Pienen Jurmun tarinaa

Pieni nimetön kissanpentu saapui hoitopaikkaan Hämeenlinnaan iltapäivällä 14.11.2015. Olin itse synttärijuhlissa, joten hoitolaisen vastaanoton hoiti apuun kerennyt tätini. Pieni puhkupallo pääsi alkueristykseen koirien kevythäkkiin, joka on helppo desinfioida madotusten yhteydessä ja on kesytysapuna korvaamaton. Juhlista kotiuduttuani oli vastassa melkoisen juron näköinen kaveri! Sähinä ja murina vaan kaikuivat raapimapuun pesästä ja vastassa oli naamasta arvilla oleva, hurja kissanpentu! Nimensä pieni tyttö saikin jurosta ulkonäöstään ja käytöksestään.

Ensikohtaaminen Jurmun kanssa.

Jurmu oli loukutettu emonsa ja siskonsa kanssa viikkoa aiemmin Rekkujen yhteistyökumppanin Kiikoisten löytöeläinpalvelun toimesta. Valitettavasti pentujen emo oli jo niin villiintynyt, että sitä ei enää pystytty auttamaan. Pennut olivat todella laihoja, ihmisiin tottumattomia sähikäisiä. Valitettavasti Jurmun sisko oli jo niin heikossa kunnossa, että se ei selvinnyt. Lämpimiä terveisiä pilvenreunalle pienelle enkelikissalle, joka saa siellä leikkiä emonsa ja muiden pienten hylättyjen eläinten kanssa.

Puntarilla.

Jurmulla oli kova tahto jo pienestä pitäen! Ikäarvio tälle tytölle oli noin 7 viikkoa. Pieni luurankokissa painoi hoitopaikkaan saapuessaan 655 g. Koko pienellä voimallaan se kyllä tarttui hoitajaa hampailla kädestä ja oli kovasti puolustuskannalla. Selkeästi siis ihmisiin tottumaton pieni kissanalku. Hiljalleen aloimme tutustumaan toisiimme paremmin. Jurmu oli syliteltävänä kaksi kertaa päivässä ja samalla käytiin puntarilla seuraamassa, että paino nousee hyvää vauhtia. Ja kyllähän se nousikin, ensimmäisen viikon aikana liki 300 g! Hiljalleen Jurmu alkoi myös ymmärtämään, että hoitotäti on ihan kiva tyyppi. Rapsutukset tuntuvat kivoilta ja lihaa tai märkäruokaa on koko ajan tyrkyllä! Pieni villilapsi ei lainkaan ymmärtänyt, että kuivaruoka olisi syötäväksi tarkoitettua. Noin viikon verran teimme tuttavuutta nahkahansikkaiden avulla mutta lopulta se lähestyvä käsi (jonka mukana tuli usein suurta herkkua, pakastekuivattua kanaa) oli jo ihan mukava asia. Hassu Jurmu lähestyi kättä innolla samaan aikaan sähisten!

Enää ei pelota!

Jurmu sai ensimmäisen rokotuksensa ja pääsi pois eristyksestä valloittamaan makuuhuoneen. Siitäkös riemu repesi ja Jurmu vain juoksi iloissaan ympäriinsä! Ensimmäinen viikko olikin mennyt lähinnä voimia keräten. Pienen harjoittelun jälkeen se oppi hyppäämään sänkyyn ja hepuleiden määrällä ei ollut mitään rajaa! Hoitotäti alkoi olla jo niin kiva, että voitiin tulla ovelle vastaan rapsuteltavaksi. Myös kainaloon oli mukava käpertyä hurjien leikkien päätteeksi. Tai ainakin johonkin mahdollisimman lähelle, missä vaan saa paljon rapsutuksia. Onneksi Jurmu saatiin näin pienenä kiinni, hieman vanhemman pennun kesytys olisi ollut jo moninkertainen urakka.

Pakastekuivattua kanaa!

Nyt Jurmu painaa jo yli kilon ja selkärangan sekä kylkiluiden ympärille on jo alkanut kerääntyä hieman massaa. Mikäli paino ehtii nousta tarpeeksi 12. päivän leikkaustapahtumaan mennessä, on vuorossa sterilaatio, tehosterokote sekä mikrosirutus! Sitten alammekin jo etsimään sitä ikiomaa kotia ihanalle Jurmulle.