Viisikko, osa 3 - kakkapyllyt lääkärissä

Alkuhässäkän ja jatkohässäkän jälkeen viisikko matkasi Lammilta Helsinkiin. Meille saapui kaksi kantoboksillista pömppömahaisia haisuleita ja heti tutustuessa kävi hyvin selvästi ilmi, että nyt ei kyllä ole pienillä suolisto ihan tasapainossa. Löysiä hajupommeja tuli tasaiseen tahtiin kaikilta ja mitkään kotihoitokeinot eivät masuja rauhoittaneet. Ruokavalio oli vaihdettu jo edellisessä kotihoitopaikassa mahdollisimman simppeliin (kanaa ja seitiä) ja maitohappobakteereja ja muita ripuliin tarkoitettuja valmisteita oli ollut käytössä ja näillä mekin jatkoimme.

Pleikkari

Toinen tytöistä, Vita, oli saapumisiltana väsynyt, kuumeinen ja ruokahaluton ja oksentelikin, mutta ruokahalu palasi onneksi normaaliksi heti seuraavana aamuna. Pennut söivät kuin pienet hyeenat, mutta mikään ruoka ei imeytynyt elimistöön vaan kaikki tuli läpi vetisenä ja haisevana kakkana. Pennut olivat laihoja vaikka niillä olikin suuret pömppömahat. Edellisessä kotihoitopaikassa Viisikko oli saanut pitkän matokuurin, joten madot tuskin olisivat pömpötyksen taustalla tai giardia ripulin syynä. Onneksi saimme pian ajan eläinlääkärille tarkempiin tutkimuksiin.

Vita

Eläinlääkärissä tarkastettiin kaikilta pienet silmät, korvat, hampaat ja kuunneltiin keuhkot ja sydänäänet. Valitettavasti eläinlääkärillä oli kerrottavanaan huonoja uutisia, joita en osannut epäillä ollenkaan - kahdella pennuista, Vitalla ja Xboxilla, todettiin vakava sivuääni sydämessä. Kaikki pennut olivat olleet leikkisiä ja virkeitä ripulista huolimatta eikä mitään sydänvian oireita ollut näkynyt päällepäin. Sivuäänet olivat niin vakavia, että päädyimme eläinlääkärin kanssa varaamaan lopetusajan näille kahdelle seuraavaksi päiväksi. Vaikka surullinen pentujen puolesta olinkin, olin onnellinen siitä että Rekku Rescue käyttää kaikki uutta kotia etsivät pennut eläinlääkärin tarkistuksessa! Olisi ollut hirveää, jos sydänvika olisikin tullut ilmi vasta pennun uudessa kodissa.

Xbox

Seuraavana päivänä otin lääkäriin mukaani uusintareissulle myös Gameboyn - se oli päättänytkin olla aivan kesy kissanpoika ja kehrännyt koko edellisen eläinlääkärireissun ajan niin, ettei sydämen ja keuhkojen kuuntelemisesta ollut tullut yhtään mitään. Onneksi tällä reissulla todettiin Gameboyn äänet normaaleiksi ja sain viedä pojan takaisin kotiin Pleikkarin ja Wiin luokse. Eläinlääkärin kanssa keskustelimme eri mahdollisuuksista ripulin hoidossa ja lopulta päädyimme ulostenäytteen keräämiseen. Varmuuden vuoksi jo ennen tulosten tuloa aloitettaisiin yleisimpiin suolistoinfektioihin tepsivä antibioottikuuri.

Wii

Kolmena päivänä keräsin pieneen näyteputkeen ulostetta ja onneksi pienet kissanhiekkasattumat eivät näytteessä haitanneet! Kiikutin näytteen eläinlääkäriin ja hain antibioottikapselit apteekista. Parin päivän päästä kakka alkoikin kaikilla muuttua jo kiinteämpään suuntaan. Loppuviikosta eläinlääkäri soittelikin labratuloksista ja pentujen näytteestä oli löydetty Isospora-alkueläintä ja e. coli -bakteeria, joten vaihdoimme lääkityksen juuri näihin tepsivään tablettiin. Onneksi se oli vain viiden päivän kuuri! Tabletti piti jakaa neljään osaan, koska pienet pennut saivat kerralla vain ¼ tbl. Tabletin jakaminen rikkoi sen päällysteen ja sai sen maistumaan äärimmäisen pahalta. Lisäksi ¼ tablettia oli todella pieni murunen, joten aamuin illoin tabletin syöttäminen kolmelle pennulle olikin ihan oma ohjelmanumeronsa. Kuuri saatiin lopulta kunnialla päätökseen ja ripuli oli lopultakin selätetty! Kaikkien painot lähtivät nousuun kohisten ja pömppövatsat tasaantuivat normaaleiksi masuiksi. Lääkekuurin loppumisen jälkeen saatiin keskittyä lähinnä vain syömiseen ja leikkimiseen.