Arvelimme saapuneemme oikeaan paikkaan.. |
Täältähän niitä kissanpentuja saa |
Isäntä oli saanut neljä kissaa sisälle taloon ja kysyimme tietenkin saisimmeko nähdä kissat. Kuulemma vain yhden kannattaisi mennä sisätiloihin, joten minä ja Jaana jäimme ulos kun Katja meni miehen perässä sisälle taloon. Kohta alkoi talosta kuulua kamalaa mekkalaa, kuullosti siltä kuin sisällä olisi isokin kamppailu meneillään - katsoimme Jaanan kanssa toisiamme kauhistuneina ja mielikuvituksemme laukkasi jo kuvitellen mitä kaikkea kamalaa talossa voisikaan tapahtua! Onneksemme, ennenkuin menimme perään, Katja tuli ulos ja vieläpä ihan ehjin nahoin. Kissat olivat pelästyneet vierasta ihmistä niin pahasti että olivat lähteneet sinkoilemaan pitkin seiniä ja ikkunoita. Tilanne oli ollut oikeasti pelottava, suunniltaan oleva kissa voi nimittäin halutessaan saada aika ikävää jälkeä aikaiseksi. Totesimme että on parempi jos me kaikki odotamme ulkona, isäntä veti hanskat käteensä ja lupasi ottaa sisätiloissa olevat kissat kiinni.
Kuuntelimme kamppailun ääniä pihalta ja jännitimme ettei isännälle käy vielä hassusti. Välillä oli hänenkin pidettävä taukoa kiinniottamisessa, mutta aikansa odotettuamme kaikki 4 kissaa oli saatu bokseihin, joissa pääosin pidettiin alkuun raivoisaa taistelua ulos pääsemiseksi. Katselin bokseissa odottavia kissoja, yhdestä kopasta minua tuijottivat kauniit, pyöreät silmät. Mainittakoon tähän että heikkouteni on kilpikonna-väriset kissat, jotka useimmiten vaan ovat mielestäni uskomattoman kauniita...
Kaunokainen |
Pakkasimme boksit autoon, katselin noita kauniita silmiä ja juttelin matkalla muille kissan äänellä; "katsokaa nyt miten kaunis olen, minä olen aika ihana kisuli, ihan rauhassa täältä katselen". No niinhän siinä sitten kävi että halusin ottaa tämän kilpparin itselleni hoitoon, kotiuduin reissusta siis uuden hoitolaisen kanssa. Joku tässä kissassa puhutteli minua niin että halusin tuoda sen mukanani kotiin. Ja todettakoon että oma kissaluku on täynnä, mutta saan ainakin hetken aikaa tutustua tähän söpöläiseen ja katsoa millainen luottamus ihmiseen arasta tytöstä löytyy.
Ensimmäisen viikonlopun kissoja |
Kun olimme kantamassa neljättä loukkua autoon, sinkosi sieltä yllättäen kissa karkuun kuin raketti. Villisti riehuva kissa oli saanut rynkytettyä loukun etuovea sen verran auki että mahtui luikahtamaan pakoon, samasta loukusta joka oli pettänyt jo aikaisemminkin. Meitä tottakai harmitti, nyt paikkaan jäisi vielä ainakin tämä yksi leikkaamaton kolli ja yksi leikkaamaton naaras, jota emme olleet koko viikonlopun aikana vielä nähneet. Paikassa ei ollut yhtään vanhempaa kissaa, isäntä sanoi että laumaa on harvennettu aikaisemminkin. Kuitenkin jos jäljelle jää yksikin leikkaamaton kissa, on tilanne muutaman vuoden päästä taas sama. Jätimme siis paikalle loukkuja ja projekti jatkuu, luultavasti ensi viikonloppuna.
En voi sanoa että palaamme paikalle erityisen hyvillä mielin, villiintyneiden kissojen kohtalon päättäminen on aina surullista. Kiinni saadut kissat olivat mahdottomia käsitellä, edes isäntä itse ei olisi uskaltanut siirtää niitä loukuista kuljetuslaatikoihin. Mutta saadaksemme kissojen loputtoman lisääntymisen kuriin, on tilanteelle pakko tehdä jotain. Loukutetut kissat pääsevät eläinlääkärin toimesta paremmille hiirestysmaille ja me kannamme ikävän vastuun päättää toisen elämästä. Kissaongelma on Suomessa todellinen, ja pieni askel kerrallaan toivomme saavamme tilannetta paremmaksi, vaikka ne askeleet ovat välillä raskaampia ottaa.
Hei.
VastaaPoistaMitä tapahtui niille kissan pennuille jotka loukutitte täältä?
Entäpä niille kolmelle jotka tuotiin tästä osoitteesta aiemmin?