Pellonperän Nimismies Nukka Puustinen

”Meille tulee neljäs kissa ja sen on oltava punainen kolli ja sylikissa!” Kutakuinkin näillä, ehkä hieman epärealistisillakin sanoilla kerroin aviomiehelleni, että haluaisin perheeseemme vielä yhden kissan. Värillähän ei oikeasti ollut väliä, mutta jotenkin tuo punainen sävy miellytti silmää. Ennestäänhän meillä oli jo kolme leikattua kissaa, kaksi naarasta ja yksi kolli. Jotenkin kollimme Nuhru kaipaili painikaveria ja oli välillä pikkukissamme Misakin kimpussa, joten aviomieheltäni siunauksen saatuani, aloin seurailla Rekku Rescuen kotia etsiviä kissoja. Minulle oli itsestään selvää, että annamme kodin jollekin kodittomalle kissalle, joten Rekut oli helppo valinta lähteä etsimään uutta perheenjäsentä. Elimme 2012 vuoden syksyä. Kovin kauan siinä ei mennyt, kun sivuille tuli ihana, puolipitkäkarvainen, ja aivan toivettani vastaava punainen kollikissa, joka etsi kotia Virossa Valgan löytöeläintarhalla. Ajattelin, että siinpä on komistus ja mietiskelin muutaman päivän asiaa. Näytin aviomiehelleni sitten kuvan ja luonnearvion Nukasta ja päätin laittaa tiedustelun kissasta. Aikamme kissavaraajan kanssa keskusteltuamme, tulimme siihen tulokseen, että Nukka voisi olla perheeseemme sopiva lisä. Siispä Nukka laitettiin varatuksi meille!

Nukka ja Rekkujen kuuluisa minttupallo!

Itsenäisyyspäivän tienoilla oli sovittu treffit Suomen puolella huoltsikalle, jossa pitkän matkan Virosta matkustanut kolli luovutettiin meille. Nukalla oli mukanaan passi ja sille oli tehty eläinlääkärin tarkastus. Se oli madotettu ja rokotettu, sekä myös leikattu Virossa valmiiksi, joten näistä toimenpiteistä meidän ei tarvinnut huolehtia. Pidin itse tärkeänä, että Nukka oli jo valmiiksi leikattu, se tuntui omaa arkea helpottavalta asialta. Olimme maksaneet Nukasta kulukorvauksen etukäteen Rekkujen tilille ja näytimme varaajalle kuitin. Nukka vaihtoi kuljetusboksia auton takapenkillä, ovien ollessa suljettuna, jottei se pääsisi livahtamaan omille teilleen heti kättelyssä. Boksista meitä napitti äänensä käheäksi maukunut kollipoika. Ensimmäinen ajatus oli, onpa se pörheä ja pieni!

Olimme varautuneet uuden kissan tuloon laittamalla yhden huoneen Nukalle valmiiksi. Siellä oli hiekkalaatikko ja olimme ostaneet Feliway haihduttimen, joka sisältää kissan naamaferomonia ja täten rauhoittaa kissaa. Haihdutin oli ollut seinässä jo päivän, jotta tuoksu olisi levinnyt huoneeseen valmiiksi. Vein viherkasvit ja muut kissaa mahdollisesti kiinnostavat esineet pois ja levittelin uudet lelut lattialle.

Kissalle suositeltiin muutaman viikon karanteenia muista eläimistä, jotta nähtäisiin mikäli matkustuksen aiheuttama stressi saisi pintaan jonkun piilevän sairauden. Näinkin voi joskus kuulemma käydä. Kun otimme Nukan ulos boksista, se aloitti heti valtavan kehräyksen ja tuli puskemaan meitä täysin luottavaisena ja ihmisystävällisenä. Nukalla oli myös hirveä nälkä ja tietysti hätä myös hiekkalaatikolle.

Nukka majaili huoneessaan viikon verran ja kävimme pitämässä sille seuraa. Kun kävin makaamaan sohvalle, Nukka kiipesi mahani päälle kehräämään ja otimme torkut yhdessä. Nukassa alkoi näkyä levottomuuden merkkejä ja sitä kovasti kiinnosti huoneen ulkopuolinen elämä ja toiset kissat. Se ei voinut ymmärtää, miksi sitä ei päästetty huoneesta pois koko asuntoon! Pikkuhiljaa uskalsimme sitten alkaa totuttaa Nukkaa muihin kissoihin.

Nukalla on kissanpäivät joka päivä!

Nukka oli alusta asti todella rohkea, ehkä vähän tyhmänrohkeakin ja meni kuono edellä kohti muita kissoja. Alkuun se sai sähisevän vastalauseen muilta kissoilta ja tassujen huitaisuja nenälle. Ensimmäisenä kissoistamme Nuhru- kolli hyväksyi uuden tulokkaan laumaan. Pikkuhiljaa yhteiselo alkoi sujua muidenkin kanssa. Nukan laumaan tuleminen kuitenkin muutti myös kissojen välisiä suhteita. Ne tulevat toimeen, mutta eteenkin alkuaikoina Nukalla ja vanhimmalla naaraskissallamme Nekolla, oli kärhämää keskenään. Minusta tuntui, että vanhempi kissa ei jaksanut nuoren kissan intoa ja jahtailua. Välillä tuli sähinää ja murinaa. Totesin, että laumamme kissaluku on nyt täynnä, sillä vanhemmat kissat eivät ehkä hyväksyisi enää nuorta, energista pentua laumaan. Neljä kissaa on tuntunut sopivalta määrältä ja ajan kanssa kissojen väliset suhteet on tasoittuneet.

Nukka Puustinen!

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitellusti, sillä kohtapuoliin kotiutumisen jälkeen, Nukka alkoi pissailla ohi hiekkalaatikon eri paikkoihin. Olohuoneen nurkkaan, makuuhuoneen ikkunan alle, eteiseen... Minä tietysti huolestuin heti käytöksestä ja mietin olisiko sillä pissatulehdus. Lisäsin hiekkalaatikoiden määrää, siivosin pissat aina vahvalla pesuaineella ja etikalla, jotta haju ei houkuttaisi Nukkaa pissimään uudelleen samaan paikkaan. Oman jaksamisen kannalta suljimme myös makuuhuoneen kissoilta, jotta emme joka aamu heräisi ääneen, joka tulee pissaa peittelevän kissan tassuista... Veimme kissaa pariin otteeseen eläinlääkäriin ja se saikin antibioottikuurin, joka ei auttanut pissailuun. Lopulta valitsin hintavamman eläinlääkärin, jossa otettiin Nukalta rauhoituksessa pissanäyte suoraan rakosta ja siitä tehtiin viljely. Tulehdusta ei ollut! Pissailu siis johtui muutoksen aiheuttamasta stressistä, eikä asialle voinut tehdä muuta kuin koettaa lievittää stressiä. Jatkoimme useilla hiekkalaatikoilla, joihin ostimme erilaisia hiekkoja, jotta hiekkalaatikon sisältö olisi varmasti sopivaa ja miellyttävää Nukalle. Huomioimme sitä ja rapsuttelimme, pidimme seuraa. Feliway haihdutin oli edelleen seinässä ja ravintoon tuli lisäksi Cystaid- tabletit, jotka vahvistavat virtsarakon seinämää ja ovat tukihoitona pissavaivoista kärsivillä kissoilla. Pikkuhiljaa ja ajan kanssa pissailu jäi pois, mutta edelleen Nukka on herkkä muutoksille ja stressille. Silloin voi ilmestyä pissa ohi hiekkalaatikon, jos joku tuttu ja turvallinen asia muuttuu.

Ennen kuin Nukka meille kotiutui, mietin mitenköhän uusi kissa sopeutuu raakaruokintaan ja entä jos se on nirso. Huoleni osoittautuivat täysin turhiksi, sillä Nukka oli ja on edelleen varsinainen suursyömäri. Sille upposivat heti alusta niin kanan siivet kuin palalihatkin. Minkään ruoan kanssa ei ole ollut ongelmia! Nukalle maistuu ruoka jopa siinä määrin, että on vahdittava, ettei se livahda toisten kissojen kupeille syömään. Ruokailutavoissa näkyy kenties Nukan entinen elämä kadulla tai ehkä muutoin nälkäisenä, sen taustoistahan emme tiedä tarkemmin. Alkuun se oli ihan hurjana ruoan perään ja ahmi ruokansa salamannopeasti lautaselta aivan kuin peläten, että joku muu tulee viemään ruoan sen nenän edestä. Se hyppi monta kertaa pöydälle ruoan laittamisen aikana, eikä tahtonut millään odottaa omaa annostaan. Se kävi varastamassa jopa leivätkin leipäpussista! Pikkuhiljaa luottamus on lisääntynyt siihen, että ruokaa saa joka päivä ja vieläpä monta kertaakin! Silti hotkiminen on jäänyt sille tavaksi, mutta meillä siitä ei ole ollut varsinaisesti haittaa.

Nukka ja Neko.

Kuin ihmeen kaupalla tuo toiveeni sylissä hurisevasta punaisesta kollikissasta toteutui. Nukka nimittäin on varsinainen sylikissa ja rakastaa makoilla omistajan rinnan päällä sohvalla. Sen saa ottaa syliin ja se menee vieraidenkin ihmisten syliin arkailematta. Nukka rakastaa pehmopalloja, joita se varsinkin alkuaikoina nouti kuin koira monta kertaa peräkkäin tuoden ne aina takaisin. Kaikenlaiset huiskut, hiiret ja narut ovat Nukan suosikkileluja. Se ulkoilee tarhassa muiden kissojen kanssa ja usein Misaki ja Nukka nukkuvat sohvan selkänojalla niin, että Misakin peppu on Nukan tyynynä.

Nukka on valloittava persoona ja aivan omaa laatuaan. Saimme Rekkujen kautta ihanan lisän perheeseemme, emmekä ole katuneet päätöstämme ottaa rescuekissa. Kiitos Rekku Rescue!