tiistai 9. joulukuuta 2014

Pikkuneiti B

Arvaatkaapas mitä. Rekku Rescuen tädit pyysivät minua kirjoittamaan tänne Rekkublogiin. Mami opetti, että ensin pitää esittäytyä. Minä olen siis Bella, 2,5 vuotta. Olen kotoisin Virosta ja tulin omaan kotiin mamin luokse noin kaksi vuotta sitten. Rotuja minussa on kuulemma vaikka mitä. Mutta mami sanoi, että parempi saada monta rotua samassa paketissa. Kuulemma jotain terrieriä minussa ainakin on. Mene ja tiedä.
Terve Kaverit!
Asun Helsingissä mamin kanssa. Meillä on täällä lähellä sellainen koirapuisto, missä me aina kavereiden kanssa hengaillaan. Tosin mami sanoo, että mua ei kannata sinne viedä, kun kerään vain käpyjä ja kaivan kuoppia. Mutta jonkunhan se on pidettävä puisto siistinä, varsinkin jos oravat niitä käpyjä koko ajan pudottavat. Itseasiassa meillä on tosi kiva kaveriporukka siellä puistossa. Siellä on esimerkikiksi semmoinen pieni Paavo-mäyräkoira, jonka mä olen opettanut kanssa hautaamaan käpyjä. Oppivainen kaveri!

Paavo ja käpy
Ei yksi vaan kaksi käpyä











 
Operaatio hautaaminen
Jos en ole hengailemassa koirapuistossa, olen todennäköisesti palloa pelaamassa. Tossa meidän lähellä on iso lauma poikia ja ne juoksee aina porukalla sen pallon perässä. Mutta mami ei koskaan päästä mua mukaan. Jäisin kuulemma jalkoihin, kun pojat pelaa. En usko! Hakisin pallon paljon nopeammin kun yksikään niistä pojista. No kyllä mä sinne vielä pääsen kokeilemaan...

Malliesimerkki pallon kuljetuksesta
Mun lempilelu on Aapo. Sitä mä kyllä ihmettelen kun mami sanoo, että meillä pitää olla kasa Aapoja, kun ne kuulemma aina hajoaa. Onneksi mami on hommannut meille kunnon varaston Aapoja, koska niitä on aina niin kiva retuuttaa.
Kasa Aapoja
Mun Aapo!












Koska tämä nyt kuitenkin on Rescue blogi, ajattelin tähän loppuun kertoa muutaman kätevän pikkukoiran survival-vinkin. Ensinnäkin kaverit opetelkaa kunnolla näyttämään loukkaantuneelta. Jos vaikka mamilla ei ole aikaa leikkiä, kun sen pitää siivota, niin maailman surkein pieni naamataulu aiheuttaa varmasti huonoa omaatuntoa. Sitten ruuan kerjääminen. Mamilla on aina ylimääräistä ruokaa. Mutta jos sitä haluaa, täytyy näyttää hirveän söpöltä ja suloiselta. Treenatkaa ilmeitä ja kokeilkaa mitkä toimii parhaiten. Lopputulos kannattaa varmasti.

Kukaan ei leiki pienen koiran kanssa
Köhöm sitä ruokaa voisi antaa tännekin...


















Nyt joulun alla me ollaan aloitettu jo joululahjojen paketointi. Siinä on kiva auttaa. Osaan hyvin repiä paperia ja tunkea kuonoani kuulemma joka paikkaan. Mami tykkää hirveästi kun autan!

Kun syö luuta lahjapaperin päällä se ei ainakaan katoa
 Ei muuta kuin hauskaa joulua koko 
Rekku porukalle!

Terveisin Bella

2 kommenttia: