängyn alle tarkkailemaan tilannetta. Pian hän kuitenkin rohkaistui ja varsinkin lääkekuurien loputtua Urkki alkoi viettää aikaansa näkyvillä. Eräänä yönä sitten huomasin, että jalkani osui johonkin karvaiseen – Urkki oli siirtynyt vähin äänin unikaveriksi! Siitä paikasta hän ei sitten enää luopunutkaan, vaan siirtyi yhä keskemmälle ja lopulta kylkeen kiinni.

Kyselyitä ei alkanut heti satelemaan, joten saimme viettää rauhassa aikaa Urkin kanssa. Aluksi häntä ei kiinnostanut leikkiä, koska ulkona itse saalistanut kissa ei monesti heti osaa tätä taitoa. Pikkuhiljaa vaistot veivät kuitenkin voiton ja oikeiden saaliiden puutteessa Urkki alkoi metsästää leluhiiriä. Muutenkin sisäkissan olemus vahvistui ja Urkki halusi olla rapsutusetäisyydellä mahdollisimman paljon. Välillä Urkki istui hoitajan sylissä katselemassa ikkunasta maailman menoa. Elämä Urkin kanssa oli leppoisaa ja mukavaa, sillä tämä herra ei liikoja hötkyile.

Eräänä elokuisena päivänä sähköpostissa odotti viesti: eräs perhe oli kiinnostunut Urkista! Tämä kysely vaikutti oikein hyvältä. Perhe saapui katsomaan Urkkia ja positiivinen päätös syntyi pian. Meni pari päivää ja mustavalkoinen hoitoukkomme oli lähtenyt uuteen omaan kotiinsa. Urkin luovuttaminen oli haikeaa, koska hän oli viettänyt puoli vuotta kanssamme. Mutta onnistumisen tunne ja ilo uudesta hyvästä kodista oli vahvempi.




maanantai 11. elokuuta 2014

Pinupia, kissankarvoja ja hännänhuiskutuksia

En epäröinyt hetkeäkään, kun minut pyydettiin valokuvaajaksi Pinup-henkiselle eläinkalenterille. Ilolla otin vastaan kuvauskeikan, joka taatusti olisi erilainen kuin mitkään aiemmat kuvaukseni, joita harrastusmielessä olen tehnyt. Ja se, että pääsin kuvaamaan hyväntekeväisyyskalenteria hätää kärsivien eläinten hyväksi oli erittäin hyvä syy viettää kaksi kesälomapäivää kuvaushommissa. 


Kuvaukset olivat helteisen heinäkuun lauantaina ja sunnuntaina, onneksi kuitenkin sisätiloissa. Meikkaaja, kampaaja, stailaaja ja assistentti tekivät mahtavaa työtä ja kuvattavat - niin tytöt kuin koirat ja kissatkin - olivat upean näköisiä. Irtoripsiä, piikkikorkokenkiä, korkkiruuvikiharoita ja kellohelmoja. Ja tietenkin ilmassa leijailevia kissankarvoja, koiran kuolaa mekolla ja paljon herkkupaloja, joilla motivoida kissat ja koirat olemaan hetki paikoillaan. 


Ja juuri kun on kaikki kohdallaan ja olen painamassa kameran laukaisinta - pakenee kissa sohvan alle. Ehkä haasteellisin mutta myös antoisin kuvaushomma ikinä! Mutta en voi kuin ihailla Rekku Rescuen porukkaa siitä valtavasta työstä, jonka he tekevät eläinten hyväksi. Kuinka paljon aikaa ja vaivaa he laittavat auttaakseen kodittomia tai huonoissa oloissa olevia eläimiä. Toivottavasti Pinup-kalenterin avulla he saavat lisää varoja ja näkyvyyttä tärkeälle työlleen. Oli ilo olla apuna näille ihanille ihmisille ja oih, niin suloisille koirille ja kissoille!




Vieraskynäilijänä 
Tiuku Pennola
tiukupennola@hotmail.com 

perjantai 8. elokuuta 2014

Kotihoitaja kertoo "Viisikosta"

Enid Blytonilta en ottanut nimeä, vaan nimitys tälle kissajoukkiolle lähti siitä, että heitä saapui meille viisi kappaletta. Mietin kyllä nimen vaihtoa, mutta Viisikko on selkeä. Näin itse erotan eri porukat, jotka ovat olleet luonani hoidossa. Viisikko matkasi pääkaupunkiseudulta Lahden kautta meille Lammille. Kotoisin he ovat Juvalta, eli hyvin pitkän matkan päässä synnyinkodostaan ovat kissalapset nyt.

Matkalaiset olivat aluksi hyvin väsyneitä ja näillä hellelukemilla oli myös ruokahalu kadonnut. Pikkuiset olivat aika likaisia, parilla silmätulehdusta, ripulia. Sähinää ja puhinaa kuului parilta pennulta. Hampaitakin ehdittiin kokeilla. Tällainen perusjoukkio luontoon syntyneitä pentuja. Ensimmäisen illan ohjelma oli nesteyttää kaksi pienintä ja voipuneinta reppanaa, jotta jaksavat aloittaa paremman elämän ihmisen huomassa. Kun piikki osui pienen velton kissalapsen kankkuun, ei ollut enää tietoakaan uupumuksesta vaan hampaat iskettiin hoitajaan kiinni! Ja ei se ollut lainkaan paha asia, se oli hyvä, että pienellä on vielä virtaa ja voimaa. Pennut saivat jatkaa häkkielämää vielä yhden yön, olivathan ne aluksi karanteenissa viisi päivää, jolloin aloitettiin giardiahäätö.

Ensimmäisen aamun toimiin kuului häkin putsaus, sillä pienet kissalapset osaavat olla aika sotkevaa sakkia ja pentujen oma puhtaanapito helpottaa myös, kun reviiriä tulee lisää. Häkissä käytän kertakäyttöluonteisiksi leikattuja peiton palasia, jotka imevät itseensä kuitenkin vähän jopa nestettä. Vahinkoja sattuu joko pennuille tai vesikupille, se on aika yleistä. Ruokaa ja hiekkaakin on usein pitkin häkkiä, joten kätevintä on käyttää kertakäyttöisiä alusia ja hiekkistä, jotka saa kaikki kääriä nyytiksi ja heittää suoraan pois. Tämä on tärkeää myös hygienian kannalta, koska kaikkien pöpöjen ja loisten tuhoaminen voi olla välillä haastavaa. Tokihan se onnistuu, mutta vie lisäaikaa ja energiaa, joita pennut tarvitsevat osakseen alussa paljon. Kun ympäristö on puhdas, alkoi operaatio kissojen puhdistaminen, eli kylvetys. Tämä ei ole kuitenkaan rutiininomaista, vaan tarvittaessa kylvetän kissoja, jos ne ovat pahasti sotkussa eikä pienimmät aina oikein vielä osaa itse huoltaa turkkiaan.
Kylpy ei ihan kaikille ollut mieleen, tuskin kenellekkään erityisesti, mutta osa porukasta osasi silti ottaa iisisti vastaan kaiken mitä tuleman piti. Tärkeintä on kissan ruumiinlämpöinen vesi, eli n. 38-38.5 astetta. Kokemuksesta voin kertoa, että veden lämpötilalla on merkitystä. Kynsienleikkuu unohtui hoitaa ensin, se on hyvinkin suositeltava järjestys. Takapuolet piti pestä oikein erityisen hyvin, koska kissat olivat uusia ja vieraita vielä, enkä oikein tiennyt osaavatko jo kuinka hyvin hoitaa itseään. Tämä on hyvin tärkeä osa giardiahäätöä, jos ulostetta jää turkkiin/tassuihin/takapuoleen, giardia-alkuloinen voi tarttua aina uudelleen. Kylvyn jälkeen karvalapset saavat kuivahtaa yhdessä kasassa vielä kuljetusboksissa ja pääsevät sitten valloittamaan kissahuonetta!

Tarjolla on herkkuja notkuvat ruokatarjottimet ja onneksi ruokahalu oli pennuille tullut takaisin. Kotihoitajilta toivotaan, että voitaisiin itse huolehtia kissojen ruoista ja hiekasta, tietenkin eläinlääkäri- ja lääkekulut maksaa yhdistys. Yhdistys kuitenkin avustaa pentujen ruokakuluissa tarvittaessa, koska ruokaa kuluu ja yksi pentue tuo melkoisen loven lompakkoon. Siitä ei siis hyvä kotihoitopaikka jää kiinni.
Suosittelen itse Zooplus-verkkokauppaa, tilaan sieltä omien kissojeni ruoat ja tarvikkeet ja samoin yhdistys. Koska minulla on huollettavana monta omaa kissaa, toivoin, että saisin ruokaa kissojen mukana, lahjoitan sitä aikaa ja osaamista omalta puoleltani. Zooplus toimittaa paketit kotiovelle, joten sieltä on näppärä tilata painavatkin tarvikkeet ja edullisilla säästöhinnoilla paljon ruokaa kerralla. Blogin oikeasta laidasta löydät linkin Zooplussan sivuille ja sen linkin kautta tehdyistä ostoksista loppusummasta lahjoitetaan osa Rekku Rescuelle. Sama linkki löytyy myös kotisivujemme etusivulta. Tässä siis täytetty ruokakaappi hoidokeille:

Kun pennut sitten syövät hyvin tai välillä ovat syömättä, on tärkeää pysyä perässä mihin suuntaan painokehitys menee. Punnitseminen tapahtuu aluksi aamuin illoin, etenkin pienimpien pentujen kanssa. Sitten verrataan aamupainoja keskenään ja iltapainoja erikseen. Tässä pikkuneiti istuukin kiltisti vaa'assa punnituksella hyvin avuliaasti:
Tällaista leppoisaa menoa on mukava seurata ja kuinka pennut kasvavat ja kehittyvät. Ja mikä tärkeintä, oppivat luottamaan ja kiintymään ihmiseen. Välillä kesytystyö luonnosta kiinniotetuilta pennuilta vie paljon aikaa ja aina se ei ole edes mahdollista. Mitä nuorempana pentu saadaan ihmisen hoiviin, aina paremmat mahdollisuudet sillä on, fyysisesti ja henkisesti.
Pentujen elämää voit seurata myös Facebookissa. Myöhemmin nämä pennut matkaavat takaisin pääkaupunkiseudulle tärkeisiin eläinlääkärin toimenpiteisiin, jonka jälkeen ne pääsevät sivuille kotia etsimään.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Valokuvakisa

Blogissamme pyörähtää käyntiin lemmikkien valokuvakisa. Kilpailu on leikkimielinen ja tarkoitettu kaikille harrastajille aloittelijoista ammattilaisiin. Pääosassa kisassa ovat lemmikit ja aiheena on kesä. Kuvaa siis lemmikkisi kesäisissä tunnelmissa tai maisemissa, tarkemmin ei ole rajattu millainen kuvan tulee olla. Ainoa vaatimus on vähimmäiskoko, 600 pikseliä leveä. Kuvat voivat olla tätä suurempia, mutta sitä pienempiä emme kilpailuun ota mukaan. Lähettämällä kuvan kilpailuumme, annat käyttöoikeuden kuvan julkaisuun blogissa äänestystä varten. Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa, aina sunnuntaihin 17.8 asti. Voittaja ratkaistaan äänestämällä ja voittajalle lähetetään Rekku-aiheinen palkinto sen mukaan, onko kuvan aiheena kissa/koira/molemmat/muu eläin.




Kuvat osoitteeseen rekkublogi@gmail.com.
Saat vahvistusviestin hyväksytystä osallistumisesta.
Yksi kuva/osallistuja.
Liitä mukaan yhteystietosi sähköpostiosoitteineen ja nimimerkki/oma nimesi jonka voi julkaista kuvan yhteydessä.
Kuvan kokovaatimus vähintään 600 pikseliä leveä.
Voittajan äänestys blogissa ajalla 18.-31.8.