Hulvaton Hulda on pikkuinen tyttökissa, joka päätyi Rekku Rescuen hoitopaikkaan 13.8.2015. Huldalla on hieman surullinen tarina taustallaan. Sillä oli alunperin seitsemän sisarusta, mutta omistaja oli ampunut pennut. Jostain syystä Hulda oli säästetty ja sitä tarjottiin yhdistyksen yhteistyökumppanille. Hulda oli asunut jo kaksi kokonaista viikkoa loukussa ennen kuin siitä ilmoitettiin. Kissanpentujen lopettaminen ampumalla tai hukuttamalla on edelleen ikävän yleistä Suomessa.
Meille Hulda muutti oltuaan kuusi päivää odottamassa kuljetusta yhteistyökumppanin hoitopaikassa. Etukäteen olin kuullut, että hoitaja ei ollut uskaltanut siihen koskea, niin hurja pieni oli ollut vastassa! Eikä siinä, pienet naskalihampaat tuntuvat todella ikäviltä käteen iskeytyessään! Onneksi pikkutyttö oli jo rauhoittunut hyvin meille tullessaan, vaikka ilme olikin melko kauhistunut alkuun!
Hulda saapui hoitopaikkaan.
Sähinää Huldasta kyllä vielä irtosi ja käsi oli hurjan pelottava juttu! Päivän ajan Hulda oli saanut tutustua uuteen eristystilaansa ja illalla aloimme sitten tehdä tarkempaa tuttavuutta. Melko pian Hulda jo selvisi alkujärkytyksestä ja alkoi leikkiä uusilla leluillaan.
Uusi lelu kiinnostaa.
Sitten olikin aika testata, mitä pikkuneiti sanoo syliin joutuessaan! Olin jo miettinyt, pitäisikö varuiksi hakea nahkahanskat käteen, mutta päätin ensin kokeilla ilman. Ihan pienen pyristelyn jälkeen Hulda jo totesi, että ei se semmoinen kannata ja asettui ihmettelemään uutta tilannetta. Siinä sitten kun rapsuteltiin ja siliteltiin, yllättäen Hulda heittäytyikin kyljelleen syliin ja alkoi kehrätä! Meinasi siinä hoitajan suu loksahtaa auki!
Hulda ensimmäistä kertaa sylissä.
Täytyi ihan videokin tilanteesta ottaa, että muutkin uskoisivat!
Siitä sitten jatkoimme tutustumista. Leikittiin yhdessä, sitten rapsuteltiin, siliteltiin, syliteltiin, syötiin. Paljon siis positiivisia kokemuksia ihmisistä. Liha tuntui olevan tämänkin pikkukissan mieleen ja penturuuat tuppasivat jäämään kippoon. Nappuloihin ei olla koskettu lainkaan, mikä tietysti on ihan hyvä asia. Nappulat kun eivät ole kissalle kovin hyvä ruokintavaihtoehto. Lihan lisänä Hulda saa tietysti tarvittavat mineraalit ja vitamiinit.
Minä olen lihansyöjä!
Huiska oli alkuun ihan järkyttävän pelottava asia! Sitä mentiin silmät pyöreinä piiloon ja pakki lähti nopeasti päälle! Järkytyksen hälvettyä pääsi kuitenkin saalistusvaisto pintaan ja siitä se sitten lähti!
Vähän vielä jännittää.
Sen jälkeen Huldalla onkin vauhti päällä, kun huiskan ottaa esiin! Pieni huiskan heilautus ja neiti on kärppänä paikalla!
No eihän se niin pelottava juttu ollutkaan!
Hulda sai jo ensimmäisen rokotuksensakin, jotta ei tarvitse niin pelätä kissaruton takia. Sen kun voi ihminen tuoda jaloissaan sisälle. Hygieniasta pidetään kuitenkin hyvää huolta, kädet pestään ja desinfioidaan, sylissä on pyyhe, jonka päällä Hulda saa makoilla jne. Reippaasti Hulda antoi eläinlääkärinkin käsitellä itseään, vaikka matka sinne olikin hurjan jännä! Kyllä kääntyivät ihmisten päät, kun pikkukissa huusi kuljetusboxissa.
Joo, just siitä!
Huldan giardiahäätö saatiin päätökseen ja oli aika päästää neiti pois eristyksestä valloittamaan makuuhuonetta. Ja voi sitä riemua ja energianpurkausta, mikä siitä lähti! Useamman viikon häkkielämä alkoi jo näkyä räjähdysherkkänä energiapommina. Kokonaisen tunnin Hulda juoksi ympäriinsä, jahtasi huiskaa, tutki paikkoja ja vaikka mitä! Mietin jo, miten meidän tutustumisen kanssa käy, kun päästän sen vapaaksi. Mutta turhaan huolehdin! Hulda oli muuttunut ihanaksi pieneksi kehruukoneeksi, joka tulee jo itsekin hakemaan huomiota ja rapsutuksia.
Jatka vaan rapsutusta!
Seuraava huolenaihe oli, miten saisin nukuttua, kun on tällainen energiapommi samassa tilassa! Onneksi Huldan leikit ovat joko melko hiljaisia tai sitten sekin rauhoittuu yöksi. Tosin olen myös niin sikeäuninen, että en välttämättä heräisikään pieneen mekastukseen. Vasta kuuden aikaan olen herännyt Huldan aamuhepuliin, mutta onneksi saanut pian unen päästä kiinni uudestaan. Kello kun soi vasta seitsemältä. Siitä se riemu vasta repeääkin ja Huldan seuraava hepuli saa pörähtää käyntiin!
Pieni kainalokaveri.
Tällainen ihana pieni neiti on nykyään makkarissa vastassa ja odottamassa leikitystä ja rapsutuksia. Jonkin verran Huldalla alkaa esiintyä liian aikaisen vieroituksen aiheuttamaa häiriökäytöstä. Sisarusten ja emon pitäisi tämän ikäisille vielä opettaa, mikä on sopivaa ja mikä ei. Teemme kuitenkin kovasti yhdessä töitä, että Huldasta saadaan kasvatettua fiksusti käyttäytyvä kissa!
Vielä on Huldalla edessä sterilaatio sekä tehosterokotus ja sen jälkeen se saakin muuttaa omaan kotiin! Hulda sai myös niskaansa oman mikrosirun, joka rekisteröitiin Turvasiru.fi -palveluun.
Välillä maltetaan pysähtyä silityksille.
Rekku Rescue sekä yhdistyksen yhteistyökumppanit tekevät paljon loukutustyötä ja auttavat ihmisiä, joiden pihapiiriin on alkanut kerääntymään liikaa kissoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti