Rekkujen vappuaatto Pehulassa

Rekut saivat kutsun esittelemään toimintaansa Kiikan vapputapahtumaan, jossa olisi myös hyväntekeväisyyshuutokauppa. Asian ”moottorina” toimi Jaana, joka on Rekkuja aina muutenkin mainostanut ja auttanut. Asian suunnittelu alkoi hyvissä ajoin huhtikuun alussa ja silloin aloimme Miran kanssa pohtia, mistä saisimme huutokaupattavaa tavaraa.

Kuten on ennenkin todettu, asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu. Mira joutui jättämään leikin sikseen ja itsekin Petrin kanssa oltiin kevätkiireiden keskellä. Vajaa viikko ennen vappua Jaana soitteli, että onko huutokaupattavat tavarat kasassa. No olihan ne?!

Parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Huutokauppa-aamuna tavarat olivat paikan päällä lajiteltuna ja numeroituna. Tupperwarea, Iittalaa, Arabiaa, sekä hyvin, hyvin sekalaista lasitavaraa. Toivomuksena oli, että kaikki menisi kaupaksi ja varasto saataisiin tyhjäksi. Kun kevät koittaa, niin varastolle on toinen tarkoitus, se on varattu kissoja varten.

Eemeli arvanostossa

Päivä paistoi, tapahtuma alkoi: oli paloautoja, politiikan puhujia, makkaroita, lettuja ym. Tavattiin
toki tuttujakin, kun Hämy Eemelin kanssa Nokialta tuli käymään. Väkeä oli liikkeellä, mutta valitettavasti meidän "pöydän antimet" eivät kiinnostaneet oikein ketään. Onneksi paikalle saapui Anneli Helsingistä, silloin alkoi kauppa käymään. Anneli on armoton arpojen myyjä. Osta arpa, eurolla arpa, vitosella viisi kaikui joka puolella ja arpakauppa sujui. Väkeä tuli lisää ja tahti kiihtyi, kunnes tuli se H-hetki, eli huutokauppa alkoi.


Lavalle nostettiin turkulainen agrigaatti. Jäi kyllä loppujen lopuksi epäselväksi oliko se Jethro, vai eurolla myyty kuntopyörä. Minusta tuntuu, että ihmiset tulevat järjettömiksi huutokaupassa. Meinkin isäntä huusi soutuveneen, kun halvalla sai. Edellinen vene makasi mahallaan kolme vuotta pihassa ja kertaakaan se ei vesillä käynyt, kun ei ollut aikaa. Nyt huudettiin toinen, ei mitään järkeä. Itse huusin skootteria (aina niin tarpeellinen), ja käkikelloa, sellaisesta olen aina haaveillut. Onneksi huudot nousivat niin korkeisiin hintoihin, että en niitä saanut.

Huutokauppa oli todella mukavaa ajanvietettä ja Jethro oli hyvä meklari, halvalla meni hyvää tavaraa. Rekut saivat mainosta, koska moneen otteeseen mainittiin, että saamme osan tuotosta. Ainoastaan resiina jäi myymättä, sitäkin isäntä sitten harmitteli miksei hän huutanut sitä, no onneksi ei.


Summasummarum... Hyvän mielen lisäksi päivästä jäi käteen Jethron nimikirjoitukset lapsille, juttutuokio Jethron kanssa (hän on kyllä todella mukava), tapasimme Hämyn perheineen, Rekuille rahaa yli 400 euroa, vene ja lipasto. Eli kannattava päivä, ellei tuota venettä nyt ajatella.