Kevään kissat

Hei, olen Tuulia, ja toimin kissojen kotihoitajana yhdistyksessä. Aloitin kotihoitajatoiminnan noin puolitoista vuotta sitten ystäväni innoittamana. Minulle on sattunut sekä niin sanottuja helppoja hoitolaisia, että hieman vaikeampia tapauksia. Tänä keväänä luokseni saapui kotihoitoon vaativampi pentue, jonka aikana opin yhtä sun toista kissojen sairauksista ja kuinka kotihoitaja voi edistää kissojen paranemista niistä ja osaltaan myös ennaltaehkäistä uusien sairauksien leviämistä.

Einari jodlaa.

Severi, Vihtoriina, Pastori, Einari, Sakari ja Karmiina saapuivat luokseni tammikuun alussa pian sen jälkeen, kun kaikki edellisen hoitopentueen jäsenet olivat päässeet jouluksi kotiin. Ne ovat peräisin isosta kissapopulaatiosta, jossa sisäsiittoisuus, huono hygienia ja väärä ravinto olivat jo etukäteen antanut näille pikkuisille huonot lähtökohdat elämään. Näistä elämän alkutaipaleen ongelmista huolimatta pennut olivat reippaita. Turkkien huono kunto, flunssa ja tulehtuneet silmät kuitenkin paljastivat, että poppoolla olisi edessä joitakin lääkekuureja ja muuta tukihoitoa ennen, kuin ne olisivat valmiita leikattavaksi ja kodin etsintään. Kaikilla pennuilla oli korvapunkki ja väiveitä, jotka karkoitettiin ulkoloishäädöllä, tavallisten madotusten lisäksi.

Pastorin tulehtuneet silmät.

Pastori.

Severi ja Vihtoriina olivat suloiset sadepilvenharmaat pennut ja erityisesti Vihtoriinalla oli paljon asiaa. Sitä piti myös opettaa syömään itse ruiskuruokinnan lisäksi ja se oli todella luiseva. Pastori oli myöskin reipas pikkuinen kovasta silmätulehduksesta huolimatta. Sakari ja Karmiina olivat melko arkoja, mutta eivät niin arkoja kuin pikkuinen Einari joka ensitöikseen katosi sohvan rakenteisiin. Sen tonkiminen sieltä ulos oli oma pieni projektinsa.

Sakari ja Einari.

Pentujen flunssaa hoidettiin antibiootein, kaikki saivat silmätippoja noin viikon ajan ja turkkien kaljuja kohtia ihmeteltiin ja arvuuteltiin mistä ne voisivat johtua. Hoitopaikka asetettiin jo "karanteeniin" sieniepäilyn takia. Sieninäytteen tulos saatiin vihdoin parin kuukauden päästä pentueen saapumisesta; negatiivinen tulos, onneksi. Ennen kuin sienitestin tulos oli tullut, Vihtoriinan kunto alkoi heikentyä ripuloinnin takia. Kun vielä Severilläkin eräänä aamuna huomattuun kuonossa toispuoleinen turvotus, lähdettiin pentuja kiikuttamaan heti saman päivän aikana lääkäriin.  Severin turvotus oli laskenut jo vastaanotolle mennessä, eikä sen tilasta löydetty enää mitään poikkeavaa. Vihtooriinaa tutkittiin tarkemmin ja ultrattiin, lääkärit eivät kuitenkaan heti osanneet sanoa mikä sillä voisi olla ja se sai tukihoitona nesteytystä ja kaoliinisavea vatsan hoitoon. Kotona jatkettiin myös ruiskuruokintaa kun ruoka ei meinannut muutoin maistua. Ripuli ja oksentelu kuitenkin jatkui ja jo seuraavana aamuna se ei enää päässyt itse ylös ja sen kunto romahti täysin. Pieni Vihtoriina oli mennyt niin huonoksi, että eutanasia oli ainut vaihtoehto, koska sen tuskat olivat kovat.

Severi ja turvonnut poski.

Muutama päivä Vihtoriinan kuolemasta Severi alkoi oirehtia samalla tavalla; se oli jähmeä, oksenteli, ei syönyt ja oli ripulilla. Taas pikavauhdilla lääkärille, jossa annettiin tukihoitoa. Se ei kuitenkaan auttanut ja seurasi tilan vakava romahtaminen kuten Vihtoriinalla, joten tilasin ajan Severin eutanasiaan, sillä tällä kertaa arvattavissa jo oli tilan vakavuus. Severi kuitenkin menehtyi syliini jo ennen kuin kerkesimme lähteä.

Severi ja Vihtoriina.

Severi-­vainaja lähetettiin Eviraan tutkittavaksi, sillä oli saatava tietää mikä aiheutti pennuille näin nopean kunnon romahtamisen ja kuoleman. Paljastui, että Vihtoriina ja Severi olivat kuolleet kissaruttoon, jota vastaan pentuja ei oltu voitu vatsaoireiden takia vielä rokottaa. Lisäksi suolistosta löydettiin Isospora-alkueläin. Luonnollisesti kahden hoitopennun kuolema teki minut todella surulliseksi, mutta kotihoitajilla ja yhdistyksen jäsenilla on tapana tukea tosiaan ja vastoinkäymisestä selvittiin. Tarkkailin koko ajan eloonjääneiden pentujen käytöstä, koska kissarutto leviää yleensä koko pentueeseen ja pelkäsin, että loputkin sairastuvat ja kuolevat. Kissojen hoitotiloja oli höyrytettävä ja desinfioitava säännöllisesti tautien leviämisen ehkäisemiseksi. Isosporan poistumista elimistöstä voitiin hoitaa niin ikään lähinnä hyvällä hiekkalaatikkohygienialla.

Pastori pöydällä.

Kaljut läntit poistuivat pikkuhiljaa itsestään; lääkärin epäily oli, että laikut olivat tulleet liiallisesta nuolemisesta, joka taas oli väiveistä johtuvaa. Kaikkien vatsat olivat sekaisin kuukausitolkulla, minkä takia vasta nyt huhtikuun puolivälissä pennut saatiin leikattua ja rokotettua. Löysää vatsaa (ja piereskelyä...) hoidettiin suolistoystävällisellä ruualla, eli tarjolla oli kanaa ja herkän vatsan märkäruokaa sekä nappuloita. Ruokaan sekoitettiin myös maitohappobakteereja suoliston toiminnan tukemiseksi. Oli onneakin matkassa, sillä kukaan muista pennuista ei enää sairastunut ruttoon. Sen sijaan pikkuisilla oli vielä hengitystieinfektiota ja silmätulehdusta, jonka eläinlääkäri epäili johtuvan klamydiasta. Sen hoitamiseen tarvittin neljän viikon antibioottikuuri.

Sakari poseeraa.

Arat Karmiina ja Einari alkoivat onneksi rohkaistua ja nyt ne ovat jo oikein ystävällisiä kissoja. Välillä Einari sähähtelee vakuuttavasti, kun joutuu yllätetyksi levolta, mutta kun se hetkeksi malttaa jäädä rapsutettavaksi se muistaa miten mukavaa se olikaan ja alkaa puskea kovasti ja kehrätä. Ja joskus se jopa kuolaa onnessaan. Herkkä ja suloinen Karmiinakin heltyy välillä kierähtelemään ja nauttimaan vatsan rapsutteluista. Pastori sen sijaan on oikea hurmuri ja heti kun se huomaa, että alan rapsuttelemaan jotain sen sisaruksista, se rynnistää viivana paikalle. Sakarista on kehkeytynyt komea ja rauhallinen nuori herra, joka välillä kuitenkin innostuu rajuihin leikkeihin veljiensä ja Karmiinan kanssa.

Karmiina ja Einari.

Useita lääkärikäyntejä, monia eri lääkehoitoja ja erikoisruokaa vaatinut pentue on vienyt paljon yhdistyksen varoja. Olen kuitenkin tämän neljän kuukauden aikana aivan ihastunut näihin veijareihin, joita elämä on koetellut, ja olen todella tyytyväinen että vihdoin aletaan olla voiton puolella. Kunpa kaikki neljä saisivat pian ihanat kodit, mitään muuta niiltä ei enää puutu.

Einari.

Haluatko auttaa meitä kattamaan näiden, sekä lukuisten muitten kodittomien kissojen eläinlääkärikuluja? Suomikissat-keräyksen varat käytetään suomalaisten kissojen hoitoon.

Tilinumero: FI09 5780 3820 0828 72
Viite:5050

Rekku Rescue ry:lle on myönnetty keräyslupa POL-2014-10502 ajalle 1.1.2015-31.12.2016 koko maahan Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Sakari kiittää avusta!