maanantai 15. joulukuuta 2014

Vieraskynä: Sheela-neidin tarina

Ajattelin kertoa teille Sheela-neidin tarinan. Maaliskuussa 2008 Sheela-koira saapui perheeseemme kotihoidosta. Neiti asui ennen meille tuloa pariskunnalla ja oli kokenut kovia elämänsä alkutaipaleella. Kaikki uusi oli pelottavaa ja neiti olikin hyvin arka. Alkoi pitkä yhteinen haastava tie kerätessä joka päivä rohkeutta ja luottamusta.

Sheela tarhalla.


Alkuun olikin jännittävää ja joka päivä opittiin uusia asioita. Kun kolme viikkoa oli kulunut Sheelan saapumisesta, uskalsimme lähteä eläinlääkärille. Eläinlääkäri steriloi Sheelan ja samalla löytyikin pitkälle kehittynyt kohtukasvain, jonka onneksi pystyi leikkaamaan, ja neiti toipuikin leikkauksesta erinomaisesti.


Kun luottamusta oli saatu lisää, aloitimme yhdessä koirakoulun. Kaikki oli siellä uutta, mutta sen kokeminen muutti paljon Sheelaa. Rohkeutta tuli paljon lisää ja tutustuimme muihin koiriin. Minun ja neidin luottamus kasvoi kertaheitolla ja opimmekin yhdessä uusia hienoja temppuja. Kävimme koirakoulussa reilun vuoden verran, jonka jälkeen huomasimme pärjäävämme ilman. Olemme käyneet kaikissa mahdollisissa paikoissa, missä on ollut paljon ihmisiä ja melua, minkä ansiosta neiti on nähnyt ja kuullut erilaisia asioita. Kesäisin olemme viettäneet lomaa mökillä ja nauttineet luonnosta. Sheela on saanut parhaan koirakaverin mökin naapurikoirasta ja oppinut uimaan.


Vuonna 2012 perhe kasvoi Nipsu-kissalla ja Sheelasta ja Nipsusta tulikin erottomattomat. Peti jaettiin yhdessä ja siinä nukuttiin somasti vieretysten. Perhe kasvoi tänä vuonna (2014) lisää. Uutena tulokkaana saapui toinen rescue-koira Tofi. Poitsu onkin vasta 8 kk ikäinen. Sheela ja Nipsu hyväksyivät heti uuden tulokkaan. Sheela onkin ollut mitä mainioin opettaja pennulle. Tofikin on arkajalka, kuten Sheela oli alkuaikoina. Mutta yhdessä teemme töitä arkuuden eteen ja pennulla onkin mitä parhain koirakaveri turvanaan.


Sheela rakastaa lapsia yli kaiken ja hänellä onkin monta pientä ihailijaa. Lisäksi käymme säännöllisesti vierailulla mummin luona palvelutalossa, missä Sheela nauttii kyläillä. Neiti saa vanhuksilta ja hoitajilta huomiota ja ihailua.

En voisi näin omistajana toivoa parempia koiria. Sheela on ollut elämässäni pian 7 vuotta ja kasvu arasta koirasta reippaaksi on ollut aivan uskomaton kokea. Kaikki tutut ovat olleet ihmeissään siitä, miten Sheela voi olla sama koira, joka minulle tuli pienenä arkajalkana.


Näin lopuksi voin kertoa, että kun yhdessä käymme lenkillä, koirat saavat usein huomioita ja ihailua. Sheela ja Tofi ovatkin varsinaisia hurmureita. :)

Entinen arkajalka nauttii nyt täysin siemauksin eläkepäivistään kavereiden kanssa ja on ikäisekseen vielä erittäin ketterässä kunnossa. Silmiin on tullut aika paha kaihi, joten sokeus iän myötä pahenee, mutta se ei menoa haittaa.



Yst.terv Tanja






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti